tiistai 29. tammikuuta 2013

Paimennusta ja pentutreffejä


Sunnuntaina oltiin paimentamassa Somerolla koko H-pentueen voimin, oli aikas huippua! Suurimmalle osalle tämä oli eka kerta lampailla, Nova ja Hoppu olivat käyneet tutustumassa hommaan jo syksyllä. Kaikki pentuset olivat lampaista kiinnostuneita, kuka enemmän, kuka vähemmän ja...noh, kuka vähän liikaakin. Kuten eräs ruskeatäpläinen korvaeläin. Voi kiesus sitä menoa. Jo ensimmäisellä kerralla silloin syksyllä Novaa sai vähän jarrutella touhussa, mutta nyt se jarru piti pitää pohjassa koko ajan. :D Olihan siellä sellaisia hyviäkin hetkiä joukossa, ja kerran Nova jopa tarjosi maahanmenoa ihan itse. Mutta Novan mielestä olisi ollut ihan huisin siistä rynnätä päkäpäiden joukkoon ja räjäyttää koko pakka! Eli nyt vaan täytyy saada malttia siihen hommaan ja paljon. Ihan jumalaton duuni mulla tulee olemaan tuon kuumakallen kanssa, jos ja kun aion paimennusta harrastuksena jatkaa. Mutta eihän me duunia pelätä.

Kuva: Tuuli Mertanen
Paimennus harrastuksena kiehtoo koko ajan vaan enemmän. Se on jotenkin niin erilaista, kuin kaikki muu. Osaavien paimenten työskentely on vaan niin uskomattoman kaunista katseltavaa. Tämä on myös harrastus, jossa ei vaan voi kiirehtiä. Koira syttyy sitten, kun on syttyäkseen, sitä prosessia ei ihminen voi hirveästi nopeuttaa. Paitsi tietenkin tarjoamalla koiralle ylipäätään mahdollisuuksia syttyä. Ja se oikea mielentila löytyy sitten, kun on löytyäkseen. Ja ihan vain tuohon oikeaan mielentilaan pääsemiseen meillä on Novan kanssa vielä pitkä matka edessä. Mutta sinne pyritään.

Kuva: Tuuli Mertanen
Paimennusten jälkeen pennut pääsivät vielä vähän rilluttelemaan keskenään, vauhtia riitti väsyttävän päivänkin jälkeen.  Oli  huippua nähdä koko pentue yhdessä! Kiitoksia kaikille vaan seurasta ja eiköhän me vielä oteta sama uusiksi, sen verran pätevää sakkia oli. :)


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Umpipiiloja ja syväjäätyneitä ruumiinosia

Tiistaina meidän oli tarkoitus tunkea taas vierailemaan toiseen pelastusporukkaan, mutta mua oli töiden jälkeen odottamassa niin surkean näköinen pentu, että ei mitään saumaa lähteä mihinkään treeneihin. Tiesin heti, kun avainta käänsin lukossa, eikä sisältä kuulunut pihahdustakaan, että nyt ei ole kaikki ok. Nova oli tosi kummallinen, sellanen vaisu ja ihan vetämätön. Lenkille se ei halunnut lähteä, mitään ei suostunut juomaan eikä syömään. Oli vaan ja möllötti. Ja jos Novalle ei maistu ruoka, niin silloin on jotain vialla ja pahasti! Soitin kaikki eläinlääkärit läpi, mutta mihinkään ei saatu aikaa. Yksi totesi, että "jos sä uskallat odottaa aamuun niin aamulla olisi aikoja". Sen jälkeen ressasin vielä enemmän ja soitin päivystykseen. Päivystävä tohtori oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan hyvin voidaan aamuun odottaa, jos silloin enää mitään tarvetta edes on. Ja niinhän siinä kävi, että aamulla, yhden  yöllisen ripaskareissun ja yhden oksennuksen jälkeen minua odotti hyvinkin iloinen ja vallaton puppeli, joka kirmaili aamulenkillä oikein mielissään, kaikissa ruumiin ja sielun voimissaan. Että semmonen episodi.


