torstai 30. elokuuta 2012

Novan ekat hakutreenit

Tänään se sitten vihdoinkin tapahtui, pääsimme korkkaamaan haku-uran pelastuskoiraporukassa. Olipahan muuten hauskaa. Paikalla oli vierailevana tähtenä Novan kanssa samanikäinen kroatianpaimenkoira, joten pennut saivat alussa purkaa ylimääräiset energiat keskenään telmien. Molemmat pääsivät myös mukaan tallaamaan hakualuetta, ja siinähän vierähtikin sitten tovi jos toinenkin (hakumetsässä voi näköjään myös sienestää). Nova oli urakan jälkeen jo melkoisen puhki, mikä ei haitannut yhtään, sillä sitten vuorossa oli parin tunnin hengailu autossa mamman yrittäessä päästä kärryille hommasta ja leikkiessä välillä maalimiestä pusikoissa. Pressun allekin pääsin heti hengailemaan toviksi. Muut koirakot olivat jo melkoisia konkareita, suorastaan veteraaneja suurin osa. Yksi oli esim. juuri eläköitynyt hälyryhmästä, jossa oli palvellut vuosia. Taitavaa sakkia. Novan kanssa tehtiin näin ekalla kerralla vain makkararinkiä. Aluksi pienemmässä ympyrässä ja siitä sitten laajennettiin hieman. Viimeinen ukko löytyikin jo puun takaa piilosta. Maalimiesmotivaatio oli kyllä Novalla kohdillaan, siellä se säntäili menemään ihan intona. Ensi kerralla päästään jo vähän etsiskelemäänkin maalimiehiä. Rullakoiraa ajattelin tuosta alkaa leipomaan, vaikka kertova ilmaisu on kuulemma nykyään muotia peko-puolella. Mutta meitähän ei muoti kiinnosta. ;)

Supermies <3
Tiistaina oltiin taas pentukurssilla, tällä kertaa käytiin kaupunkikävelyllä harjoittelemassa olennaisia kaupunkikoiran taitoja. Mua vähän hirvitti etukäteen tuon vesselin hihnakäyttäytyminen, sitä kun ei tule oikein täällä korvessa harjoiteltua. Käytännössä mulla on tuo aina irti, harvemmin edes pantaa laitan kaulaan. Hyvinhän se kuitenkin meni, kontakti oli loistavaa kavereista huolimatta. Harjoiteltiin myös istumista, maahanmenoa ja perusasentoa kunnon häiriössä, nimittäin cittarin ovien edessä. Novaa ei kiinnostaneet muut ihmiset pätkän vertaa, hyvin keskittyi harjoittelemiseen.


maanantai 27. elokuuta 2012

Taikanenä

Käytiin Novan kanssa taas tänään jäljestämässä, tällä kertaa pellolla. Olin ihan unohtanut, että tuolla metsän keskellä on tuollainen loistava jäljestyspaikka! Vähän oli ehkä turhan pitkä ruoho, mutta mitäpä pienistä. Auto piti jättää vähän kauemmaksi ettei lapiohommiin tarvitsisi käydä, joten kävelyä tuli jonkin verran. Novan kanssa me ei noilla hoodeilla olla ennen käyty, mutta välittömästi kun otin sen autosta pois, se lähti viipottamaan ihan oikeaan suuntaan. ;) Nova paineli koko matkan menemään 20-30 metriä edellä, välillä pysähteli kärsimättömänä odottamaan hidasta emäntää. 4 polun risteyksestäkin se osasi kääntyä oikeaan suuntaan. Jäljelle päästyämme tajusin, että olin tehnyt kunnon kardinaalimokan: olin kyllä merkannut jäljen alun, mutta siitä eteenpäin minulla ei ollut hajuakaan, missä se jälki milloinkin kulkee. Nameja olin ripotellut taas vain satunnaisesti, eivätkä nekään muutamat erottuneet kunnolla alustasta. Kaiken lisäksi olin onnistunut tallomaan jäljestä hieman kaarevan (kyllä, voi olla vaikeaa kävellä suoraan). Mutta koska minulla ei ollut aikomustakaan jättää vaivalla tallattua jälkeä ajamattomana pellolle, ei siitä auttanut muu kuin laittaa koira narun nokkaan ja tulla itse perässä. Ja mites siinä sitten kävikään? Nova oli ihan sikahyvä !! Se jäljesti koko matkan keskittyneesti nenä maassa, ei pyörinyt yhtään eikä ryntäillyt mihinkään. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin kävellä koiran perässä - edes jarruttamatta kertaakaan! Koska en tiennyt, kuinka paljon nameja jäljellä oli ja missä ne olivat, en tiedä söikö Nova niitä kaikkia. Ja eipä tuolla ole niin väliäkään.  Jäljen lopussa oli taas keppi, ja siinä houkuttelin Novan maahan ja palkkasin. Ehdottomasti meidän paras jälki ikinä. Pari minuuttia jäljen jälkeen taivas sitten aukesi ja vettä alkoi tulla kuin saavista kaatamalla. Hyvä ajoitus, siis.

