Kerro, kerro koiraseni

Oltiin tänään hakuilemassa meille Novan kans vieraassa maastossa, joka osoittautuikin melkoisen haastavaksi paikaksi. Alueen alkupää oli sellaista tiheää ja korkeaa risukkoa ja heinikkoa höystettynä syvillä ojilla ja kuopilla, jotka luonnollisesti olivat täynnä vettä. Loppupää oli rinteistä hakkuualuetta, jossa sai väistellä kiviä ja kantoja ihan kiitettävästi. Pimeys sekä kuolemaa tekevä akku otsalampussa eivät varsinaisesti helpottaneet tilannetta. Mutta onneksi mulla on loistava sesse, joka handlaa tilanteen kuin tilanteen! Nova oli kyllä ihan super tänään. Kolme maalimiestä oli valmiiksi piiloissa, yksi siellä kamalassa ryteikössä ja kaksi hakkuualueella. Yksi oli kaulaan asti peitetty pressulla. Novalla meni valehtelematta ehkä 5 minuuttia, kun se oli jo löytänyt jokaisen. Nova irtosi heti tosi pitkälle ja painatteli kymmenien metrien päässä menemään, punainen valo vaan vilkkui horisontissa, kun jätkä teki vähän hommia. Itsehän keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Koiran työskentelyä en siis nähnyt tänään lainkaan, mutta ilmeisen hyvää sen täytyi olla, kun niin nopeasti kaikki eksyneet saatiin turvaan. Erityisen iloinen olin siitä, että Nova hoksasi myös sen ensimmäisen maalimiehen, yleensä kun alku menee enemmän tai vähemmän häslätessä. Hieno mies.

Viime viikolla tein sitten sen ratkaisevan päätöksen, nimittäin Novasta tulee kuin tuleekin kertova koira. Kylläpä helpotti, kun sain vihdoinkin sen päätettyä, tätä on nyt veivattu ja vatvottu niin maan perkuleesti. Alkuperäinen suunnitelma oli rullailmaisu, sitten se vaihtui kertovaan, sitten rullaan ja taas kertovaan monien keskuteluiden jälkeen. Tosiasia kun nyt vaan on se, että tällä harjoittelutyylillä meillä ei tule koskaan olemaan mitään asiaa esim. PK-kokeisiin. Se vaatisi ainakin jossain määrin ihan toisenlaista treeniä, ja en jaksa uskoa, että mulla riittää siihen innostusta. Onhan näitä koirakoita meidänkin porukassa, jotka treenaa jonkin verran molempia, mutta kuulemani mukaan haastavaa se on, ellei toinen ole selkeästi se päälaji. Jos olisi tavoitteena tuo PK-puoli, saattaisin tehdä Novasta jopa haukkuvan, ihan varmasti siitä olisi siihen, mutta pelastuspuolella riskit on liian suuret. On tässä tullut läheltä seurattua niin monia koiria, joilla se kantti onkin jossain vaiheessa pettänyt, kun alue kasvaa, on pimeää ja mamma onkin jossain satojen metrien päässä. Se olisi se pahin mahdollinen skeenario alkaa ilmaisua vaihtamaan, jos koirasta ei haukkuvaksi olisikaan. Ihan jumalaton homma, joten parempi pelata varman päälle. Ja miksi ei rulla? Lyhyesti ja ytimekkäästi: vaikeampi ja hitaampi opettaa. Miksi nähdä vaivaa "turhaan", jos helpommallakin pääsee? :D Kertomistapa on vielä hautumassa, pari vahvaa ehdokasta on jo ja varmaan niistä toisen sitten valitsen. Eiköhän me alkuvuodesta aleta jo ilmaisua sitten treenailemaan.

Pitää ihan erikseen vielä todeta, että vitsit mä oon rakastunut tähän harrastukseen. Okei, välillä saattaa käydä kirosanojen litania päässä, kun makaat jossain pöpelikössä pilkkopimeässä ja vesisateessa parhaimmillaan kymmeniä minuutteja, mutta näin pääsääntöisesti tää on kyllä ihan huippua. Novasta näkyy kans, että sillä on tähän ihan erilainen palo kuin muihin juttuihin, vaikka se nyt rakastaa ihan tekemistä yleensäkin. Ja nimenomaan tykkään tästä pelastuspuolen hommasta, missä koira on vähän eri tavalla aktiivinen, kun sille ei kerrota, mihin sen pitää milloinkin mennä, vaan se saa tehdä ratkaisunsa ihan itse. (Ja tästähän ei nyt tarvitse kenenkään vetää herneenpalkoja sieraimiin, ihan henk.koht mielipiteistä kysymys.) Vielä kun oppisi itse suunnistamaan ja tajuaisi jotain näistä tuulten virtauksista niin oltaisiin jo hyvällä mallilla! Sitä odotellessa.