Torstaina oltiin sitten oman porukan treeneissä. Teemana oli hallinta ja ilmaisu, mutta koska oli niin helkkarin kylmä, jätettiin hallinta suosiolla ensi kertaan. Ihan hyvä niin, meillä ei nimittäin ollut hallinnasta tietoakaan. Mitä se semmonen on? Nova kirmaili menojaan kuin päätön kana ja itse kailotin luoksetulokäskyjä ihan turhaan. Hommia se paiski koko ajan, ei siinä mitään. Kolme ukkoa nousi taas pariin minuuttiin, jopa ihan alussa ollut löytyi heti. Kaikkien löydyttyä Nova olisi kuitenkin halunnut vielä jatkaa, ja lähti vetämään kierrosta uudelleen. Tsiisus. Melkein niskaperse-otteella piti roudata se takaisin autoon. Ehkä se tästä...joskus. Mutta oli kyllä kylmä hengailla pari tuntia tuolla pakkasessa, pakkanen pureutui kyllä jokaiseen soluun. Alkutreeneistä oli vain jotain -12C, mutta pari tuntia myöhemmin pakkanen hipoikin jo pariakymmentä astetta. Hrrrrrr.

Oli kylmä.
Tänään oltiin taas etsimässä ukkoja. Mentiin paikalle vähän aikasemmin ja otettiin alkuun tottista, mikä menikin yllättävän hyvin. Tai tottis käsitti tänään ainoastaan seuraamispätkiä, tehtiin aika pitkäkin setti ja keskityttiin käännöksiin. Aina muutama askel suoraan, sitten käännös/ täyskäännös. Hyvin sujui eikä into lopahtanut.

Hakuilussa toivoin vähän haastellisempia piiloja, kun nuo pari kertaa on olleet niin überhelppoja. Haastetta olikin ihan kivasti, Novalle tehtiin tänään ensimmäinen umpipiilo! Ukko oli piiloutunut pahvinkeräyslaatikkoon. Mutta ei se tuottanut vaikeuksia lainkaan, vähän meni koira kyllä hämilleen, kun ei tiennyt, miten olisi ukon luo päässyt. Mutta ihan helkkarin hyvin se tuon paikansi ja eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään, kun ei heti palkalle päässyt. Yksi ukko oli sitten vähän korkeammalla, jonkun telineen päällä, eikä senkään luokse päässyt suoraan. Hyvin Nova hoksasi myös tuon ylhäällä olevan tyypin ja jäi kitisemään sen alapuolelle odottamaan palkkaa. Kolmas oli jossain ihme kourussa, näytti vähän skeittirampin pätkältä. Siitä Nova haki hajun vähän kauempaa, työsti sitä hyvin ja sinkosi kouruun. Sinne päästäkseen piti pojan vähän harrastaa kiipeilyä, mutta hyvin selvitti maestro tiensä perille. Haastetta siis oli, mutta aika helpolta tuo touhu silti näytti. ;) Upea ukkeli. Lopuksi päästettiin kakarajengi vielä juoksentelemaan keskenään, kivaa oli!

Täällä on jonku palkat!
Tulevaisuuden pelästyskoirat
Helmikuun puolessavälissä meille tulee ulkopuolinen kouluttaja kouluttamaan kertovaa ilmaisutapaa. Sitten päästäänkin itse asiaan. Harmittaa vain ihan sikana, kun se sattuu olemaan juuri samana päivänä, kun olisi  möllitokot, joihin olin päättänyt osallistua. Mutta kyllä tuo ilmaisu vie nyt voiton, möllejä tulee (toivottavasti) vielä kesää kohti lisää. Miks kaikki vähäisetkin häppeningit menee just päällekäin??! On jo useampi viikonloppu tiedossa, jolloin pitää arpoa, mihin osallistuu... Parhaimmillaan tapahtumia on jopa kolme samana viikonloppuna! Arvo siinä sitten, kun kaikki kiinnostaa...

Vittuuntunut kroatti

perjantai 18. tammikuuta 2013

Back In Business

No niin, vihdoinkin meidän arki on normalisoitunut treenitauon jälkeen! Ah, ihanaa. Päähän tässä meinasi jo hajota. Pelastuskoirailut ovat siis vihdoinkin jatkuneet, ohjatut tottikset alkavat vasta maaliskuussa. Ollaanhan me kotona touhuiltu kaikkea pientä oikeastaan päivittäin, mutta ei se sama asia ole kuin ohjatut treenit.


