Manly Man

Novasta on tullut mies. Se yritti tässä hiljattain astua Stellaa - kahdesti. Stella oli itsekin sen verran hämmentynyt tilanteesta, että ei saanut edes pistettyä vastaan, piti mun sitten palauttaa pikku-ukko takaisin maanpinnalle. Olin paria tuntia aiemmin ollut hakutreeneissä maalimiehenä juoksuiselle nartulle, en tiedä olisiko se voinut vaikuttaa. Mutta Nova myös merkkailee. Olen jo muutaman viikon seurannut, että voisko kyse olla jo merkkailusta vai eikö se vaan malta tyhjentää rakkoaan kerralla, kun kuseksii useamman kerran yhden lenksun aikana. Mutta kyllä se vaan merkkaa, tätä kun tapahtuu joka ikinen päivä. Jalan nostamisen se on kuitenkin unohtanut, sitähän se harrasti jo 8-viikkoisena. Niin se vaan kasvaa. :(

Iso mies

 Sitten vähän treenikatsausta. Torstaina oltiin hakuilemassa ja saatiin porukkaan uusi labbispentu, piakkoin on myös pieni tollerivauva tulossa. Junnuenergiaa! Novalle otettiin 3 maalimiestä, kaikki valmiiksi piiloissa. Aluksi Novalla oli vähän "liikaa" intoa päällä (liika into pennulle on ehkä huono termi, mutta anyways), ja se juoksi hetken päättömästi alueella nenä ilmassa tuhisten. Em. labbispentu kun oli ollut niin rauhallinen ja harkitseva, niin kontrasti oli aika iso. :D Nova ei heti saanut hajua ukoista, jolloin se palasi mun luo ihmettelemään. Jatkettiin matkaa eteenpäin ja taas se sinkosi jonnekin, sai hajun ja löysi ukkelin hienosti. Toisesta maalimiehestä Nova sai hajun nopeasti, mutta sen paikallistaminen kesti hetken. Hajua seuratessaan Nova säntäsi kahdesti päin verkkoaitaa, kunnes totesi, että siitä ei todellakaan pääse läpi. Maalimies löytyikin sitten pian, kun vähän malttoi asiaa funtsia. Kolmannelle ukolle lähdettäessä Nova kävi tarkastamassa vanhan piilon, totesi sen tyhjäksi ja jatkoi matkaa. Mä en itse tiennyt yhtään tämän kolmannen ukon piiloa. Se löytyi lopulta ison kontin takaa, Nova sai siitä hajun kontin toiselta puolelta, lähti kiertämään konttia, mutta ukkoa ei vastakkaisella puolella näkynytkään. Silloin se oli pari kertaa vinkaissut, lähtenyt kiertämään toiseen suuntaan ja löysi kadonneen. Novalla on alusta asti ollut jännä taipumus mennä luontaisesti maahan maalimiehen löydettyään, mikä helpottaa hommaa tosi paljon.

Nenä käy

Tänään tehtiin taas jälkeä, nurmikolle 75 askelta ja n. vartin vanheni. Nami jälleen jokaiselle ja nyt ekaa kertaa oli peräti 4 keppiä jäljellä. Ekat 20 askelta oli melkoista touhottamista ja kaahailua, sitten tuli keppi vastaan. Siinä pyysin Novan maahan, palkkasin kädestä ja matka jatkui. Sen jälkeen Nova pikkuisen rauhoittui, välillä sai jarruttaa mutta välillä meni pitkiäkin pätkiä, ettei hihna kiristynyt yhtään. Ajoittain se jäljesti taas vaan toisen jalan askelia, mutta pääsääntöisesti kuitenkin meni siksakkia. Keppeihin jäljellä se ei reagoinut yhtään ennen kuin menin viereen ja pyysin maahan, mutta viimeisen kohdalla mun piti vain huikata koiran takaa käsky ja hienosti meni maahan silloin. En tiedä, pitäiskö noita keppejä harjoitella niin, että ruoka tulee vain niiden kohdalla, silloin niiden merkitys kasvaisi olennaisesti. Mutta kokeiltiin nyt näin.

Jälkeä ja tottistelua

Viikonloppuna tein Novalle 50+ askeleen jäljen metsään, namin laitoin joka askeleelle. Kas kummaa, rynniminen is back! Alku oli melkoista kaahailua, mutta kyllä se pätkittäin osasi jäljestää ihan rauhassakin. Loppua kohden lähti helpottamaan. Nova selvisi loivasta kaarteestakin hienosti, jonka olin onnistunut vahingossa tekemään. Jäljen päässä taas keppi ja siinä iso palkka maahanmenosta. Eilen tehtiin sitten toinen jälki ihan vaan omalle pihalle, 65 askelta ja jälleen namit jokaiselle. Sama homma kuin viikonloppuna, jarruttaa sai. Nurmi oli eilen tosi märkä, vettä tihkutti ja hämärääkin oli, mutta hienosti Nova handlasi homman. Huomasin näillä parilla jäljellä, että Nova jäljestää välillä "toispuoleisesti", eli seuraa hetken vaan toisen jalan askeleita. Välillä se kuitenkin siksakkaa tosi hyvännäköisesti. Pitää seurailla tätä, jos siinä olis joku logiikka.. Eilen Nova myös hieman reagoi keppiin jäljellä, kun hetken sitä seurailin. Ei se maahan mennyt, mutta näki kyllä selvästi, kuinka pienet aivot kovasti raksuttivat.