Haasteita ja edistysaskeleita

Sunnuntaina oltiin tottistelemassa, laskeuduimme takaisin turvalliseen penturyhmään. Alettiin harjoitteleen seuraamisen 90 asteen käännöksiä, niitä me ei olla Novan kans varsinaisesti harjoiteltukaan. Ollaan siis tehty käännöksiä perusasennosta perusasentoon, mutta ei liitetty niitä vielä seuraamiseen. Eikä ne heti ihan ilman ongelmia sujuneetkaan, Nova tuppasi jäämään käännöksissä hetkeksi jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui jotain, mitä olen jo hyvän tovin ehtinyt kaivata: mulle kerrottiin, miten homma kusee, miksi se kusee, ja mitä pitää tehdä, että se ei kusisi! Pidemmän aikaa kun ollaan saatu kommenteiksi vaan, että "hyvin menee", niin on oikeasti kivaa, kun on jotain, mitä alkaa työstämään. Ja vielä selkeä suunnitelma siitä, miten se tapahtuu. Vähän ollaan ehditty jo noita harjoitella, ja sujuvat jo paljon paremmin. Ja onpa muuten tosi kiva nähdä, miten tuo koko treeniporukka on edistynyt tässä syksyn aikana! Ihan huisia. Niin ne vauvat kasvaa ja oppii.

Olen hiljalleen alkanut kokeilemaan, miten lähtisin luoksetulon pysäytystä tuolle opettamaan, varsinainen takapalkka ei ainakaan vielä ole käytössä mutta voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Ainakin lyhyellä matkalla toimii ihan vain käsimerkki, palkan olen sitten nakannut koiran taakse. Seuraamisessa olen testaillut myös lelupalkkaa, kotiympäristössä ainakin toimii. Kentällä on vielä namit käytössä. Nouto meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia, Nova jotenkin siitä paineistuu. Vaikka se on tosi kova kantamaan tavaroita ja lenkillä pitää olla koko ajan joku saakelin risu suussa. Nyt olen sitten alkanut suosiolla opettaa sitä kantamisen kautta, kun se kerran on niin kamalan ihanaa. Siirrytään pitämisharjoituksiin sitten myöhemmin. Novan takapäänkäytön treenaaminen on tuottanut tulosta jo ihan lyhyessä ajassa, nyt se osaa pyöriä mukana molempiin suuntiin perusasennossa, kun itse pyörin paikoillani, sekä jotenkuten seurata peruuttamalla pienen pätkän.

Tänään oltiin aksailemassa, estearsenaaliin lisättiin kepit. Ne oli ensin melkein vaakatasossa massa ja hilattiin hiljalleen pystympään, varsinaista pujottelua ei siis vielä otettu, läpijuoksua oikeastaan. Nova tuskin huomasi koko keppejä, ihan täysiä rynni niiden läpi namikupille. Puomin ylityksessäkin oli omat haasteensa innokkuudesta johtuen, ilman avustajaa Nova olisi tullut kyllä kaaressa alas. 2on2off sujuu jo vallan mainiosti, Nova ei liikahda siitä ennen lupaa. Putki ei aluksi meinannut onnistua ollenkaan toiseen suuntaan, Nova kääntyi jatkuvasti ympäri ja palasi samaa reittiä takaisin. Monta kertaa piti toistaa sitä, että menin itse seisomaan putken suulle päästämättä koiraa takaisin, jolloin sille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin mennä toista kautta. Otettiin putkea vielä kahteen otteeseen myöhemminkin, tuolloin ei mitään ongelmaa kumpaankaan suuntaan. Omituista. Ohjaustekniikkana treenattiin tänään sylkkäriä ja ylläripylläri, taas oli vaikeuksia toiseen suuntaan mentäessä, eli kun ohjasin oikealla kädellä. Mutta nyt mulla on teoria siitä, mistä tämä johtuu: meidän touhut on niin kovin tottispainotteisia, ja Nova on sen seurauksena tottunut seuraamaan vasenta kättä! Tadaa, eikö ole hieno oivallus? Poislähtiessä seuruutin Novan pois hallista, ohitettiin useita koiria ja ihmisiä n. metrin päästä, ja tuo teki ehkä parasta seuraamista ikinä. Loistava vire, loistava kontakti, ihan oikealla paikalla, matkana ainakin 30 metriä. <3

