Umpipiiloja ja syväjäätyneitä ruumiinosia

Tiistaina meidän oli tarkoitus tunkea taas vierailemaan toiseen pelastusporukkaan, mutta mua oli töiden jälkeen odottamassa niin surkean näköinen pentu, että ei mitään saumaa lähteä mihinkään treeneihin. Tiesin heti, kun avainta käänsin lukossa, eikä sisältä kuulunut pihahdustakaan, että nyt ei ole kaikki ok. Nova oli tosi kummallinen, sellanen vaisu ja ihan vetämätön. Lenkille se ei halunnut lähteä, mitään ei suostunut juomaan eikä syömään. Oli vaan ja möllötti. Ja jos Novalle ei maistu ruoka, niin silloin on jotain vialla ja pahasti! Soitin kaikki eläinlääkärit läpi, mutta mihinkään ei saatu aikaa. Yksi totesi, että "jos sä uskallat odottaa aamuun niin aamulla olisi aikoja". Sen jälkeen ressasin vielä enemmän ja soitin päivystykseen. Päivystävä tohtori oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan hyvin voidaan aamuun odottaa, jos silloin enää mitään tarvetta edes on. Ja niinhän siinä kävi, että aamulla, yhden  yöllisen ripaskareissun ja yhden oksennuksen jälkeen minua odotti hyvinkin iloinen ja vallaton puppeli, joka kirmaili aamulenkillä oikein mielissään, kaikissa ruumiin ja sielun voimissaan. Että semmonen episodi.

Torstaina oltiin sitten oman porukan treeneissä. Teemana oli hallinta ja ilmaisu, mutta koska oli niin helkkarin kylmä, jätettiin hallinta suosiolla ensi kertaan. Ihan hyvä niin, meillä ei nimittäin ollut hallinnasta tietoakaan. Mitä se semmonen on? Nova kirmaili menojaan kuin päätön kana ja itse kailotin luoksetulokäskyjä ihan turhaan. Hommia se paiski koko ajan, ei siinä mitään. Kolme ukkoa nousi taas pariin minuuttiin, jopa ihan alussa ollut löytyi heti. Kaikkien löydyttyä Nova olisi kuitenkin halunnut vielä jatkaa, ja lähti vetämään kierrosta uudelleen. Tsiisus. Melkein niskaperse-otteella piti roudata se takaisin autoon. Ehkä se tästä...joskus. Mutta oli kyllä kylmä hengailla pari tuntia tuolla pakkasessa, pakkanen pureutui kyllä jokaiseen soluun. Alkutreeneistä oli vain jotain -12C, mutta pari tuntia myöhemmin pakkanen hipoikin jo pariakymmentä astetta. Hrrrrrr.

Oli kylmä.

Tänään oltiin taas etsimässä ukkoja. Mentiin paikalle vähän aikasemmin ja otettiin alkuun tottista, mikä menikin yllättävän hyvin. Tai tottis käsitti tänään ainoastaan seuraamispätkiä, tehtiin aika pitkäkin setti ja keskityttiin käännöksiin. Aina muutama askel suoraan, sitten käännös/ täyskäännös. Hyvin sujui eikä into lopahtanut.

Hakuilussa toivoin vähän haastellisempia piiloja, kun nuo pari kertaa on olleet niin überhelppoja. Haastetta olikin ihan kivasti, Novalle tehtiin tänään ensimmäinen umpipiilo! Ukko oli piiloutunut pahvinkeräyslaatikkoon. Mutta ei se tuottanut vaikeuksia lainkaan, vähän meni koira kyllä hämilleen, kun ei tiennyt, miten olisi ukon luo päässyt. Mutta ihan helkkarin hyvin se tuon paikansi ja eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään, kun ei heti palkalle päässyt. Yksi ukko oli sitten vähän korkeammalla, jonkun telineen päällä, eikä senkään luokse päässyt suoraan. Hyvin Nova hoksasi myös tuon ylhäällä olevan tyypin ja jäi kitisemään sen alapuolelle odottamaan palkkaa. Kolmas oli jossain ihme kourussa, näytti vähän skeittirampin pätkältä. Siitä Nova haki hajun vähän kauempaa, työsti sitä hyvin ja sinkosi kouruun. Sinne päästäkseen piti pojan vähän harrastaa kiipeilyä, mutta hyvin selvitti maestro tiensä perille. Haastetta siis oli, mutta aika helpolta tuo touhu silti näytti. ;) Upea ukkeli. Lopuksi päästettiin kakarajengi vielä juoksentelemaan keskenään, kivaa oli!

Täällä on jonku palkat!

Tulevaisuuden pelästyskoirat

Helmikuun puolessavälissä meille tulee ulkopuolinen kouluttaja kouluttamaan kertovaa ilmaisutapaa. Sitten päästäänkin itse asiaan. Harmittaa vain ihan sikana, kun se sattuu olemaan juuri samana päivänä, kun olisi  möllitokot, joihin olin päättänyt osallistua. Mutta kyllä tuo ilmaisu vie nyt voiton, möllejä tulee (toivottavasti) vielä kesää kohti lisää. Miks kaikki vähäisetkin häppeningit menee just päällekäin??! On jo useampi viikonloppu tiedossa, jolloin pitää arpoa, mihin osallistuu... Parhaimmillaan tapahtumia on jopa kolme samana viikonloppuna! Arvo siinä sitten, kun kaikki kiinnostaa...

Vittuuntunut kroatti