Seuraamisessa me ollaan siirrytty lelupalkkaan, pikkusen eri näköstä touhua kun on vire korkealla. Käännökset lelun kanssa alkaa hiljalleen sujua, täyskäännös vähän niin ja näin vielä lelulla. Korkean vireen myötä on kuitenkin tullut kylkiäisinä myös armoton painaminen, ajoittain myös poikittaminen. Tälle yritän nyt keksiä jotain ratkaisua.. Voin muuten lämpimästi suositella omien treenien kuvaamista, sieltä saattaa paljastua kaikkea jännää! Tässäpä ois yksi meidän video, mistä oivalsin paljonkin juttuja, mihin pitää kiinnittää huomiota. Esim. täyskäännösten jälkeen olen aina nakannut lelun koiran vasemmalle puolelle, ja nyt se ennakoi sitä irtoamalla, mikä näkyy hienosti videolla. Tämä nyt oli onneksi korjattavissa nopeasti. Videolla näkyy myös se painaminen ja poikittaminen, ja oikeastaan seuraaminen kaikessa karmeudessaan, mutta julkaisenpa sen silti, olkaa hyvä! :D


Videolla  näkyy myös yksi käsikosketustreeni lelun kans sekä paikkamakuuta pätkä. Itse käväisin paikkamakuun aikana sisällä hakemassa lelun, koira pönötti nätisti maassa sen aikaa.


Mutta sitten varsinaisiin treeneihin. Tiistaina oltiin vierailemassa yhdistyksen toisessa pelastuskoiraporukassa, treenien teemana oli tottis ja maalimieskäyttäytyminen. Ekana tehtiin lyhyet etsintätreenit koirille, alue oli raviradan parkkipaikka, joten kummoisia piiloja sinne ei saanut. Tauko oli ilmeisesti tehnyt Novalle hyvää, ai jumankekka sitä intoa! Ei sillä, että sitä intoa olisi koskaan puuttunut, mutta nyt se oli kyllä ihan eri sfääreissä - ja siitä huolimatta turpavärkki pysyi kiinni. Hienoa. Nova löysi kolme ukkoa ojista ja lumipenkoista noin kahdessa minuutissa. Heti yhden löydettyään sai hajun jo seuraavasta ja ampaisi matkaan. Hienosti käyttäytyi myös maalimiesten luona.

Etsintöjen jälkeen otettiin tottista. Seuraamista ryhmässä toisia pujotellen ja koirien kohtaamisia seuratessa. Novalla oli asenne ja vire kohdallaan, välillä otti häiriötä lähellä olevista koirista mutta pyynnöstä kiinnitti huomion taas meikäläiseen. Seuraamisessa Nova painoi välillä aika pahastikin, tälle täytyy nyt alkaa oikeasti tekemään jotain.. Otettiin myös muutaman minuutin paikkamakuu ryhmässä, siellä se ukkeli napotti ihan rauhassa. Paikkamakuun lopuksi tehtiin niin, että vuorotellen kutsuttiin koirat luokse muiden ollessa tuolloin koiriensa vieressä. Tässä kohtaa tein sitten oikein kardinaalimokan. Nova oli tosiaan jo muutaman minuutin ollut paikkamakuussa, muut ohjaajat lähtivät kävelemään koiriensa luokse ja itse valmistauduin kutsumaan Novan luokse - kaivamalla palkat taskusta valmiiksi käteen. Ei näin. Nousihan se koira sitten, kun muutakin härdelliä oli ympärillä, mutta käskystä asettui heti takaisin makuulle - ja välimatkaahan oli sellainen 10 metriä. Olin ylpeä. ;) Kyllähän tuo häiriöttömässä ympäristössä kestäisi palkan kaivamisen taskusta, kuten kestää myös lempilelun heittelemisen ilmassa, mutta tuossa häiriössä se oli liikaa. Mutta erittäin ylpeä olen pikkumiehestä, niin intopiukeana se teki hommia!