Nyt en tietenkään voi olla ajattelematta, kuinka paljon Novan työskentelyyn vaikutti se, etten itse oikeasti tiennyt, missä jälki aina menee. Voisko olla, että olen itse tietämättäni painostanut Novaa aiemmilla jäljillä, ja nyt se sai sitten mennä ihan rennosti? Oli niin tai näin, nenä ainakin herralla toimii ja mikä parasta, se rakastaa myös käyttää sitä. Ihmeellinen eläin <3

Taikanenä
Torstaina taikanenä pääseekin vähän erilaisiin hommiin, meillä alkaa vihdoinkin hakutreenit. Jippijaijee :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Turistina Tervakoskella

Nova pääsi tänään haistelemaan kansainvälistä tunnelmaa Tervakosken Kv-näyttelyyn, jossa kävästiin turisteina. Tai siis minullahan oli tärkeä missio toimia Anun ja Neon hovikuvaajana! Tämä taisi olla suurin tapahtuma, missä Nova on tähän mennessä käynyt, mutta ihan yhtä reippaasti se siellä tepasteli menemään kuin missä tahansa muuallakin. Hienosti osasi poika rauhoittua hälinään. Novan kanssa on kyllä mukava käydä erilaisissa paikoissa, kun se osaa ottaa niin rennosti kaikkialla (pitäiskö koputtaa puuta tässä kohtaa..).  Nova kasvatti jälleen fanijoukkoaan, rapsuttelijoita riitti myös Tervakoskella.

Meitä kiinnostaa näyttelyt nääääin paljon.
Neon kanssa touhuilut sujui myös varsin mallikkaasti ilman suurempia riehumisia ja hepulointeja. Hyvissä ajoin ennen Suurta Hetkeä Nova laitettiin Neon häkkiin hengailemaan, ettei päivän päätähden keskittyminen turhaa kärsisi. Nova rauhoittui häkkiin ilman mitään ongelmaa ja hetken maisemien katselun jälkeen alkoi vedellä hirsiä. Nova ei hätääntynyt edes siinä vaiheessa, kun kaikki tutut hävisivät sen näköpiiristä muutamaksi minuutiksi. Katselin pojan touhuja kehän toiselta puolelta, siellä se istui ja tarkkaili ohikulkevia ihmisiä. Nova hakeutui häkkiin myös myöhemmin, kun väsy iski. On se vaan niin hieno <3

Häkki-invaasio


Neo ja Nova
Huomenna onkin sitten luvassa lisää matkustamista, nimittäin lähdemme Novan kanssa Helsinkiin sukuloimaan.

torstai 23. elokuuta 2012

Aktiivipäivä

Tänään on ollut ihan überkiva päivä. Heti töistä tultuani suunnattiin molempien koirien kans pienelle metsälenksulle tuohon takapusikkoon, minkä jälkeen pidettiin Novan kanssa tottistreenit omalla pihalla. Sen jälkeen Nova sai jäädä vetelemään hirsiä kotiin, kun lähdetiin Stellan kanssa vähän pidemmälle lenkille. Sitten tulikin jo kiire lähteä metsään Novalle jälkeä tallaamaan ennen pimeän tuloa. Illalla käytiin sitten vielä pyörähtämässä hiekkakuopalla molempien kans. Joku koiraton ihminen saattoi juuri pyörtyä, mutta musta tuntuu, että mulla on vihdoinkin elämä! :D

Meillä oli takana viikon paussi jäljestämisestä, nyt tein jälken taas metsään mutta annoin vanheta vain ehkä 10 minuuttia. Muutin hommaa myös niin, että laitoin nameja (oma ruoka taas) parille ekalle askeleelle ja sen jälkeen vain satunnaisesti. Alkusähläyksen jälkeen touhu sujui varsin hyvin verrattuna noihin muutamaan edelliseen yritykseen. Nova selkeästi keskittyi paremmin, kun nameja ei enää ollutkaan joka askeleella. Jäljen päässä oli keppi, jolla houkuttelin Novan maahan. Yritin lopuksi leikkiä, mutta tuota ei kyllä lelut kiinnosta jäljen jälkeen yhtään. Kovasti yritti poika jatkaa nuuskuttamista. Luulen, että jatketaan tällä systeemillä jonkun aikaa, kun tuntui kerta toimivan. Nyt on kuitenkin taas uusi murheenkryyni, mihin voisin kaivata vinkkejä viisaammilta. Nova jostain aina tietää, koska ollaan menossa jäljestämään, ja se jumalaton innostuminen on nyt alkanut purkautua piippaamisena. Muutaman kerran se vingahti autossa, mutta rauhoittui sitten. Kuitenkin matkalla autolta metsään se oli jo aivan täpinöissään ja piippaili enemmän. Kysymys kuuluukin siis: pitäisikö tuohon puuttua jo nyt pentuna? Ja jos pitäisi, niin miten? Stella on aivan järkyttävä piippaamaan, enkä halua toista samanlaista. Mutta toisaalta rakastan tuota sen paloa ja innostusta, kun se tajuaa, mitä ollaan menossa tekemään.