Hurmuri

Tänään oltiin sitten tottistelemassa. Nova melkeinpä kiljui matkalla kentälle, en katsonut aiheelliseksi vaimentaa toisen intoa. Nova pysyy treeneissä perusasennossa jo ihan kivasti ohjeita annettaessa, palkkailen kyllä aina säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka kouluttajan mielestä niin ei varmaan saisi tehdä. Teen silti. Treeneissä oli myös havaittavissa pientä (hyväntahtoista) vittuilua meidän tynkäseuraamisesta, kun muut vetelee ziljoonaa askelta ja täyskäännöksiä ihan surutta. Me mennään muutama askel, mutta mennään kunnolla ja hyvässä kontaktissa. Meidän seuraaminen edistyy sellaista askel per viikko -tahtia, tänään otettiin jo 6. Hiljaa hyvä tulee, tällä vauhdilla me handlataan vielä BH:n seuraamismaraton siinä 2020 keväällä. :D Maahanmenoa tehtiin perusasennosta, tai siis muut teki. Minä tein röyhkeästi seisomisen kautta. En halua istumisen kautta opettaa, ennen kuin tuo sujuu hyvin. Ei tullut noottia tästäkään, taitaa kouluttaja tykätä Novasta kun kaikkia muita se kyllä kurmuuttaa. Tai sanoohan se meillekin aiheesta, mutta ei puutu tollasiin juttuihin. Hyvä niin. Liikkeestä istumista jatkettiin samaan malliin kuin viimeksi, kontaktikävelyä tehtiin taas sekä luoksetuloja. Kaikki meni tosi hienosti ja luoksetulossakin Nova oli hipihiljaa, vaikka poukkoilikin hihnassa. Taas kontaktikävelyn aikana Nova tarjosi kuumeisesti seuraamista ja kaikkea mahdollista, "kato mamma nyt kun tapitan sinua näillä ihanilla sinisimmuilla". Homman idea oli, että kontaktin tippuessa koira pyydetään eteen istumaan. No, meillä ei kontakti tippunut, joten oli vähän sikäli vaikeaa. :D Kouluttajakin naureskeli, että anna sen sitten tulla siihen eteen istumaan ilmankin, kun se sitä niin haluaa. Lopussa Nova oli kovin vastahakoinen lähtemään pois, hidasteli matkalla ja katseli kaihoisasti takaisin kentälle. Vähänkö tuo on mahtava.

Kriiseilyä

Olen kehittänyt hakuharrastuksesta itselleni kriisin. Nyt aletaan nimittäin olla siinä pisteessä, että pitäisi kohta päättää, haluanko kisata siinä vaiko enkö. Meidän ultimate-tavoite on päästä Novan kans hälyryhmään joskus hamaassa tulevaisuudessa, mutta koska se on niin kovin kaukainen juttu, alkuperäinen ajatus oli kisata siinä välissä PEKO-puolella. Välitavoitteet ja silleen. Mutta nyt, kun olen päässyt seuraamaan entisten, nykyisten ja tulevien hälykoirien + ohjaajien työskentelyä aitiopaikalta, on saattanut mieli vähän muuttua. Nämä kaksi asiaa kun hengailee pikkuisen erilaisissa sfääreissä. Plus kisaaminen PEKO-kokeissa siirtäisi jo valmiiksi kaukaista tavoitetta vieläkin kauemmas, kun pitäisi ensin opettaa koiralle pistot ja sitten vielä se partiointi. Ja jos pistoja haluaa opettaa, ne olisi vähän niinkuin pakko opettaa ensin. Voihan plääh.

Kriiseily lähti liikkelle siis siitä, kun alkoi hajottaa ajatus pistojen ja risteilyn opettamisesta koiralle. Koko lajin kulmakivet kisoissa, mutta joilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä tositoimissa. Miks koiran pitää osata tehdä suoria pistoja? Miks hakualueella ei saa palata taaksepäin? Miks pitää tehdä risteilyä? Miks ohjaajan pitäisi pysyä jollain etsintälinjalla, mikä idea siinäkin on? Miks niitä ukkoja ei voi vaan etsiä partioimalla? Eniten noissa pistoissa tökkii varmaankin se, että haluaisin pitää näköavut minimissä (ja kuuloapuja en kyllä halua käyttää ollenkaan), mutta noistahan ne (suorat) pistot rakentuu. Tarttis varmaan päästä noita kisoja seuraamaan niin sais vähän paremman käsityksen, miltä noiden kisaajien työskentely näyttää ja kuinka pilkun viilausta ne pistot siellä on. Meidän porukassa kaikki on partioivia koiria, niin ei pääse tuota oikein näkemään.

