Ilmeellä

Innostuinpas taas pitkästä aikaa selailemaan vanhoja Novasta räpsittyjä valokuvia. Niitä selaillessa huomioni kiinnittyi yhteen tiettyyn seikkaan: noinkin kauniiksi koiraksi Nova onnistuu kyllä pääsääntöisesti näyttämään kuvissa ihan harvinaisen urpolta. Tämä kuvasato ansaitseekin ehdottomasti oman postauksensa. Olkaa hyvä!

Paimennusviikonloppu

Viime viikonloppu vietettiin Kausalassa aussieihmisten kanssa paimennuksen merkeissä. Novahan oli nähnyt lampaita edellisen kerran viime kesänä, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa. Nova on pikkuipanasta asti ollut lampaista hyvin kiinnostunut ja..noh, kiihkeä. Meidän aikaisemmat treenit lampailla onkin olleet vain liinassa oikean mielentilan hakemista ja poispäinajoa. Mikä on Novan mielestä ollut kohtalaisen perseestä. Novan kanssa alkoi kyllä näkyä edistymistäkin jossain vaiheessa, mutta se, missä me mentiin metsään ja kovaa, oli hallinan ottaminen mukaan kuvioon aivan väärällä tavalla. Meidän kaksi viimeistä treeniä oli sellaiset, että lampaat oli aitauksen yhdessä kulmassa, ja koiran kanssa alettiin lähestyä niitä toisesta kulmasta käskyttäen koiraa aina välillä maahan. Ja kun päästiin lampaille asti, palattiin takaisin ja sama homma uudestaan. Tarvinneeko edes kertoa, että nuorella kiihkoilijalla paloi käämit aika totaalisesti. Ja kyllähän se itseäkin nyppi maksaa useampi kymppi siitä, että pääsee tokoilemaan lampaiden kanssa samaan aitaukseen.

Minä oli viikonloppuna laiska, enkä jaksanut kuvata ollenkaan, joten kaikki kuvat on ottanut Liisa Harvela.

Lauantaina Nova sitten kohtasi määkijät pitkän tauon jälkeen. Hetken elättelin toivoa, että tyyppi olisi maagisesti aikuistunut ja kypsynyt tässä kuukausien aikana, mutta eihän siinä ihan niin ollut käynyt. Nimittäin se mielentila, mikä Novalle iski päälle lampaat nähtyään, oli aivan tismalleen sama, mihin jäätiin viime kesänä. Kuumana kävi nuorimies, ja ottoaitauksessa räpiköiminen oli aika kamalaa. Siinä vaiheessa, kun koira piti päästää irti, kutakuinkin pelkäsin sen tekevän lampaista paistia. Mutta eipä tullut paistia, ei. Nova juoksi heti alkuun päin haravaa hajottaen sen tuhannen p***** päreiksi, minkä jälkeen maassa vallitsi rauha. Siinä vaiheessa se taisi vasta tajuta olevansa irti pelottavien lampaiden seassa, alkoi nimittäin tyyppiä vallan jännittää. Mun kiihkeä ja hurja paimen ei enää ollutkaan niin kovin kiihkeä ja hurja. Itse asiassa siitä kuoriutui pieni pehmo.

"Viimekskii me vaan tokoiltiin lambien kaa, kelpaaks tää?"

Ekalla kierroksella harjoiteltiin lähinnä oikean etäisyyden hakemista koiran ja lampaiden välillä. Joku kuljetuspätkäkin oli kai tarkoitus tulla, mutta itse kun pyörin lambien seassa mahdollisimman sekavasti vailla päämäärää, niin eihän tästä mitään tullut. Myös pysäytyskäsky oli herralla ihan hukassa ja vaati siihen selvän käsimerkin, vaikka arjessa käsky toimiikin tosi hyvin. Toisella kierroksella ottoaitaus meni hieman rauhallisemmissa merkeissä, mutta koiraa jänskätti nyt aitauksessa vielä enemmän. Paskan pupeltamiseen kului paljon aikaa sekä ihmisten moikkailuun aitauksen reunalla. Piti ihan antaa tyypin vähän sikailla, että innostui lampaista.

Nova sai perjantaina lisänimen "napanuorakoira". Hihnassa ollaan niin isoa jätkää ja kiihko lampaille on kova, mutta irti kun päästää, tulee tyypistä itse enkeli. Tämän kun olisi tiennyt silloin vuosi sitten...

napanuoraefekti

Lauantaina paimenneltiin sitten lisää. Mielenkiinnolla odotin, millä fiiliksellä poitsu lampaille tepastelee yön yli asioita funtsittuaan. Ja kas kummaa, tyyppihän oli selvästi prosessoinut touhua yön pimeinä tunteina, lampaiden sekaan asteli nimittäin ihan paimenkoiran oloinen otus. Tosi kivasti teki duunia molemmilla kierroksilla. Tavoitteena oli kerätä lauma kasaan, kuljettaa sitä pätkä ja sitten pysäyttää koira ja aloittaa alusta. Teoriassa hirveän yksinkertaista, käytännössä ei niinkään. Koira oli pätevä, ohjaaja ihan kuutamolla. Kompuroin jatkuvasti lampaisiin, en osannut kävellä suoraan ja huidoin kepillä ihan epäjohdonmukaisesti. Mutta kivaa se oli silti!!