Tässäpä Novan taidonnäytteitä 13-viikkoisena:


tiistai 21. elokuuta 2012

Astetta rajumpi pentukurssi

Meidän pentukurssi päättyi tänään näissä merkeissä:



Kyllä, se on verta. Eiks oo vähän gangsta jäbä? No siis,kysehän ei tokikaan ole mistään vakavasta: toisen pennun hammas vaan sattui irtoamaan Novan päähän. Mutta vähänkö säikähdin, kun tajusin että mun koiran pää oli yhtäkkiä aivan veressä. Pentukurssilla tapahtui tänään muutakin erikoista, nimittäin Nova alkoi paimentaa! Sellainen ympyrää juokseva bichoni laukaisi tuossa ihan selkeästi paimennusvaiston, olipa kyllä jännän näköstä touhua. Nova kiersi kehää melko matalassa asennossa ja päästeli omituisia vinkaisuja/haukkuja, joita en ole ennen sen suusta kuullutkaan. Olisi ehkä pitänyt puuttua moiseen kaverin paimentamiseen, mutta koska oli juuri kuolemassa nauruun, en siihen kyennyt. Ehkä meillä sittenkin on toivoa, että tuo esittää jonkinlaista viettiä kun mennään lampaita katsomaan parin viikon päästä. ;)

Pentukurssilla treenailtiin tänään maahanmenoja, joissa Nova oli melko pro, sekä koiran kopelointia ja verryttelyä. Katseltiin hampaita, korvia, kynsiä jne sekä harjoiteltiin yksinkertaisia verryttelyjuttuja, joita voi pennunkin kanssa harrastaa. Kokeiltiin myös pujottelua jalkojen välistä sekä peruuttamista. Peruuttaminen oli Novalle aluksi tooosi vaikea tajuta, raukka yritti niin kovasti tarjota sitä maahanmenoa. Sain ohjeeksi pidellä sitä varovasti mahan alta, ja sehän tepsikin heti. Sitten me peruuteltiin kuin vanhat tekijät. Tällä kertaa koko poppoo sai leikkiä yhdessä, vähän piti Novaa rajata pienemmän jatkuvasta härkkimisestä. Jossain vaiheessa Novan päässä syttyi lamppu, ja se tajusi, että muidenkin kanssa voi leikkiä (kun se pikkuinen pyrki vain karkuun ahtaisiin koloihin). Siitä eteenpäin sujuikin oikein mallikkaasti, ja Nova oli aivan puhki autoon päästyään. Hauskaa oli jälleen. :)


maanantai 20. elokuuta 2012

Turbosyömäri

Nova kävi tänään hakemassa toiset rokotukset. Viime kerralla pöydällä kopeloitavana oleminen oli vähän ällöä, nyt se sujui kuin vanhalta tekijältä. Nova meinasi hukuttaa eläinlääkärin märkiin pusuihin, mikä teki etenkin hampaiden katsomisesta hieman haastavaa ;) Rokotuksia odotellessa Nova hengaili pöydällä kuin kotonaan, katseli aluksi tarkkaavaisena ympärilleen, kunnes huokaisi syvään ja pisti maate. Lekurikin kommentoi, että ihanaa kun pennut osaavat ottaa rennosti eläinlääkärissä. Nova sai häneltä myös uuden lisänimen: turbosyömäri. Ei liene epäselvä, mistä moinen nimi tulee... Tarkoituksenahan oli kiinnittää Novan huomio nameihin, jotta se ei noteeraisi piikkiä. Noh, lörppähuulihan hotkaisi koko namiläjän ennen kuin lääkäri oli ehtinyt edes koiraan koskea. Lopulta jouduttiin kutsumaan hoitaja paikalle annostelemaan pojalle poron keuhkoa, jotta piikit saatiin niskaan. Myös hoitajalla taisi olla naurussa pitelemistä, kun jäbä olisi halunnut hotkaista suuret keuhkopalat kokonaisina kitaansa. Nova sai taas kehuja reippaudestaan ja myös sinisimmuja ihasteltiin kovasti. Painoa on syömämonsterille kertynyt jo huimat 8,8 kiloa, iso mies.


perjantai 17. elokuuta 2012

We Are On Fire

Dodiih, teinpäs sitten jäljen kolmantena päivänä peräkkäin. Melkoinen saavutus mulle. Jännä, että alussa kun kaikki sujui varsin mallikkaasti, mun motivaatio jäljen tallaamiseen oli melko heikoilla. Mutta nyt, kun vastaan alkoi tulla ongelmia, voisin tallailla jälkiä vaikka useamman päivässä. Käytännössä tein jäljen kuten ennenkin, mutta alustana oli sammaleen sijaan nurmikko ja nameina kuivat nappulat. En tiedä mitä tapahtui, mutta meininki oli tooodella paljon rauhallisempaa, kuin eilen. Kyllähän Novalla oli vauhtia, ja sitä piti useamman kerran jarruttaa, mutta nyt se ei ollut sellaista päätöntä ryntäilyä mitä eilen. Voisko olla, että kuivat nappulat oli sen verta tylsiä, ettei niiden eteen kannattanut rynnistellä? Noh, vähän epäilen että tuon mielestä mikään suuhun kelpaava olisi kovin tylsä.. Jännää oli myös se, että Novalla on esiintynyt jäljellä pyöriskelyä vain ja ainoastaan nurmikolla - metsässä ei kertaakaan. Siellä se ajaa jälkeä suoraan sen päältä eikä harhaile sivuille. Me ei tosin olla kyllä niin montaa jälkeä ajettu, että varmaksi voisin sanoa tuota alustasta johtuvaksi. Ehkä se on vaan sattumaa. Mutta siis, me edistytään! ;) Pitää testata ensi viikolla jäljen ajamista ihan tuoreeltaan, ja miten se vaikuttaa hommaan. Muutama seuraava päivä onkin niin täynnä kaikkea muuta, että me pidetään jäljestä pieni tuumaustauko. Voipi tehdä hyvää koiralleki.