Jatketaan haun parissa, mutta jätetään nurinat pois. Minäpäs olin lauantaiyönä maalimiehenä pelastuskoirien pimeäkokeessa! Olipa melkoisen huisi kokemus. Osallistujia oli vain 4, mutta silti kello oli 3 kun kotiin pääsin. Olin maalimiehenä kolmelle koiralle, joista yksi jätti mut metsään. Kolmesti se siinä pyörähti, mutta ei vain saanut hajua. Tuo olikin kyseiselle koiralle peruskoe, muut olivat hälykoiria taidontarkistuksessa. Ainoastaan yksi koirakko läpäisi kokeen, kertoo jotain vaativuudesta. Metsässä oli pimeää. Ja kun pisti peiton päälle, oli vielä pimeämpää. Yllätyin vähän, että ei siellä kuitenkaan juurikaan pelottanut kökkiä yksin keskellä pimeää metsää. Yksi hetki oli kuitenkin melkoisen karmaiseva.. Koirilla oli siis liiveissään vilkkuvalot sekä kellot, joten niiden liikkeet vähintäänkin kuuli jonkin matkan päästä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että mun selän takana katkeilee oksia tasaiseen tahtiin. Valoja ei näy eikä kelloa kuulu. Se tunne kun tiedät, että sun selän takana on joku, mutta se joku ei ole koira, on aikas hirveä. Ei se joku mua kuitenkaan syönyt, joten nou hätä. Toisellekin maalimiehelle kävi samalla tavalla muutamaa tuntia myöhemmin. Kiva oli kuulla jälkeenpäin, että alueella liikkuu mm. ilveksiä. Pikkuisen pääsin näkemään hälykoirien ja ohjaajien työskentelyä, ja olihan se hienoa. Vaikka suurimmalla osalla menikin homma läskiksi. Iski kunnolla tajuntaan, kuinka paljon se ohjaajalta oikeasti vaatii. Ei riitä keskilinjalla kulkeminen ja koiran lähettäminen pistoille.

Kaiffarit

Nova täytti tänään 4kk <3. Kauheaa, ei se vielä saa kasvaa! Tottista ollaan tehty ja pari jälkeäkin, niistä lisää joskus, kun ajatus taas kulkee. Nyt siirryn pohtimaan elämän suuria kysymyksiä: kisatako vai eikö kisata?

Tottista, hakua ja vähän sohvapottuiluakin

Tiistaina meillä oli toiset tottistreenit. Nova oli ihan intona kentälle mennessämme ja ekaa kertaa koskaan myös haukkui toiselle koiralle. Älämölö oli kyllä melkoinen muutenkin, liekö siis tarttunut muilta. Viimeksi vähän kritisoin liian korkeaa vaatimustasoa/nopeaa etenemistä, mutta nyt mun täytyy syödä sanani. Seuraamista otettiin Novan kans 4 askeleen verran, eikä kouluttaja alkanut yhtään enempää vaatimaan, vaikka hurjasti kehuja saatiinkin. Nova piti kontaktia hyvin myös häiriössä, kerran nopeasti vielkaisi vierellä olevaa kouluttajaa. Luoksetulo oli nopea tälläkin kertaa, ekalla kerralla riuhtoi ja kiljui hihnassa, kun lähdin kävelemään poispäin. Toisella kerralla oli kuitenkin hiljaa. Alettiin harjoitteleen liikkeestä istumista niin, että otettiin pari askelta seuraamista, sitten lyhyt pysähdys ja puoli askelta viistosti koiran eteen. Tää meni ihan loistavasti, muutaman toiston jälkeen otin jo kokonaisen askeleen ja sekin sujui. Kontaktikävelyä tehtiin myös, siinä Nova peräti tarjosi seuraamista ihan oma-aloitteisesti. Leikkiminen namien jälkeen sujui myös tällä kertaa, lopussa Nova ei kuitenkaan malttanut kantaa patukkaa autolle asti. Viime kerran jälkeen jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat, mutta tästä kerrasta tuli tosi hyvä fiilis!

Keskiviikkona me vietettiin laiskimuspäivää, eikä tehty yhtään mitään aivonystyröitä vaativaa. Käytiin pitkällä metsälenksulla ja illan koirat vietti luita järsien. Novasta alkaa kuoriutua melkoisen topakka pakkaus, ensin se varasti Stellan luun ja sen jälkeen vielä ärähti sille raukan uskaltautuessa liian lähelle Novan valloittamaa aarretta. Ja tää ei ollut mitään pientä, varoittavaa murinaa, vaan ihan kunnon rähähdys! Jossain vaiheessa huomasin Novan haalineen molemmat luut itselleen, silloin piti jo vähän puuttua peliin. Stella ei noista luista kyllä hirveästi välittänyt, taisi lihapitoisuus olla liian pieni ;)

Tänään oltiin sitten taas hakuilemassa varikolla, koiria oli peräti 10. Novalle otettiin 4 maalimiestä. Koska viime kerralla varikolla alku oli melkoista haahuilua, aloitettiin näkölähdöllä, jotta Nova pääsisi heti kärryille siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja jumantsuikka sehän oli ihan onnesta soikeana heti alusta asti koko pentu. Kolme ekaa maalimiestä otettiin näkölähdöllä, piilot oli ehkä turhankin helppoja Novalle, mutta säilyipähän vire korkealla koko ajan. Viimeinen ukkeli oli sitten jo valmiiksi piilossa, vaan eipä tuolla montaa sekuntia nenä tuhissut, kun se jo äkkäsi hajun ja juoksi namiautomaatille herkuttelemaan. Kaiken kaikkiaan siis ehkä vähän turhankin helppoa oli tänään, mutta pääasia, että oli huisin kivaa koko ajan ja Nova tiesi jo heti alussa, mitä siltä halutaan. Lopuksi otettiin vielä muutaman minuutin tottikset sekä luoksepäästävyystreenit kaikkien kans, hienosti meni!