I can smell rabbit poop!
Tänään olisi ollut oman porukan treenit, mutta olo oli sen verran flunssainen, että piti jättää väliin. Pöh. Viime viikolla oli suunnittelupalaveri (johon en myöskään päässyt), ja ai vitsit, mitä kaikkea kivaa on luvassa! Rauniovierailuja, suunnistusharjoituksia, jäljennostoa+jäljestystä, vesistöetsintää, leireilyä, esine-etsintää ja sokerina pohjalla taas itsenäisyyspäivän vastaanotto Turussa. Tule jo, kevät! Meillä alkaa myös helmikuussa TOKO:n alkeiskurssi, tottiksia odotellessa ilmottauduin sellaselle. Tuo kurssi vaikuttaa kyllä tosi kivalta, vaikka kyseessä on alkeiskurssi niin pelkkien alo-luokan liikkeiden lisäksi siellä treenaillaan myös esim. merkille lähettämistä, tunnarin alkeita, kaukokäskyjä jne. Juuri sopiva tällaiselle aloittelijalle. Sitä odotellessa jatketaan lähinnä pelastuskoirailun merkeissä.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Tavoitteita vuodelle 2013


En ole koskaan harrastanut minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia, mutta nyt päätin listata tavoitteita ensi vuodelle. Jotta voisin sitten vuoden päästä tähän aikaan niitä lueskella ja nauraa, mitä kaikkea olin kuvitellut saavani aikaan. ;)


Agility
Tavoitteena ainoastaan käydä jatkokurssi joskus keväällä, ehkä toinenkin jossain vaiheessa. Tutustua lajiin ja pitää hauskaa. Agility on meillä ihan puhtaasti satunnaista puuhastelua vailla sen kummempaa päämäärää.

BH-koe
Hyvin varovaisena tavoitteena/ajatuksena/haaveena suorittaa BH loppuvuodesta. Tässä kohtaa vielä vaikea arvioida, kuinka realistinen tämä tavoite nyt sitten on, mutta listataan se nyt tähän kuitenkin.

Jälki
Jälkeä jatketaan heti lumien sulettua. Kulmia aletaan harjoitella kesän aikana. Keppejä on tarkoitus treenata nyt jo lumiseen aikaan ja siirtää niitä sitten kesällä jäljelle. Jäljennostotreeniä varmaan tehdään pelastuskoirapuolella, jonkinlaista janatyöskentelyä voisi treenailla itsekseenkin. Yritetään päästä ryhmätreeneihin mukaan, ilmeisesti sellaisiakin täällä järjestetään.

MH-luonnekuvaus
Ilmeisesti suunnitelmissa lähteä sisaruskatraan kanssa Ruotsiin kesällä suorittamaan MH-luonnekuvaus koko poppoolle kerralla. Suomessa ei kai pystytä luonnekuvausta tekemään tuolla tavoin pentueittain.

Paimennus
Tavoitteena käydä paimentelemassa aina tilaisuuden tullen, saada Nova kunnolla syttymään lampaille ja päästä itse vähän jyvälle siitä, mistä hommassa oikein on kysymys. Paimennustaippareissa olisi kiva käydä pyörähtämässä.

Pelastuskoiratoiminta
Heti alkuvuodesta on tarkoitus alkaa treenailemaan ilmaisua. Kertova tuosta on nyt tulossa, mutta kertomistapa on vielä auki. Käsikosketus on vahva ehdokas. Siinäpä varmaan meneekin sitten ainakin ensi vuosi, ilmaisun opettamisessa. Kokeisiin meillä ei varmaankaan ole asiaa vielä ensi vuonna, itse yritän käydä etsintäkurssin jossain vaiheessa.

TOKO
Tavoitteena kisauran korkkaus, ensin varmaankin möllikisoissa ja sieltä sitten virallisiin. ALO1 olisi tavoitteena saada. Teknisesti Nova osaa nuo liikkeet hyppyä lukuunottamatta, joitain käsimerkkejä pitää vielä häivyttää + saada lisää varmuutta, virettä ja nopeutta oikeastaan kaikkeen. Ja tietysti sitä palkkamattomuustreeniä.

Viralliset luustokuvaukset
Luustokuvissa on tarkoitus käydä, toivottavasti ei tule ikäviä ylläreitä sieltä.