torstai 16. elokuuta 2012

12 viikkoa

Nyt se jätkä sitten täytti sen maagisen 12 viikkoa. Tarkoittaa sitä, että paras sosiaalistamiskausi alkaa olla takana päin ja myös sitä, että omistajalle hiipii pienoinen epävarmuus. Onko se nyt varmasti totutettu kaikkeen olennaiseen? Onko jotain tärkeää unohtunut? Piti ihan alkaa miettiä, mitä kaikkea Novan kanssa ollaan ehditty nähdä ja kokea tässä neljän viikon aikana - ja olihan siinä listaa kerrakseen. Tutuksi on tulleet sekä maaseudun rauha että keskustan vilske. Ollaan käyty sekä agi- että toko-kisoissa plus mätsäreissä. Ollaan treenailtu kotona rauhassa ja pentukurssilla häiriössä. Ollaan leikitty pentujen ja aikuisten koirien kanssa. Ollaan tavattu paljon ihmisiä: miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia. Ollaan käyty kylässä sekä oltu myös reissun päällä. Autossa Nova on matkustanut arviolta 2000 km. Ollaan kävelty erilaisilla alustoilla metallista pressuun sekä tallusteltu kauppakeskuksen liukkailla lattioilla. Nova on käynyt myös uimassa. Ollaan leikelty kynsiä, puhdistettu korvia, katsottu hanpaita ja harjattu turkkia. Ollaan kuunneltu kaikua parkkihallissa ja kuulutuksia kisoissa. Ja tähän kaikkeen Nova on pääsääntöisesti suhtautunut tyynen rauhallisesti (paitsi siihen harjaamiseen, se on edelleen ällöä). Ehkä meillä kuitenkin on hommat melko hyvin hanskassa.

Mutta sitten itse asiaan. Kirjoittelin eilen vähän pieleen menneestä jäljestä, ja tänään lähdin sitten sisuuntuneena ratkomaan tätä Ongelmaa. Tein taas jäljen metsään, tällä kertaa vaihdoin oman ruoan takaisin nakkeihin, vein koiran jäljelle vähemmän nälkäisenä ja annoin jäljen myös vanheta aavistuksen pitempään. Ja oliko millään mitään vaikutusta? No v**** ei. :D Voisin jopa sanoa, että jälki oli vielä kaameampi kuin se eilinen, Nova rynni jäljellä kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Ja minä roikuin perässä yrittäen edes vähän jarruttaa. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin motivaatiota ainakin löytyy! Alan vaan itse olla aika hukassa sen kanssa, miten tuota suunnatonta paloa voisi suunnata vähän rauhallisempaan työskentelyyn. Seuraavaksi aion kai yrittää pidentää askelväliä hiukan, nyt askeleet ovat vielä olleet ihan kiinni toisissaan. Voisi myös yrittää antaa jäljen vanheta vaikka vajaan tunnin. Ehkä myös pidempi jälki voisi olla kokeilemisen arvoinen, josko se jossain vaiheessa vähän rauhoittuisi. Muitakin vinkkejä otetaan vastaan..! Nova on muuten kiukkuinen kuin ampiainen, kun sen vie jäljeltä pois, niin kovasti haluaisi vielä jatkaa nenä maassa tuhisemista.

Tänään meillä koettiin myös kauhunhetkiä, kun Nova pääsi oven raosta livahtamaan Stellan ruokakupille. Ehdin jo pelätä, että se syö koko pennun, mutta eihän se mitään tehnyt, ei edes ärähtänyt. Hotki vaan kahta kauheammin. Nova sai tänään myös ihka ensimmäisen Oman Luun, ennen on saanut tyytyä Stellan kaluamiin jämäpaloihin. Kyllä maistuu. ;)


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Metsäjälkeä ja Toko-kyyläystä

Sainpas taas otettua itseä niskasta kiinni ja suunnattua metsään tallaamaan jälkeä. 40 askeleen jälki, nameina turvotetut nappulat. Ja nehän sai pikkukuonon vipattamaan niin vimmatusti. Nova on kyllä ollut melko vauhdikas jäljestäjä, mutta nythän se meni hommasta aivan sekaisin. Sain jarrutella koko matkan menoa, ettei menisi ihan läpijuoksuksi. Kyllä se kerkesi ne namit imuroimaan nassuunsa rynnimisestä huolimatta, mutta tavoitteena olisi kuitenkin rauhallinen jäljestäjä... Olenkin nyt sitten yrittänyt miettiä, mitä ihmettä tuossa oikein tapahtui. Koiralla oli kyllä varmasti jo tosi kova nälkä, voisiko se olla syy? Vai aiheuttiko oma ruoka sellaisen "OMG tuolla on mun safka!!11" -efektin? Vai liittyiskö se siihen, että viime kerralla jätin ekaa kertaa namikasan jäljen päähän palkkioksi? Ja mikä tärkeintä: mites tästä nyt sitten jatketaan? Hankalaa hommaa tämä koiraharrastus!

Tänään käytiin myös tsiigailemassa Toko-kokeita Lahdessa. Siellä oli vaan niin hemmetin kuuma, että kauan ei jaksettu paikalla pyöriä. Siinä vaiheessa, kun Nova kaivoi itselleen hiekkaan kuopan ja meni sinne makaamaan, päätettiin lähteä hipsimään takaisin autolle päin... Pari aussie-ihmistäkin oli paikalla, ja Nova sai jälleen ihailuja osakseen. Mulla on ollut alusta asti se linja, että hihnassa ei moikata yhtään ketään ikinä (siis koiria). Noh, se periaate unohtui hetkeksi. Mutta kun se aussie oli ihan äipän näköinen niin pitihän sitä käydä vähän tervehtimässä! Ja nyt mulla on kamala morkkis. Ihan meni pilalle tämäkin. Tuli myös opittua semmoinen juttu, että koiratapahtumiin pätee sama sääntö kuin shoppailuun: ei kannata ottaa sinne miehiä mukaan. Ihan vain vinkkinä.


tiistai 14. elokuuta 2012

Pentukursseilua

Nyt on palauduttu koiran kans takaisin etelään. Paluumatka meni yhtä hyvin kuin menomatkakin, ehkä viimeisten parin tunnin aikana oli havaittavissa pieniä tylsistymisen merkkejä. Eikä ihmekään, kun ajeltiin 700km kahden pikapysähdyksen taktiikalla. Pysähdyksillä harrasteltiin vähän tottistelua mielen virkistämiseksi. Stella otti kotona Novan vastaan melkoisen älämölön saattelemana, en oikein osannut tulkita tuota omituista jodlaamista...

pallopoika

Tänään aamu alkoikin auvoisasti Stellan oksennuksien korjaamisella, sen jälkeen piti rampata vielä pihalla pariin otteeseen. Nyt on olotila jo normalisoitunut. Käytiin aamupäivästä metsälenkillä molempien koissujen kanssa, Novakin pääsi taas kunnolla hurvittelemaan vapaana taajamaelämän jälkeen. Illalla olikin sitten taas vuorossa pentukurssi. Harjoiteltiin aluksi luoksetuloa, hyvin meni jälleen. Tehtiin myös perusasentoja, näistä me saatiin paljon kehuja. Nova osaa jo aika hyvin hakea oikean paikan sivulla, korjaa oma-aloitteisesti jo vinot asennot. Itse sain vähän noottia siitä, että en vaadi koiralta sellaista, mitä se jo oikeasti osaa. Nova tulee välillä perusasentoon liian taakse tai eteen, jolloin mulle on tullut tavaksi ottaa askel eteenpäin -> koira korjaa oikeaan paikkaan -> palkka. Nyt sain neuvoksi palkan sijasta vain kehua koiraa ja yrittää sitten uudelleen, koska koira oikeasti jo osaa oikean paikan. Vähän ehdittiin sitä testailemaan, hyvin vaikutti toimivan: pelkkien kehujen jälkeen Nova skarppasi ihan kunnolla. Harjoiteltiin kurssilla myös seisomista. Me ei olla tätä tehty kotona vielä ollenkaan, ja aluksi Nova tarjosikin lähinnä istumista ja maahanmenoa, mutta hiffasi kyllä jossain vaiheessa, mitä siltä halusin.

Novan vireys tällä kurssikerralla ei ollut kyllä ihan optimaalinen, se oli selvästi väsynyt lyhyiksi jääneiden unien jälkeen (kisusivat Stellan kanssa niin ettei nukkua malttanut) ja se näkyi. Kyllähän se teki kaiken mitä siltä pyysin, mutta siitä puuttui se jumalaton draivi, millä se yleensä hommia tekee. Kurssin lopussa se olikin selkeästi jo yliväsynyt ja kävi kierroksilla. Tällä kertaa koirat pääsivät lopuksi leikkimisen sijasta kokeilemaan erilaisia älypelejä - sanomattakin selvää, että Novan keskittymiskyky ei tähän oikein riittänyt. Ensi kerralla pitääkin kiinnittää huomiota tuohon vireeseen ja huolehtia, että se oikeasti nukkuu ennen kurssia.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Pohojosen poekia