Sukukokous

Meilläpäs oli eilen toinen virallinen pentumeeting, josta kehkeytyikin lopulta kunnon sukukokous. Paikalla olivat yhtä luukuunottamatta kaikki pennut sekä äippä, iskä ja velipuoli. Mentiin Novan kanssa paikalle vähän etuajassa katselemaan TOKO-kisoja ja treffattiin Raiku-sisko pienen painimatsin merkeissä. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli jäljestys, Nova pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan vieraan tekemää jälkeä. Parissa kohtaa pääsi jälki hukkumaan, mutta kyllä me maaliin asti kuitenkin päästiin. Upeasti jäljesti koko poppoo! Olen myös hionut uutta jäljestysstrategiaa, ja me taidetaan palata takaisin siihen nami-joka-askeleelle-systeemiin. Tuo namien harventaminen toimi hetken aikaa rynnimiseen, kun Nova keskittyi tarkasti tutkimaan, että eikö siinä askeleella muka olekaan mitään syötävää. Nyt kun se on hoksannut, että namit tulevat harvemmin, se on alkanut syöksähtelemään joidenkin askelten ohi ruokaa etsiessään. Tästä lisää sitten jossain vaiheessa, kun ehditään taas jäljestelemään.

Ryhmä Rämä

Jälkihommien jälkeen suunnattiin koko poppoon kanssa pellolle rymyämään. Taidettiin kääntää vähän katseita, kun moisen rymyjengin kanssa painettiin tietä pitkin menemään. ;) Pennut saivat painia keskenään pitkät tovit, ja taisi sitä Musti-veikkaakin alkaa vähän lapsettaa vauvojen keskellä. Koko porukasta saatiin jopa mahtava yhteiskuva aikaiseksi! Olipas kyllä tosi hauska päivä, ihana nähdä sisaruksiakin aina välillä.

Mulle tupsahti tänään sähköpostiin hyviä uutisia, päästään Novan kans lokakuun lopussa pentuagility-kurssille! Saapa nähdä, mitä siitäkin tulee..

Teollisuusalue-etsintää

Novan kanssa oltiin tänään ekaa kertaa hakuilemassa Lahden varikkoalueella. Alueen vieressä on ennen ollut hieno rauniorata, jonka Lahden kaupunki päätti pistää matalaksi ja rakentaa tilalle talon. Kiitos tästä. Eli raunioiden sijaan me treenaillaankin teollisuusalueella. Otettiin treenien aluksi hieman tottista, Nova oli oikein pätevä. Itse etsinnöissä oli kuitenkin alku hieman tahmeaa, uudella paikalla kun oltiin, ekaa kertaa pois metsästä ja tottistakin tehty alkuun. Hetken aikaa pojalla kesti ymmärtää, mitä siltä haluttiin. Ensimmäinen maalimies istui vain rappusilla, ei ollut mitenkään piilossa. Nova ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ennen kuin oltiin jonkin aikaa hengailtu siinä metrin päässä ja se tajusi nostaa katsettaan vähän ylöspäin. Ekan maalimiehen jälkeen sillä sitten syttyi lamppu päässä ja se alkoi heti nuuskutella ilmaa toisen maalimiehen paikallistamiseksi. "Ai niin tää oli tätä!!" Toinen maalimies löytyi kauhakuormaajan kauhasta, hienosti Nova kaarteli piilon lähettyvillä hajun perässä, kunnes paikallisti ukon. Kolmas maalimies oli vähän hankalassa paikassa, löyhkäävien öljytynnyreiden takana. Nova sai siitä hajun melko äkkiä, mutta tuuli painoi sitä jotenkin hassusti maalimiehestä pois. Nova kuitenkin jatkoi hajun perässä kulkemista pitkät tovit, kierteli roskakatoksia ja muita potentiaalisia piiloja. Vähän alkoi poikaa turhauttaa, kun ei meinannut saada ukkoa paikallistettua, ja silloin pääsi suusta pientä ininää. Upeasti se kuitenkin jatkoi hommia, ja kun itse käänsin rintamasuunnan maalimieheen päin, Novakin lopulta äkkäsi, mistä se haju oikein leijailee. Viimeinen maalimies oli piilossa pensaikossa, Nova kierteli ja kaarteli ihan maalimiehen lähellä, mutta ei sitä aluksi huomannut. Sekin ukko sitten lopulta kuitenkin löytyi. Hieno mies. Vähän suunniteltiin sellaista, että ensi kerralla voisi ainakin eka maalimies lähteä piiloon niin, että Nova näkee lähdön. Silloin se ehkä ymmärtäisi helpommin, että ollaan ukkoja etsimässä.