Lopuksi otettiin vielä yksi kierros paimennusta ankoilla, nämä ötökät olivatkin Novalle ihan uusi tuttavuus. Alkuun katsottiin hihnassa, miten koira niihin suhtautuu, mutta Novan kohdalla napanuorasta luovuttiin aika nopeasti. Ja paremminhan se meni ilman. Nova oli ankoilla tosi rauhallinen, kuunteli mua kivasti ja oli vaan niin hieno. Ohjaajan toiminnasta ei sitten mainitakaan mitään... Oli vaikea hahmottaa ankkojen logiikkaa alkuun, kun ne toimivat niin erilailla kuin lampaat. Vasta myöhemmin muiden touhuja katsellessa alkoi se idea kutakuinkin hahmottua.

Ihan huippu viikonloppu oli siis, kiitoksia kovasti järjestävälle taholle! :) Toivottavasti pian pääsee uusiksi, taisi paimennuskärpänen nimittäin puraista ja kovaa. Nyt on sitten alkanut kotona systemaattinen aivopesu, että saatais meilleki jonain päivänä omat vaakuttimet. ;)

Veljekset <3

Minä poika roiskin, lammikossa loiskin

Viikonloppuna Nova pääsi ensimmäistä kertaa uiskentelemaan oikein sisätiloihin, kun vierailimme koirauimalassa. Napattiin väliltä Katariina ja velipuoli Gatsby kyytiin ja hurautettiin Hyvinkäälle. Koska olin hieman aliarvioinut kaasujalkani painon, oltiin paikalla hyvissä ajoin ja ehdittiin käyttää velipoijjaat vähän pellolla hurvittelemassa. Nova oli oikein mallikas isoveli teini-ikäiselle pojanklopille, joka roikkui sinnikkäästi niskakarvoissa kuin takiainen. Peltorallin jälkeen olisi voinut luulla, että oltiin jo uimasta tulossa, sen verran märkiä karvakasoja mönki lopulta uimalaan sisään...

Uimalassa poitsut joutuivat heti suihkuun. Mikä ei siis ole Novalle kovinkaan mieluista puuhaa... Mutta niin se vain tallusti henkilökunnan taluttamana hanan alle seisomaan mamman naureskellessa tyypin lievästi jäykälle olemukselle hieman kauempana. Voi miten surkean näköinen pieni eläin se siellä olikaan, mutta urhoollisesti sieti koko session shampoopesuineen loppuun asti. <3 Sitten olikin jo aika lyödä pelastusliivit selkään ja lähteä tutustumaan altaaseen.

Pääsee sinne rampille toki näinkin...

Meille oli uittaja varattu ensimmäiseksi kerraksi, ja se olikin ihan hyvä juttu alkuun pääsemiseksi. Aluksi koirat tutustutettiin kolmeen ramppiin, joita pitkin ne pääsivät altaaseen ja sieltä pois. Hetken aikaa kesti, ennen kuin ne alkoivat hahmottamaan ramppeja, eivätkä yrittäneet epätoivoisesti kiivetä reunaa pitkin ylös. Mutta tosi nopeasti pääsivät velipojat uimisen makuun! Nova innostui hakemaan leluja ja Gatsby innostui..noh siitä kun Nova innostui. :D Eli uimaan kaverin perään, koska on epäreilua, että toinen jätetään rannalle ruikuttamaan. Ja siinä vaiheessa kun alkoi tuntua, ettei kaverin perässä enää pysykään, keksi Gatsby fiksuna poikana käyttää isoveljeä surffilautana ja leikkiä vapaamatkustajaa. Kas tähän malliin:

Isoveikalla on hyvä surffata <3

 Jossain vaiheessa alkoi Gatsbykin ymmärtää lelujen syvemmän tarkoitusperän ja lähti uimaan niiden perään. Tässä vaiheessa Nova otti taas Ymmärtävän Isoveljen roolin päälle ja antoi kakaran räpiköidä tohkeissaan lelulle, odottaen rauhassa omaa vuoroaan. Koska herra oli ilmeisesti päättänyt, ettei kaksi koiraa mahdu yhden lelun perään. Ainakaan, jos se toinen koira on Gatsby ;)

Vitsit sentään, kun oli hauskaa! Sekä koirilla että omistajilla. Ja hirmuisen väsyttävää puuhaa näytti uiminen olevan. Mutta meidän puuhat ei suinkaan loppuneet tähän, vaan uintireissulta suunnattiin vielä hakuilemaan Wirneen jengin kanssa! Fiksua? Ei ehkä. Mutta nytpä sen tiedämme. Nova teki treeneissä vain minietsintää, pieni alue ja kaksi ukkoa. Väsymys näkyi aika selvästi, ja alkuinnostuksen jälkeen alkoi pojasta olla puhti pois. Ja jotta en tekisi asioista liian helppoa, onnistuin tekemään vielä ihan törkeän kämmin: painostin koiralta ilmaisun, vaikka se ei ollut maalimiehellä edes käynyt. Hyvä Minna, juuri näin! Onneksi tämä sentään tapahtui ekalla ukolla ja toisella saatiin korjaava kokemus, mutta voi ****** sentään, miten teki mieli lyödä itseä halolla päähän. Urpo. Lopuksi käytiin vielä pienellä kimppakävelyllä koko aussielauman kanssa, mikä sujui tosi hyvin.

Matka kohti kotia menikin sitten Novan osalta takapenkillä pikkuveikan yksiössä, kun ahkera termiitti oli syönyt itsensä ulos kevythäkistä, ja piti siksi sulkea matkan ajaksi jämerämpään vankilaan. Että semmoinen reissu, se!