Niin alkaa Novan ensimmäinen lomamatka lähestyä loppuaan, ihan hurjaa miten nopeasti aika kuluukaan. Novan kanssa matkattiin siis torstaina Tornioon, automatka meni hienosti tyytyväisenä nukkuen. Matkan aikana Nova on saanut taas valtavan määrän uusia kokemuksia. Ollaan käyty kylässä monessa paikassa, tavattu hirmuisesti uusia ihmisiä, nähty koiria ja yksi kissakin, oltu seuraamassa agilitykisoja jne. Lista on pitkä. Nova on suhtautunut kaikkeen uuteen hyvin reippaasti, se osaa olla joka paikassa kuin kotonaan. Mutta muutamia hieman jännempiäkin juttuja on toki tullut vastaan, ja niille on pitänyt hieman pöhistä tai jopa haukkua, jos oikein kovasti alkoi huolestuttamaan. Rähisevälle koiralle vähän pöhistiin, kissa sai osakseen haukahduksen, mutta savustuspönttö oli kyllä kaikista kamalin. Sille piti murista karvat pystyssä ja vähän haukahdellakin. Minun kanssani Nova suostui moista hirvitystä vähän lähestymäänkin, mutta nuuhkaisun jälkeen totesi, että parasta vain katsella sitä mamman selän takaa. Vastaavanlaisen reaktion sai aikaan nyrkkeilyhanskat. Asetettuani pari kissanraksua hanskan päälle Nova kuitenkin totesi sen olevan  sittenkin tosi jees ;) Nova on ollut mukana myös autonpesuoperaatiossa, painepesuri ei sitten taas saanut minkäänlaista reaktiota aikaan, kiva se vaan oli kun vettä suihkusi.

Nova ja Neo

Välillä iski väsy

Lauantaina oltiin seuraamassa aussieiden agilityn rotumestiksiä Keminmaassa, Nova sai tapahtumassa paljon huomiota osakseen. Rapsuttelijoita siis riitti. Aussie-ihmiset olivat oikein mukavia ja juttu luisti. Kisoissa Nova oli tapansa mukaan tosi reipas ja otti rapsuttelijat avosylin vastaan (kirjaimellisesti). Koirien haukkuminen, kisapaikan kuulutukset eivätkä yleisön aplodit hätkäyttäneet lainkaan. Nova tarkasteli kiinnostuneena ympäristöään, kunnes asettui välillä pupeltamaan ruohoa jalkojen juureen. Toiset koirat kiinnostivat ajoittain, jos oikein läheltä menivät ohi, mutta hyvin tuon huomion saa kyllä käännettyä niistä pois. Yksi autoaan vartioiva koira vähän huolestutti, mutta useamman kerran kun siitäkin ohi mentiin, ei se jaksanut enää niin kiinnostaa.
Aksakisoissa

Nova rakastaa kaikkia
Esteet ei pelota
Huomenna pitäisi sitten kääntää taas auton nokka kohti Ruuhijärveä. Jännä huomata, miten vielä kuuden vuoden jälkeenkin vähän kirpaisee lähteä ajamaan takaisin etelään.


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ensimmäinen metsäjälki

Tein tänään Novalle ensimmäistä kertaa jäljen metsään, sammaleiselle alustalle. Jäljestä tuli melko lyhyt, ehkä n. 25 askelta, koska mätäs loppui kesken ja päättyi hirveään risukasaan.. Juuri kun olin lopettelemassa jäljen tekoa, alkoi tietysti sataa vettä. Hetken mietin, pitäisikö jättää namit metsään ja yrittää myöhemmin uusiksi, mutta koska sadetta kesti vain hetken, päätettiin mennä kokeilemaan. Jälki vanheni n. 30 minuuttia. Nova jäljesti tosi hienosti, edelliskertaisesta pyörimisestä ei ollut tietoakaan. Kerran se yritti kääntyä takajäljelle, mutta ohjattuani oikeaan suuntaan, loppu meni oikein mallikkaasti. Viimeiset askeleet se meni kyllä rynnimällä huomattuaan päässä odottavan nakkikasan (tyhmä minä). Muuten se imuroi suuhunsa kaikki namit matkalta. Mulla on ollut vähän motivaatio-ongelmia jäljen suhteen, mutta ensi viikolla pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tallailla jälkiä vähän useammin. Jäljestäminen on hauskaa - jäljen tekeminen tylsää. ;)

Käytiin tänään myös Novan kanssa mätsäreissä ihmettelemässä koira- ja ihmisvilinää. Vähän taisi pikkumiestä jänskättää aluksi, mutta tuttuun tapaansa se rentoutui varsin nopeasti. Novaa houkutti mätsäreissä etenkin isot karvamöhkäleet, nöffit ja laumanvartijat veti jostain syystä puoleensa. Vähän harjoiteltiin istumista ja perusasentoa kunnon häiriössä, ei ongelmaa. Siinä vaiheessa kun mamma kaivaa nakit esiin, kaikki muu sulkeutuu ympäriltä ;) Lopuksi testasin vielä syrjemmällä, miten leikkiminen sujuu vieraassa paikassa nakkien jälkeen, Novaa kun ei yleensä ole lelut kiinnostaneet silloin, kun tietää myös nameja olevan tarjolla. Mutta nythän se leikki ihan täpinöissään, retuutettiin vetolelua niin perkuleesti. Olipa loistava reissu.

Ninja style!

