Meidän aamu alkoi tänään eläinlääkärireissulla Stellan kans. Näin pitkää väliä meillä ei näillä reissuilla ole ennen ollutkaan, 6kk!! Tsiisus. Stellalla alkoi iho menemään tosi huonoon kuntoon ja käytiin sitä näyttämässä, tulehdushan se siellä muhi. Kolmet eri putelit mukaan, kauluri päähän ja kotiin. Jos niillä ei lähde, aletaan tekemään lisätutkimuksia. Halleluja ja miljoona kirosanaa. Jos joku ihmettelee vahvaa reagointia yhteen tulehdukseen, niin sanottakoon sen verran, että vajaan vuoden kestäneen ontumiskierteen aikana on näitä lekurireissuja ja lisätutkimuksia plakkarissa jo ihan kiitettävästi.
 |
| "Mikä ihme sulla on päässä?!" |
Sitten muihin aiheisiin. Aloitetaan vaikka jäljestä. Maanantaina tein 50 askeleen jäljen niitylle, nameja oli ehkä 7-8 matkalla. Meni tosi hyvin, vauhtia oli mutta ei rynnimistä. Tänään samalle paikalla 60 askeleen jälki, taas nameja satunnaisesti välille. Aloin nyt pidentää askelten väliä, tähän asti askeleen on olleet kiinni tai max parin sentin päässä toisistaan. Ihan muutamia senttejä jätin väliin, ei tuntunut vaikuttavan ollenkaan työskentelyyn. Hyvin meni siis tänäänkin, loppua kohden vauhti kasvoi ja joutui jo vähän himmaamaan. Alan itse oppia tuota ohjaamista hiljalleen, se näkyy kyllä koirassa. Olen nyt pyrkinyt siihen, että välittömästi koiran reagoidessa hihnan kiristymiseen annan löysää, tämä toimii ihan loistavasti. Kas kun en heti tätä tajunnut. Harmi vaan, että tuolla niityllä alkaa olla jo aivan liian pitkä nurmi, sinne tuskin kannattaa enää jälkeä tallata.
Eilen meillä oli sitten viimeinen pentukurssikerta. Kerrattiin opittuja asioita, harjoiteltiin toisten koirien ohittamista ja varmaan paljon muutakin, minkä olen jo totaalisesti unohtanut. Ensi viikolla sitten tottiksiin, jänskää. Nova oli tänään myös ehtinyt hieman toteuttaa itseään työpäivän aikana. Luovuudentuskissaan se oli pistänyt sängyn kulman ihan uuteen uskoon. Näppärä kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti