RTK1

Eilen käytiin Novan kanssa Espoossa pokkaamassa toinen, joskin epävirallinen, koularimme! Kolmannet skabamme rallyn alokasluokassa, tuomarina Anu Ekegren. En ollut sen kummemmin repinyt ressiä näistä kisoista, rallyn alokasluokka kun ei vaatimustasoltaan päätä huimaa. Ja myönnettäköön, että eihän mulla ollut käynyt mielen vieressäkään, että joku alokasluokan rata voisi olla edes vaikea. No, nyt on sitten syytä ottaa hattu kouraan ja todeta, että kyllä se vaan jumankauta voi olla! Nimittäin kun iskee niitä kylttejä sen 1,5 metrin päähän toisistaan, niin tuleehan sitä haastetta siihen touhuun.

Rata oli profiililtaan kutakuinkin tuollainen, ja haasteelliseksi sen teki nimenomaan se, että tilaa kylttien välillä oli tosi vähän. Itse kun tykkään harppoa seuraamisessa tosi reippaasti, niin tuolla radalla se ei vaan ollut mahdollista ja koko ajan oli vähän sellainen fiilis, ettei oikein pääse vauhtiin. Tuossa askeltehtävässä piti keskittyä siihen, ettei ota liian pitkiä askeleita, siinä kun olisi helposti sitten löytänyt itsensä jo seuraavalta kyltiltä. 360 asteen käännöksessä piti taas olla tarkkana, ettei koiran perä lipsahda kehänauhan ulkopuolelle, mikä olisi ollut suora hylky.

Radan jälkeen oli vähän epävarma olo. Ei mitään hajua, miten oli mennyt. Vikalla kyltillä Novan peräsin painui uhkaavasti kohti maata, enkä voinut olla satavarma, etteikö se olisi maahan osunut. Palkintojenjaossa päästinkin syvän helpotuksen huokaisun, kun nimeni ei ollut niiden hylättyjen joukossa. Toinen huokaus, tällä kertaa silkasta ilosta ja hämmästyksestä, pääsi kun lopullinen tulos sitten selvisi: 100/100p, 1. sija ja RTK1. Enpä ihan heti olisi uskonut. Tästä on hyvä jatkaa kohti avointa luokkaa. :)

Rakennusetsintää ja edustustehtäviä

Tällä viikolla päästiin pitkästä aikaa treenaamaan rakennusetsintää. Paikkana oli omakotitalon pihapiiri, jossa riitti vanhoja rakennuksia pullollaan hyviä piiloja. Hirveän kiva, että maalimiehet pystyi sijoittamaan eri rakennuksiin, helpotti aloittelevan koiran hommaa huomattavasti.

Nova johdatti minut ensin vanhan aittarakennuksen eteen, josta arvoin yhden oven ja päästin koiran duuniin. Nova sai hajun maalimiehestä jo sieltä, vaikka kyseisessä tilassa ei ketään ollutkaan. Mentiin sitten viereisestä ovesta sisään ja Nova oli ihan ymmällään. Jossain haisi ja kovasti, mutta missä? Turhautuessaan se päästeli epämääräistä ininiää ja ölinää, mutta malttoi työstää hajua ja keskittyä. Lopulta se bongasi portaat, joita pitkin pääsi parvelle ja tadaa, ensimmäinen löytö kera hyvän ilmaisun. Ja propsit mulle, kun kerrankin annoin koiran tehdä rauhassa työtä enkä ohjannut suoraan portaille.

Tämän jälkeen Nova paineli hyvin määrätietoisesti saunarakennuksen ovelle. Siitä sisään ja taas tuli haju nokkaan. Nova kierteli pukuhuoneessa, kurkki metallilevyn taakse ja uunin päälle, kävi lauteiden allakin ihmettelemässä. Tajusi sitten jossain vaiheessa, että lauteille voi myös kiivetä, ja siellä se toinen kadonnut sitten majailikin. Mielenkiintoista, miten hajut rakennuksissa kulkee, lauteiden alta kun Nova ei maalimiestä haistanut vaan kävi hakemassa hajun pukuhuoneen puolelta.

Sitten Nova suuntasi kohti asuinrakennusta. Oli ensin lähdössä kiertämään sen taakse, mutta pöljä ohjaaja käski koiran takaisin. Tilannehan oli nimittäin niin, että huoneessa, jossa maalimies lymyili, oli reikä nurkassa ja haju todennäköisesti levisi sieltä talon taakse. Edellinenkin koira oli käynyt sieltä hajun nappaamassa. No mutta, mentiin sitten sisään ja Nova kierteli ja kaarteli huoneissa. Maalimies löytyi lopulta kaapista ja täten kaikki tulivat pelastetuiksi. Rakennusetsintä on kyllä ihan älyttömän kivaa ja mielenkiintoista, onneksi ensi viikolla uudelleen!

Nova tahtoo isona ballerinaksi

Treenien lisäksi olemme Novan kanssa olleet tällä viikolla edustustehtävissä! Pelastuskoiraporukkamme kun esittäytyi eräässä tapahtumassa, ja me oltiin yhtenä koirakkona paikalla yhdistystä edustamassa. Koirien osalta tähän vaativaan työnkuvaan kuului rapsuteltavana oleminen ja yleinen edustaminen. Novan käsitys "edustamisesta" oli totta kai, tyylilleen uskollisena, ketarat kohti kattoa. Tähän tapaan:

Välillä käytiin kodassa lämmittelemässä ja hörppimässä nokipannukahvia. Tuuli oli tuona päivänä kova ja puuskainen, ja Novaa kummastutti hirveästi kodan takaseinä, joka pullisteli tuulen voimasta uhkaavasti sisäänpäin. Nova luimisteli tälle ja pakitti muutaman askeleen, meni sitten nuuskimaan seinää ja luimistellen pakitti taas. Jossain vaiheessa se kuitenkin totesi, ettei seinä aio hyökätä sen kimppuun, ja pisti maate.