Nämä treenit oli kyllä hauskaa vaihtelua metsätreeneihin. Tuli myös todettua, että monenlaisiin paikkoihin sitä saa itsensä tunkea tässä harrastuksessa.. Löysin itseni tänään mm. roskapöntöstä sekä talon katolta. On kyllä hienoa katsoa, miten näppärästi koira löytää kadonneen tuollaisistakin paikoista.

Hakuilua ja yöllisiä vieraita

Oltiin tänään taas Novan kans hakutreeneissä. Porukkaa oli tasan yhtä vähän kuin viime viikolla, mutta silti siellä lähemmäs 4h vierähti. Novan kanssa etsiskeltiin maalimiehiä ison montun pohjalla, olosuhteet olivat haastavat olemattomasta tuulesta johtuen. Joku teoria tässä montun pohjalla harjoittelemisessa oli, mutta ehdin jo unohtaa sen. Jotenkin se niihin ilmavirtoihin ja ilman kosteuteen liittyi. Matkalla monttuun Nova kunnostautui mustikan syömisessä jopa siinä määrin, ettei maalimiehille olisi heti malttanut lähteä. Jossain vaiheessa puppeli kuitenkin hokasi, mitä tänne metikköön oltiin tultu tekemään, ja paineli hommiin. Minkäänlaisia näkö- tai ääniapuja ei Novalle olla missään vaiheessa käytetty, puhtaasti ilmavainulla ollaan menty. Kun päästin Novan liinasta irti, se kimposi heti hyvin määrätietoisesti useamman kymmenen metrin päähän. Harmi vain, että satuin tietämään ekan maalimiehen olevan ihan muualla, joten kutsuin sen hetken päästä takaisin, kun se jatkoi patsastelua siellä kaukana. Ja tätä ei olisi pitänyt tehdä. Nova oli nimittäin ampaissut suoraan toisella maalimiehelle, ei ollut vielä sitä löytänyt, mutta nuuskutteli kuitenkin kovasti. Kutsuessani Novaa, se oli kuulemma vikissyt kovin harmissaan, mutta lähtenyt sitten kuitenkin tulemaan takaisin mun luo. Voi rähmä sentään, että harmitti! Eka maalimies olikin sitten tosi vaikea, siitä Nova ei meinannut saada vainua millään. Lopulta se ukkeli kuitenkin löytyi, ja Novan itsevarmuus kasvoi silmissä. Tokalle maalimiehelle se ampaisi hyvin määrätietoisesti, hienosti kaarteli hetken piilon ympärillä, kunnes ukko sitten löytyi. Samaan tapaan sujui myös kolmas piilo. Neljäs ja viimeinen piilo oli kyllä kaikkein paras. Nova seurasi nenä ilmassa tuoretta hajuvanaa lähestulkoon suoraan maalimiehen syliin. Hauskaa tässä oli se, että itse olin ehtinyt edetä ehkä 10 metriä, jos sitäkään, kun alkoi kaukana puskassa käydä ryminä Novan löydettyä ukkelin. Irtoamisongelmaa meillä siis ei ainakaan ole ;) Suunnatessamme takaisin autolle, Nova rymisteli edelleen menemään pitkin puskia nenä ilmassa tuhisten. Kovasti se nuuskutteli etenkin yhtä kohtaa, jossa olin itse ollut aiemmin maalimiehenä. Huomasin muuten kävelleeni koko tämän ajan ääliömäinen hymy korvilla, kun kattelin toisen innokasta menoa metsässä. On se kyllä niin upea pakkaus. Kuulemma älyttömän hyvin se osaa etsiä, ottaen huomioon, että nämä olivat kolmannet treenit. Lauantaina uusiksi!

Viime yönä meillä koettiin vähän jänniä hetkiä, taisi murtovarkaat käydä pyörimässä pihalla. Stella alkoi huutaa keskellä yötä ihan hiilenä, hetken ajattelin sen menevän vielä ikkunasta läpi! Minähän säikähdin niin paljon, etten uskaltanut edes mennä katsomaan, näkyisikö ulkona jotain. Varmaan minuutin annoin koiran räyhätä, kunnes käskin lopettaa. Lienee tarpeetonta sanoa, että loppuyön unet jäi melko vähiin... Miten kukaan uskaltaa asua maalla ilman koiraa??

Hämmennystä tottistreeneistä

Tänään meillä oli Novan kans ensimmäiset ohjatut tottikset, ja olen nyt kohta pari tuntia yrittänyt prosessoida pääkopassani kyseisiä treenejä. Kovin on ambivalentit fiilikset. Mistähän sitä aloittaisi... Mulla on siis ollut tietty ajatus/visio siitä, miten haluan lähteä Novalle tottista rakentamaan. Tänään sitten tuli todettua, että tämä mun ajatus ja tottiksia järjestävän yhdistyksen käytäntö eroavat toisistaan ihan totaalisesti. Mun ajatus oli se, että olisin käyttänyt muutaman ekan kuukauden lähinnä kentällä leikkimiseen ja vireen nostamiseen, ja vasta korkeassa vireessä lähtenyt asioita vaatimaan.Mun aikaisempi kokemus tottiksista perustuu siis SPL:n treeneihin, joissa kentällä treenaa yksi koira kerralla, ja joissa viretila on ykkösasia. Fail. Näissä treeneissä kaikki koirat ovat kentällä yhtä aikaa, jaettuna pienryhmiin. Vireen nostamisen sijaan ohjaaja pyysi yhtä koirakkoa useamman kerran rauhoittumaan. Että se siitä ajatuksesta sitten :D Enkä nyt yhtään sano sitä, että tämä tyyli olisi millään lailla huonompi tms, se on vaan tosi erilainen. Ja etujakin sillä toki on, esim. koira tottuu siinä samalla keskittymään tekemiseen muiden koirien läsnäollessa, nytkin paikalla oli kymmeniä koiria. Yksin treenatessa tätä pitäisi harjoitella taas erikseen. Lisäksi yksi kerrallaan treenatessa kentän laidalla saa seisoa sen 3h, josta oma koira treenaa ehkä 10 min. Nyt selviää tunnissa, ja itse voi treenata sen koko ajan. Tästä tavasta kuitenkin puuttuu kokonaan se toisilta oppiminen ja muiden seuraaminen, kun keskittyy vain siihen omaan suoritukseen.

Yksi asia erityisesti näissä treeneissä jäi häiritsemään, nimittäin seuraamisen opettaminen. Tämä on nyt mun ihan henkilökohtainen mielipide, mutta minusta ei ole hirveästi järkeä esim. vaatia koiralta kymmenien metrien seuraamista täyskäännöksineen, jos sen kontakti tippuu jatkuvasti, se haahuilee puolen metrin päässä ohjaajasta ja on ihan pallo hukassa täyskäännöksissä. Saatan toki olla yksinkertainen nepsy-ihminen, kun en tajua, mutta itse kyllä palaisin tuossa tilanteessa ihan perusjuttuihin. Me ollaan Novan kanssa tehty yhden askeleen seuraamista, muutaman kerran koitettu kahta askelta. Treeneissä meitä pyydettiin tekemään 3 askelta, ja kun se meni tosi upeasti, annettiin ohjeeksi alkaa harjoitella 5 askelta. Hemmetti, tuo koira on alle 4kk ja meikäläinen oli ihan onnesta soikeana jo tuosta kolmesta askeleesta! Mikä kiire tässä mihinkään on? Paikoillaan on tietysti ihan turha junnata, jos koira jo osaa, mutta itse haluan olla 100% varma siitä, että se myös osaa ennen kuin alan enempää vaatimaan.

Mutta sitten valittamiset ja spekuloinnit sikseen ja vähän siirappimaista hehkutusta loppuun. Nimittäin Nova oli ihan hirmuisen hyvä! <3 Se piti upeasti kontaktia, handlasi perusasennot hyvin ja kuten jo mainitsin, seurasi 3 askelta loistavassa kontaktissa. Luoksetulot se teki vauhdilla, eteen istuminen onnistui (mun murheenkryyni) ja maassakin se pysyi niin tiukasti, vaikka ekaa kertaa siirryin koiran sivulle käskyn jälkeen. Kesto oli jotain yli minuutin luokkaa, palkkasin toki välissä. Ja asia, mistä olin kaikkein ylpein: se leikki niin perhanan hyvin, vaikka oli myös nakkeja taskussa! Ihan täydellinen otus.

U talking to me?

Jos metsään haluat mennä nyt

Tänään ollaan hengailtu koirien kans metsässä useampaan otteeseen. Aamulenksulle raahasin kameran mukaan, mutta metsässä sitten tajusin, että muistikortti oli jäänyt tietokoneeseen (tapahtuu mulle todella usein). Niinpä piti myöhemmin tehdä toinen reissu muistikortin kans. Onneks meiltä ei ole pitkä matka metsään ;) Nova sai pieniä hepuleita metikössä, kirmaili ympäriinsä ja teki syöksyjä pensaisiin. Nova irtoaa kyllä tosi pitkälle, hyvin hämmentävää kun on tottunut tollaseen perskärpäseen joka ei pentuna lähtenyt 10m kauemmas jaloista. Hakukoiran elkeet selkeästi!

Hiipivä tiikeri

Novan kans käytiin illalla vielä metsäjäljellä. Tein 60 askeleen jäljen, jätin askelten väliin 5-15cm. Alussa Novalla oli kiire ja sitä sai vähän jarrutella. Novaa myös hämmensi jäljen vieressä ollut iso keppi, jonka olin siirtänyt tieltä pois, sitä se jäi nuuskimaan pitkäksi aikaa. Kepin jälkeen alkoi homma sujumaan hyvin ja suorastaan parani koko ajan. Ehkä pientä epäröintiä/haparointia oli havaittavissa askeleilla, joilla oli tollanen 15cm rako, mutta hienosti tyyppi selvitti tien loppuun asti.

Nova on kingi <3

Onnellinen pentu

Käytiin tänään myös leikkimässä treenikentällä. Paikalle tuli pari muutakin koiraa, joista toinen räkytti ihan koko ajan. Nova välillä vilkuili koiriin päin, mutta jatkoi kuitenkin leikkiä. Lähtiessämme pois yritti Nova kovasti mennä tekemään tuttavuutta kyseisen räkyttäjän kans ja unohti siinä hötäkässä patukankin maahan, yleensä se kantaa sen hyvin ylpeänä autolle asti.

Stellan vointi otti vähän takapakkia pari päivää sitten. Se sai ilmeisesti antibiooteista rajut reaktiot, oksenteli esim. koko yön tunnin välein eikä mikään pysynyt sisällä. Jätettiin sitten kyseiset pillerit pois ja olo normalisoitui sen myötä. Alkuviikosta pitäisi sitten testata jotain muuta antibioottia, vähän hirvittää..  

Sharing is caring

          

Herra Etsivä

Tänään oltiin Novan kans taas hakuilemassa Asikkalan pusikoissa. Porukkaa oli vähän, mutta kyllä siinä treenit saatiin aikaan. Novan kanssa lähdettiin metsään kuljeskelemaan, reitin varrelta löytyi Ihania Ihmisiä herkkujen kera. Nova oli aivan täpinöissään, sitä ei meinannut saada lähtemään maalimiehiltä pois! Novasta näki selvästi, kuinka se nappasi ilmasta vainun ja sitten mentiin. Nova myös irtosi melkoisen kauas, kävi tarkistamassa vanhojakin piiloja välillä ja tuli sitten takaisin. Vitsit miten ihana katsoa, kun toinen niin nauttii. Novaa kehuttiin oikein lupaavaksi pelastuskoiran aluksi, se on kyllä niin ylitsepursuavan ihmisrakas tyyppi eikä tippaakaan arastele yhtään ketään. Metsässä kun oltiin ennen treenien alkua, meitä lähestyi Novalle ihan tuntematon ihminen. Ja mitäs pikkujätkä tekee? No juoksee vastaan, hyppää vasten ja kierähtää selälleen kerjäämään rapsutuksia. Kyllä tää haku on todellakin meidän juttu. Uudesta harrastuksesta innostuneena saatoin myös alustavasti lupautua maalimieheksi pimeäkokeeseen. Ajatuksenahan oli, että olisi kiva nähdä enemmän kokeneiden koirien työskentelyä. Mutta tosiaan, siellähän on sitten pimeä, mitäpä siellä muka näkee. Toiset käy vähän hitammalla.

Maasta löytyi omppu

Tötteröpää ja Nuuskunenä

Meidän aamu alkoi tänään eläinlääkärireissulla Stellan kans. Näin pitkää väliä meillä ei näillä reissuilla ole ennen ollutkaan, 6kk!! Tsiisus. Stellalla alkoi iho menemään tosi huonoon kuntoon ja käytiin sitä näyttämässä, tulehdushan se siellä muhi. Kolmet eri putelit mukaan, kauluri päähän ja kotiin. Jos niillä ei lähde, aletaan tekemään lisätutkimuksia. Halleluja ja miljoona kirosanaa. Jos joku ihmettelee vahvaa reagointia yhteen tulehdukseen, niin sanottakoon sen verran, että vajaan vuoden kestäneen ontumiskierteen aikana on näitä lekurireissuja ja lisätutkimuksia plakkarissa jo ihan kiitettävästi.

"Mikä ihme sulla on päässä?!" 

Sitten muihin aiheisiin. Aloitetaan vaikka jäljestä. Maanantaina tein 50 askeleen jäljen niitylle, nameja oli ehkä 7-8 matkalla. Meni tosi hyvin, vauhtia oli mutta ei rynnimistä. Tänään samalle paikalla 60 askeleen jälki, taas nameja satunnaisesti välille. Aloin nyt pidentää askelten väliä, tähän asti askeleen on olleet kiinni tai max parin sentin päässä toisistaan. Ihan muutamia senttejä jätin väliin, ei tuntunut vaikuttavan ollenkaan työskentelyyn. Hyvin meni siis tänäänkin, loppua kohden vauhti kasvoi ja joutui jo vähän himmaamaan. Alan itse oppia tuota ohjaamista hiljalleen, se näkyy kyllä koirassa. Olen nyt pyrkinyt siihen, että välittömästi koiran reagoidessa hihnan kiristymiseen annan löysää, tämä toimii ihan loistavasti. Kas kun en heti tätä tajunnut. Harmi vaan, että tuolla niityllä alkaa olla jo aivan liian pitkä nurmi, sinne tuskin kannattaa enää jälkeä tallata.

Eilen meillä oli sitten viimeinen pentukurssikerta. Kerrattiin opittuja asioita, harjoiteltiin toisten koirien ohittamista ja varmaan paljon muutakin, minkä olen jo totaalisesti unohtanut. Ensi viikolla sitten tottiksiin, jänskää. Nova oli tänään myös ehtinyt hieman toteuttaa itseään työpäivän aikana. Luovuudentuskissaan se oli pistänyt sängyn kulman ihan uuteen uskoon. Näppärä kaveri.