Saalisloikka pahaa-aavistamattoman uhrin kimppuun


Illalla leikkasin Novan kynnet ensimmäistä kertaa niin, että se oli melko pirteä - yleensä olen odottanut sen väsyvän kunnolla. Mutta eipä tuo operaatio eronnut aiemmista mitenkään, ihan yhtä hyvin sujui. Yleensä olen tosin palkannut vasta koko homman lopuksi, nyt palkkasin joka tassun jälkeen. Huomenna meillä onkin edessä pitkä matka kohti pohjoista, lähdetään Novan kanssa Tornioon! Vähän jännittää, miten se viihtyy autossa 8h... Äänekoskella meillä onkin ohjelmoitu ensimmäinen pysähdys, siellä poitsu pääsee tapaamaan erästä mustaa herrasmiestä. Todennäköisesti treffien jälkeen uni maittaakin ihan hyvin loppumatkan. ;)

tiistai 7. elokuuta 2012

Toinen kurssikerta

Tänään käytiin Novaliuksen kanssa taas pentukurssilla opettelemassa kunnon koirakansalaisen taitoja. Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä ja katsekontaktilla, sen jälkeen otettiin muutamat luoksetulot. Kaikki onnistui vallan mainiosti. Nova oli selkeästi riehakkaampi edelliskertaan verrattuna, ja yritti päästä välillä leikkimään muiden pentusten kanssa. Mutta silloin kun tehtiin, tehtiin täysillä eikä kateltu muita. Kurssilla harjoiteltiin myös koiran komentamista murisemalla, varusteena täysi Frolic-lautanen, johon koiralla ei ollut lupaa koskea. Tavoitteena siis oli asettaa herkkulautanen maahan ja murahtamalla häätää koira pois sen luota, koskematta koiraan tai kiristämättä hihnaa. Nova tarvitsi pari murahdusta, eikä sen jälkeen lautanen enää houkuttanut. Nova vaikutti jopa hieman paineistuvan tuosta murinasta, se pakeni hihnanmitan päähän luimistelemaan, eikä halunnut enää tulla luokse ollenkaan. Sain sen kuitenkin houkuteltua takaisin lähelleni, ja kun hetken aikaa oltiin syöty nakkeja ja pusuteltu, se asettui herkkulautasen viereen istumaan, mutta varoi visusti katsomasta koko härpäkettä. Hieno poika. Olen käynyt saman kurssin aikoinaan Stellan kanssa ja voin kertoa, että kyseinen harjoitus ei mennyt ihan näin jouhevasti silloin... Tämän jälkeen harjoiteltiin vielä ei-sanan käyttöä niin, että lattialle asetettiin kolme herkkulautasta: froliceja, nakkeja ja lihapullia. Koiran kanssa piti kävellä ihan lautasten vierestä ja kieltää sitä koskemasta niihin. Tarvittaessa kieltoa tehostettiin vesisuihkulla. Nova tarvitsi pari suihkausta, ja sen jälkeen saatiin ihan rauhassa kävellä tuoksuvien herkkujen ohi. Lopuksi pennut pääsivät taas leikkimään keskenään. Nova on saanut massaa sen verran jo lisää, että ensi viikolla siirrytään isojen pentujen paineihin. Nyt mentiin vielä pikkupennuissa. Saman kokoisen koiran kanssa leikit sujui hyvin, yhtä pientä ja arkaa pentua Nova pyrki välillä vähän liiaksikin kurmuuttamaan ja siihen piti pariin otteeseen puuttua. Mutta kivaa oli taas molemmilla.


maanantai 6. elokuuta 2012

Kaupunkikävelyä

Käytiin tänään Novan kanssa taas vaihteeksi Lahdessa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Nova vähän itkeskeli autossa, mahtoikohan johtua auton vaihdosta? Tuossa toisessa autossa kun on ollut takapenkit kaadettuina ja Novalla siten aina näköyhteys muhun, mitä siis enää ei ole. Mene ja tiedä. Nopeasti se kuitenkin sinne rauhoittui. Tarkoituksena oli käydä yhdellä isolla hiekkakentällä tottistelemassa (=leikkimässä), mutta siellä olikin pari moottoripyöräilijää harjoittelemassa ajamista, joten jätettiin sitten menemättä ja suunnattiin sen sijaan keskustaan kävelylle. Olen ihan ollut siinä uskossa, että Nova pelkää läheltä ajavia autoja, mutta sepäs osoittautuikin ihan vääräksi luuloksi. Eihän tuota kiinnostaneet autot eikä pyörät, ei kuorma-autot eikä myöskään moottoripyörät. Voi olla, että lantiolla killuvalla namipussilla oli jotain tekemistä asian kanssa... Naksuttelin sille kontaktista ja nätistihän tuo käveli. Ainoa "ongelma" taitaa olla sen ymmärtäminen, ettei kaikki ihmisiä tarvitse mennä moikkaamaan. Isot on murheet.. ;) Yritin bongailla meille koirakoita ohitettaviksi, mutta eipä niitä tällä kertaa  näkynyt, juoppoja vain. Ohiteltiin sitten niitä. Pyörähdettiin jälleen eläinkaupassa hakemassa rapsutuksia ja kehuja. Nova meinasi varastaa valtavan pehmolelun mukaansa.

Kotona yritettiin taas sitä surullisen kuuluisaa saalisleikkiä. Ei taas onnistunut, Nova ei päästänyt irti ekasta patukasta nyt edes sen vinkulelun voimalla. Taidan suosiolla hetkeksi unohtaa puhdasoppisen saalisleikin kun en sitä selkeästikään hallitse, ja siirtyä ihan muuten vaan leikkimiseen. Ehkä se ei ole niin justiinsa, kun tuo kuitenkin jo nyt tykkää taistella patukasta ja juosta sen perässä (niin kauan kuin namit pysyy piilossa). 