(c) Taru Jokinen

Ja sitten lopuksi en malta olla hehkuttamatta vähän talven paluuta. Lumisesta maisemasta innostuneena me vietettiin tänään oikein kuntoilupäivää, aamupäivällä käytiin 10 km lenkki ja sitten iltasella kaivettiin kickspark esiin ja käytiin potkuttelemassa pari kilsaa. Ihan putkeen ei tuota lenkkiä vedetty vaan palkkasin muutaman kerran välillä heittämällä frisbeen nenän eteen. Tai siis idea oli heittää se nenän eteen, mutta yleensä se lensi kyllä ojaan aiheuttaen hieman hasardeja tilanteita... Mutta hengissä ja vammoitta selvittiin! :D

Pelastuspartio. (c) Taru Jokinen

Hälytreenit

Naisten päivää tuli vietettyä niinkin naisellisesti kuin hälytreeneissä metsässä (ja suolla) rämpien. Tällä kertaa kyseessä oli perinteisen etsinnän sijasta rastityyppinen treeni. Meidät jaettiin pareiksi, annettiin kartat kouraan ja toivotettiin tervemenoa rasteja etsimään. Vähän kyllä vihjailtiin, että koirillekin voi tulla käyttöä matkan varrella.

Meidän porukassa oli kolme ihmistä ja neljä koiraa. Vipinää ja vilskettä siis. Nova oli ihan täpinöissään aluksi, mutta rauhoittui kohtuu nopeasti. Tai siis silleen...Novamaisesti rauhoittui. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta hirveän hyvin sujui tollanen vajaa 3h:n yhteislenkki ennalta täysin vieraiden koirien kanssa, ei Nova niistä ollut mitenkään erityisen kiinnostunutkaan.

Ensimmäisellä rastilla ihmeteltiin tovi, kun rastilla ei ollutkaan minkäänlaista ohjeenantoa. Pian yksi koira sai kuitenkin vainun ja bongasi ihmisen läheisessä pöpelikössä. Ihmisen jalka osoittautui murtuneeksi, ja tarvittiin siis ensiapua. Etsittiin pari keppiä jalkaa tukemaan ja sidottiin koipi jälkiliinalla paketiksi. Vasta treenin jälkeen ilmeni, että olisihan meillä ollut mukana ihan ensiapupakkauskin sidetarvikkeineen, mutta liina hoiti homman ihan yhtä hyvin. Ja sitten matka jatkui.

Toisella ja kolmannella rastilla pähkäiltiin kinkkisten tietovisakysymysten kanssa, kysymykset koskivat vapepaa ja pelastuskoiratoimintaa. Neljännellä rastilla etsittiin esineitä. Pikaisella haravoimisella löydettiin 3, yhteensä niitä olisi ollut 8. Mutta koska seuraava porukka ehti myös jo paikalle, annettiin tilaa heille eikä viitsitty koiria laittaa etsimään.

Viidennellä rastilla meitä odotti taas tyhjä lappu, jolloin oletimme ihmisen piileksivän taas lähistöllä. Sitten Nova pääsi duuniin ja kadonnut löytyikin läheisen kiven takaa. Ja homma oli pulkassa. Novan kannalta ihan superhyvä harjoitus siinä mielessä, että yli kahden tunnin samoilemisen jälkeen piti yhtäkkiä vaihtaa moodia ja alkaa etsimään, mutta ei tuottanut ongelmia tämä. Tosin sen verran oli herra intopiukeana löydöstään, että unohti haukkumisen tyystin. Oikein mallikkaasti se kyllä sahasi mun ja kadonneen väliä ja ihmetteli, kun ei se mamma sieltä tule perässä. Lopulta muisti sen haukunkin päästää. Tosin tuossa oli välimatka niin lyhyt, että ihan "turhaa" oli mitään ilmaisua sinänsä ottaa ja se varmaan koiraakin hämäsi, mutta enhän mä tässä vaiheessa voi mitään puolivillaista ilmaisua hyväksyä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja itselle ainakin jäi oikein hyvä fiilis näistä treeneistä!

Mutta iski pienoinen ahdistus meikäläisen suunnistamisen suhteen, voi jösses sentään. Jotain osviittaa antaa seuraava keskustelu, joka tuli ryhmän sisällä käytyä:

- Mutta miten se rasti voi olla vedessä?!
-Ei tuo ole vettä. Se on suo.
-Aijaa? No sitte.

Ja minä olen muka läpäissyt suunnistustestin. No joo, treeniä lisää niin ehkä se siitä...joskus. Mä oon ensi kuussa menossa viesti- ja etsintäkurssille, ja sen jälkeen mulla olisi sitten omat koulutukset plakkarissa ja kelpoisuus hälyharjoittelijaksi. Silloin ehkä pitäis osataki jo jotain? Onhan tässä vielä se pari kuukautta aikaa... :D

Arkistojen kätköistä: Nova 5kk