Paimenpoika Nova

Sunnuntaiaamun kunniaksi herätys klo 6 ja matka kohti Loppea ja lampaita! Vettä tuli kuin aisaa lähes koko matkan, mutta onneksi perillä selkeni. Ei tarvinnut kärvistellä sateessa tuntitolkulla. Myös velipoika Hoppu tuli ihmettelemään päkäpäitä Lauran kans. Lampaat eivät tänään olleet kuulemma kovin yhteistyöhaluisia edellispäivän höykkyytyksestä johtuen, ja niiden saaminen aitaukseen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sinne ne lopulta kuitenkin sujahtivat.

Koirat pääsivät lampaille kahdesti, ensin pienessä aitauksessa ja lyhyessä hihnassa, sitten isommassa tarhassa ja pitkässä liinassa. Novalla oli ensimmäisellä kierroksella intoa kerrakseen, se suorastaan rrrrakasti lambeja - vähän liikaakin. Pienelle koiralle oli hyvin vaikea ymmärtää, että lampaisiin ei ollut lupa koskea, eikä niiden kanssa voinut myöskään leikkiä. Nova ei siis pelännyt uusia otuksia pätkän vertaa, päinvastoin. Pikkuinen tassutteli lampaiden perässä ihan luontevasti, enemmän sitä piti jarrutella kuin houkutella eteenpäin. Mamman lammaspaimen <3 Toisella kierroksella Nova oli jo vähän rauhoittunut, ja se meni ihan älyttömän hyvin. Kuljeteltiin lampaita aitausta ympäri muutaman kierroksen, mun ei tarvinnut juurikaan puuttua touhuun. Välillä piti vähän jarrutella, välillä hoputtaa etenemään houkuttelevien lantakasojen luota. Ohjaaja kehui Novan rohkeutta lampailla ja täytyy myöntää, että olin itsekin siitä vähän yllättynyt. Olin odottanut lähinnä pöhinää ja selän takana lymyilyä.

Mielenkiinto paimennusta kohtaan heräsi kyllä toden teolla, vaikka olenkin ihan ulalla koko touhusta. Ja se näyttääkin ihan tajuttoman vaikealta! Mutta vitsit, on se vaan niin vaikuttavan näköistä noilla kokeneemmilla koirilla ja ohjaajilla. Tätä lisää!

Velipoika Hoppu paimentaa

Tottiskatsaus

Käytiin tänään Novan kans tutustumassa tulevaan treenikenttään leikkimisen merkeissä. Patukkaleikkiä otettiin tyhjällä kentällä ja ilon ollessa ylimmillään lähettiin pois. Julmaa. Ensi viikolla alkais ohjatut tottikset, mutta ne asettuu juuri samaan aikaan viimeisen pentukurssikerran kanssa. Me hypätään siis messiin vasta parin viikon päästä. Tavoitteena olisi ehtiä käydä kentällä leikkimässä vielä pari kertaa ennen sitä. Tottisteluista ei olekaan tullut kirjoiteltua pitkään aikaan, joten piti alkaa ihan itselleki jäsentämään, missä siinä ollaan menossa (nepsy mikä nepsy).

Istuminen
Melko hyvällä mallilla. Ei tarvita käsimerkkiä paitsi isossa häiriössä. Kesto on myös hyvällä tolalla, sellaset 10 askelta ainakin voi ottaa ihan hyvin. Lyhyemmällä matkalla onnistuu myös selän kääntäminen muutamaksi sekunniksi. Sivuille mun ei kärsi liikkua askelta kauemmas, sitä treenaillaan nyt.

Maahanmeno
Käsiapua en ole edes alkanut vielä häivyttää, ollaan keskitytty kestoon ja välillä vauhtiin. Noin 5 askelta kärsii ottaa taaksepäin muutaman kerran peräkkäin, palkkaus välissä.

Perusasento
Käsiapu alkaa olla jo melko minimaalinen. Perusasennosta perusasentoon onnistuu hyvin ja vauhdilla, samoin 90 asteen käännökset oikealle. Vasemmalle käännyttäessä imuttelen vielä. Välillä ollessaan oikein innossaan saattaa tulla liian eteen. Vähän on alkanut myös nojailla liikaa jalkaan, tätä yritetään korjata. Katsekontaktia aletaan hakemaan myös siirtymissä.

Seisominen (liikkeestä)
Ei olla edistytty sitten aloituksen, tää on mulle jotenkin älyttömän vaikea.

Eteen istuminen
Kamalaa, en osaa tunkea sitä palkkaa naamaan oikealta korkeudelta tai asetella jalkoja oikein.

Asenne
Täys 10 <3

Pätevä ukkeli

Käytiin tänään myös PHPK:n järjestämissä mätsäreissä pyörimässä ja ihmettelemässä meininkiä. Tuttuja koiria olikin paikalla paljon. Huhu kiiri, että tiistain ryhmässä treenaisi Novaa muutaman kuukauden vanhempi red merle aussie. Toivottavasti päästään tapaamaan tyyppiä tässä joskus.

Illalla jos jaksaisi vielä käydä jäljen tallaamassa niin alkaisi olla päivän ohjelma pulkassa. Huomenna paimentelemaan..!