Ja sitten vähän päivitystä arkielämään: Stellan ja Novan välisessä suhteessa on havaittavissa pientä myräkkää. Ne on nimittäin alkaneet pistää ihan kunnon rähinöitä pystyyn. Neljä sellaista tilannetta on ollut tässä hiljattain, että on pitänyt mennä repimään koirat irti toisistaan. Kaikki tilanteet lähteneet siitä, että Nova on puolustanut jotain omaansa, oli se sitten puruluu tai läjä oksennusta. Viimeisin tilanne oli tosin sellainen, että otin Novalta puruluun pois kun lähdettiin lenkille, siirryttiin sitten eteiseen, missä Stella oli odottamassa, ja Nova kävi siinä vaiheessa Stellan päälle. Reikiä ei näistä kahinoista ole onneksi tullut, mutta varovainen saa jatkossa olla, kun Novalla on yhtään mitään syötäväksi kelpaavaa.. Ihmisiltä se ei koe tarvetta omaansa puolustaa, mutta koiria se ei siedä lähelleen, kun on syötävästä kyse.

Myö mittään tapella.

Treenaten ja rälläten

Täten voin ilokseni ilmoittaa, että olen palannut takaisin viikon kestäneestä tottiskoomastani. Lauantaina tehtiin ihan vain omalla pihalla pientä treenintynkää, otin paikkamakuuta ekaa kertaa niin, että katosin hetkeksi näkyvistä. Häiriötekijänä märän maan lisäksi oli koiran takana parin metrin päässä tuulessa lepattava pressu sekä pauhaava radio, eipä liikahtanut poitsu mihinkään. Seuraamista tehtiin lyhyitä pätkiä, Nova alkaa herkästi jätättämään vireen laskiessa, tähän pitää nyt kiinnittää huomiota.

aamujoogaa

Sunnuntaina meillä oli sitte ohjatut tottikset, porukkaa oli paikalla vähän isänpäivästä johtuen ja siksi tehtiin vähän ryhmämuutoksia. Meidät sitten tyrkättiin suoraan edistyneempien poppooseen treenaamaan jääviä liikkeitä! Rysähdettiin kerta heitolla porukan parhaimmistosta pahnanpohjimmaisiksi ;) Muut olikin toki jo aikuisia ja pitempään treenanneita. Vähän hämmensi aluksi se, että tapa opettaa jääviä oli ihan erilainen, mitä itse olen käyttänyt, mutta alkusöhellyksen jälkeen lähti sujumaan. Novaa vähän ällötti mennä maahan märkään loskaan, hienohelma. ;) Loppuun otettiin vajaan parin minuutin paikkamakuu samaisessa loskassa, silloin se ei tuntunut herraa haittaavan ollenkaan. Kävin kolmesti palkkaamassa välissä, vaikka Nova kyllä näytti siltä, ettei se mihinkään ollut menossa. Minuutin paikkeilla lysähti lonkalle.

Tiistaina oli vuorossa pentuaksaa. Samaisia esteitä harjoiteltiin sekä ohjaustekniikkana valssia. Toiseen suuntaan sujui kuin rasvattu, toiseen...kuin ei-rasvattu. Meillä on Novan kans vähän samaa vikaa toispuoleisuudessa! Nyt otettiin myös ekaa kertaa puomin ylitystä, vähän arvelutti pikkumiestä alussa. Tuo 60min on Novalle kyllä ihan liian pitkä aika keskittyä, se muuttuu ihan veteläksi loppua kohden. Pidettiin pieniä leikkisessioita välissä, mikä auttoi aina hetkeksi. Mutta ennemmin tuon kanssa treenaisi ihan pieniä pätkiä kerrallaan, että pysyisi vire sopivana. Samaa vikaa on vähän noissa ohjatuissa tottiksissa, vaikka siellä ongelma ei jostain syystä näy yhtä isona. Lähinnä just seuraamisen jätättämisenä.