Illalla käytiin vielä Stellan kanssa viettämässä laatuaikaa kahdestaan, käytiin vähän uimassa, heittelemässä keppiä ja syömässä vadelmia. Kotosalla pääsin taas todistamaan söpöä leikkihetkeä, kun koirat iskivät silmänsä samaan röhköpossuun. Siinä ne sitten roikkuivat, toinen kärsässä ja toinen pepussa. Kunnes Stella sai tarpeekseen ja siirtyi sohvalle lelun kanssa, Novan jäädessä uikuttamaan lattialle. On se rankkaa tuo pienen koiran elämä.

<3

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Pentutreffailua

Eilen oli Novalla huisin jännä päivä, kun pääsi tapaamaan jälleen sisaruksiaan. Tai ainakin osaa, 4/6 pääsi paikalle. Hetken ihmettelyn jälkeen löytyi taas yhteinen sävel ja vilske olikin sitten melkoinen. Innoissaan pennelit pyörivät pihassa ja painivat keskenään, pari tuntia taisi siinä vierähtää pentusten temmellystä katsellessa. Kaikki olivat kasvaneet hurjasti ja pienistä palleroisista on alkanut muodostua oikeita koipeliineja. Olipa tosi mukava päästä sisaruksia moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. :) Pentusten alkaessa osoittaa väsymyksen merkkejä, suotiin niille lepohetki ja sen jälkeen suunnattiin vielä vähän tottistelemaan kentälle. Vitsit että Novalla on aivan upea kontakti, sitä ei kyllä tasan kiinnosta, mitä muualla tapahtuu. Vähän oli vielä väsymyksen merkkejä ilmassa, kun nokosilta heti repäistiin pallon perässä juoksemaan, mutta hyvinhän tuo kuitenkin jaksoi keskittyä. Paluumatkalla häkistä kuului hentoinen tuhina, joka jatkui vielä kotonakin monta tuntia. Olipas kiva päivä.



Voin myös ilokseni ilmoittaa, että autoton elämäni päättyi tänään, ja minulla on uusi koira-auto! Farmari mondeo. Haluaisin sanoa, että se on hieno, tilava ja ilmaistoitu - mutta valitettavasti se on vain tilava ja ilmastoitu. Mikä riittää siis meille. Tänään Nova saikin olla ensimmäistä kertaa lähes 8h yksin, kun oltiin autoa hakemassa. Tai olihan Stellakin täällä, mutta koirat oli eristettyinä eri tiloihin. Hyvin meni. Tänään Nova pääsi myös maistelemaan hevosen luuta, kunhan Stella oli kalunnut ensin parhaat palat irti. Ja sehän maistui. Jossain vaiheessa Stella oli käynyt hakemassa luun takaisin ja seurailin, mitä Nova tekee. No sehän kipitti Stellan luo, nappasi luun suuhunsa ja asettui muutaman metrin päähän sitä mutustamaan. Ja mitä tekee Stella? No ei yhtään mitään! Yhdessä vaiheessa ne jopa maistelivat samaa luuta yhtä aikaa. Enpäs ollut kyllä uskoa silmiäni.




perjantai 3. elokuuta 2012

10 viikkoa mittarissa

Nova vietti eilen 10-viikkoispäiväänsä hieman apeammissa merkeissä. Käytiin iltapäivällä pienellä kävelyllä ja Nova hyppi tapansa mukaan Stellan perässä jokaisessa puskassa. Yhden puskakierroksen jälkeen se alkoi kovasti kakomaan ja näytti yrittävän oksentaa jotain ulos. Mitään sieltä ei kuitenkaan tullut. Tätä jatkui myös kotona tasaisin väliajoin, koira vaikutti siltä, että sillä olisi jotain jäänyt kurkkuun jumiin. Muutamien tuntien päästä myös Novan hengitys alkoi muuttua hieman raskaammaksi ja se yritti edelleen kakistella kurkkuaan. Edessä oli siis Novan ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) reissu päivystykseen. Siellä lykättiin pojalle rauhoituspiikki peppuun ja alettiin kurkkia nieluun, jos sinne jotain olisi jumiin jäänyt. Mutta eipä tuolla mitään näkynyt, pienenpieni karva vain tarttui välineisiin. Kurkku oli kuitenkin köhimisestä sen verran ärtynyt, että saatiin lääkkeet messiin. Kotona Nova oli illan ihan pöhnässä rauhoituksesta, mutta sen vaikutuksen laannuttua löytyi pojalta ihan eri vaihde. Se heräsi aamuyöstä itsekseen touhuamaan ja sama touhuaminen on jatkunut pitkin päivää. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä, eikä lääkärireissun jälkeen ole poika kakonut kertaakaan, se loppui kuin seinään. Mietityttää vain, voisiko se sittenkin olla se pieni karva, mikä tämän kaiken aiheutti..?

Kurkkuepisodia lukuun ottamatta Novalla on ollut pari päivää ihan luksusta, kun Anu-täti saapui piristämään harmaata arkeamme ;) Poika on siis saanut nauttia pusuista ja rapsutuksista sydämensä kyllyydestä. Parin viikon päästä se pääsee tapaamaan myös Neo-belgiä. Todennäköisesti pojilla natsaa kemiat hyvin yhteen, sen verran saman oloisia taitavat olla.