Tänään oltiin sitten hakuilemassa ja siellä vierähtikin koko ilta. Otettiin Novalle vaihteen vuoksi 4 ukkoa, kaikki valmiina piiloihin ja laajennettiin myös aluetta vähän. Kaks ekaa ukkoa oli n. 20 metrin päästä toisistaan, Nova sai hajun ensin siitä ekasta, mutta kun haistoi samalla toisen, ampaisi se suoraan toiselle ukolle pusikkoon. Ja unohti tietysti tässä välissä sen ensimmäisen. Kolmas ukko oli umpinaisessa työmaakopissa, jonka ovi oli raollaan, se ei tuottanut pikkumiehelle vaikeuksia. Sinne pujahti. Neljäs oli sitten vaikea. Se oli lastauslaiturin alla hirveän romukasan takana. Nova hyöri ja pyöri romujen seassa, mutta ei millään saanut hajua paikallistettua. Turhautuneena alkoi päästellä pientä kitinää, kiipesi välillä laiturin päälle ja jäi ihmettelemään, kun ei se ukko siellä ollutkaan. Ääniapuja yritettiin lopulta niin, että ukko rapisteli piilossaan, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Vasta kun itse ryömin sinne laiturin alle, Nova äkkäsi maalimiehen. Lopuksi käytiin vielä poimimassa se välistä jäänyt eka ukko kiinni olevasta roskakatoksesta, Nova survoi itsensä katokseen maan ja seinän välisestä raosta.

Ai vitsit että ärsyttää, multa jää KAHDET rauniotreenit käymättä tulevina vknloppuina, kun menee ohjelmat aina päällekkäin. Perskule! Rauniot kun on täällä Päijät-Hämeessä aika harvinaista herkkua sattuneesta syystä. Lohdutukseksi varasin meille sitten paikan paimennuskurssille tammikuussa. Päästään päkäpäitä sentään taas ihmettelemään pitkästä aikaa.

Wirnistävä Hukkapala

Nova on alkanut virnistämään, vähänkö huippua! Kahdesti on poitsu jo väläyttänyt leveän hymyn, molemmat iloisessa jälleennäkemistilanteessa. ;) Vitsit kun saisi tuon joskus kameralle, on kyllä huvittavan näköistä. Salaa vähän toivoinkin, että poitsulle periytyisi tuo ominaisuus.

Käytiin tiistaina toista kertaa pentuaksaamassa. Jatkettiin samaisiin esteisiin tutustumista, nyt meillä meni puomin kontaktikin jo paljon paremmin kun sävelsin opettamistapaa vähän toisenlaiseksi. Yksinkertaisesti käytin siihen vaan stop-käskyä, mikä meillä on liikkeestä seisomisessa, ja siihenhän se koira sitten jämähti. Muutkin esteet meni ihan hyvin. Nyt käännettiin putki ihan U:n muotoon, sitä Nova taas epäröi ekalla kerralla mutta sen jälkeen sujui varsin mallikkaasti. Harjoiteltiin lisäksi takaa leikkausta, Novalla oikea puoli oli selvästi vasenta vahvempi. Vasemmalta ohjattaessa herkästi jäi kuikuilemaan taakseen. Tuo kurssi on siitä kiva, että pääsee kunnolla tekemisen makuun ja harjoittelemaan koko tunnin ajan. Toisaalta koiralle se on tosi väsyttävää keskittyä koko 60 min, Novasta kyllä huomasi, kun alkoi väsyttää loppua kohden. Aletaan varmaan pitään omatoimisia huilihetkiä tuossa välillä ettei ihan kyllästy.

Eilen oltiin hakuilemassa varikolla, koiria oli peräti 9. Otettiin melko simppelit treenit, kun viime viikkona oli vähän turhan haasteellista. Haasteellista sikäli, että oli ihan säkkipimeää, alue meille aika iso ja ohjaajan suuntavaisto surkea. Mulla ei suurimman osan ajasta ollu mitään hajua, missä me oltiin, joten aika vaikea siinä oli koiraa ohjata. Samaisissa treeneissä multa halkesi huuli, kun sain yhdeltä koiralta köniin, sekä onnistuimme myös eksymään hakualueelle peräti 4 ihmisen voimin. Että näin.

Eilen otettiin 3 ukkoa valmiiksi piiloon. Varikolle oltiin tuotu monta jotain uimakopin tyyppistä hökötystä, niitä oli hyvä hyödyntää. Novalla on aina aluksi ihan sikana intoa, jolloin se hötkyilee hetken päättömästi, ja ekasta ukosta mentiinkin ohi mallikkaasti. Toka ukko löytyi uimakopista, Nova sai hajun sen ulkopuolelta, mutta ei millään meinannut tajuta, miten sinne pääsee sisään! Turhautuneena se päästeli sellaista kiukkuista örinää, kunnes päätti survoa itsensä lattian ja seinän välisestä raosta koppiin. Käyhän se niinkin. Palattiin sitten takaisin ekalle ukolle päin. Nova sai nyt siitä hyvin hajun, ukko löytyikin heti avonaisesta roskakatoksesta. Vika ukko oli kans uimakopissa vähän kauempana, rivissä oli monta koppia. Nova haki hajun vastapäisestä rakennuksesta, pyöri siellä hetken ja ampaisi sitten suoraan koppiin. Välimatkaa näillä oli jotain 25 (?) metriä, meinasin jo huutaa sen pois rakennuksen luota pyörimästä, mutta onneksi pidin pääni kiinni. Ei mulla käynyt mielessäkään, että se haju olisi sinne mennyt... Hieno mies.

Tottistelu on meillä ollut vähän jäissä hetken mun motivaatio-ongelmien takia. Vähän ollaan reenailtu takapään käyttöä ja kaikkea pientä. Kuvamateriaalia seuraa tässä:

Agiliitoa ja noudon alkeita

Nyt me ollaan saatu Novan kans aikaiseksi aloittaa noutokapulaan tutustuminen. Hommasin sille sellaisen laipallisen ohjatun noudon kapulan, jotenkin tuntuu, että siitä vois olla sorvattua kapulaa helpompi aloittaa. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa kapulanpitoharjoitukset kuonosta kiinni pitämällä, testasin tätä pari kertaa puisella pyykkipojalla ja totesin, että ei toimi. Nova paineistui siitä sen verran, että hylkäsin heti koko ajatuksen. Suunnitelma B oli alkaa työstämään kapulan pitoa ystävämme naksuttimen avulla. Vaan eipä meinannut tulla siitäkään mitään. Kapulasta kiinnostumisen sijaan Nova tarjosi nn. parin minuutin tuijostuskilpailuja, ja kun sillä ei palkkaa irronnut, alkoi poika ihan revittelemään ja läpsäisi tassulla. Että näin, ei toiminut siis sekään ihan oppikirjan mukaan. Suunnitelma C: ota avuksi toinen koira (joka valitettavasti vihaa kapulaa, mutta suostuu ainakin ottamaan sen suuhun). Palkkailin ensin Stellaa ja sitten Novaa kapulan suuhun ottamisesta, tämä toimi pari kertaa, mutta sitten Nova totesi homman olevan ihan syvältä ja pisti maate. Suunnitelma D: aloita touhu saaliin kautta. Tämä nyt sitten taitaa olla se meidän keino, vaikka olisinkin ehkä halunnut tehdä homman toisella tavalla. Ideana siis, että saaliin kautta saan Novan kiinnostumaan kapulasta, ja kun se ottaa sen suuhun, vedän itse vähän vastaan -> koira tiukentaa otettaan. Tätä ollaan nyt tehty ihan muutamia toistoja, mutta alku näyttää lupaavalta. Suunnitelmaa E ei vielä ole, jos tämä ei toimikaan.

Tiistaina meillä alkoi vihdoinkin pentuagility-kurssi. Mulle agility on ihan vieras maailma, enkä koskaan ole kokenut sitä ihan mun jutuksi, mutta pitäähän sitä nyt kokeilla. Ekalla kerralla käytiin läpi esteet, joita kurssilla tullaan harjoittelemaan. Normiesteiden (ilman rimoja) lisäksi ohjelmistoon kuuluu pöytä, rengas, putki ja puomi. Näistä vaikein meille oli se puomin alastulo, tehtiin aluksi siis pelkkää alastuloa ilman varsinaista puomin ylitystä. Ensinnäkin Novan jalkojen asettelu kapealle puomille oli oma hommansa, ja kun ne koivet siihen viimeinkin saatiin, päätti Nova sinnikkäästi tarjota pelkkää maahanmenoa. Tehtiin siis niin, että koira sai palkan, kun se koski nenällään maahan. Tämä ei ehkä ole meille se toimivin keino, varsinkin kun tuota maahanmenoa on hinkattu nyt niin paljon. Putkeen Nova ei ensin meinannut suostua menemään ollenkaan, mikä tuli mulle yllätyksenä. Ei se yleensä arastele tollasia juttuja. Hetken funtsimisen jälkeen (ja kun vaihtoehtoja ei ollut) se sinne sujahti, ja sen jälkeen putki olikin ihan piece of cake. Pöytää ja rengasta harjoiteltiin niin, että ohjasin Novaa vuorotelle molemmilta sivuilta sekä lähetin välillä eteen, missään ei mitään ongelmaa. Rengas taisi olla Novan lemppari, siitä se sujahti heti läpi yhtään empimättä. Oli oikein kivaa, tästähän voisi vaikka innostua enemmänkin... Harmi vaan, että meidän ei ole mahdollista agilitya alkaa reenailemaan kovin suuressa määrin, ja se taitaakin jäädä meille vain satunnaiseksi puuhasteluksi.