Sunnuntaina oltiin paimentamassa Somerolla koko H-pentueen voimin, oli aikas huippua! Suurimmalle osalle tämä oli eka kerta lampailla, Nova ja Hoppu olivat käyneet tutustumassa hommaan jo syksyllä. Kaikki pentuset olivat lampaista kiinnostuneita, kuka enemmän, kuka vähemmän ja...noh, kuka vähän liikaakin. Kuten eräs ruskeatäpläinen korvaeläin. Voi kiesus sitä menoa. Jo ensimmäisellä kerralla silloin syksyllä Novaa sai vähän jarrutella touhussa, mutta nyt se jarru piti pitää pohjassa koko ajan. :D Olihan siellä sellaisia hyviäkin hetkiä joukossa, ja kerran Nova jopa tarjosi maahanmenoa ihan itse. Mutta Novan mielestä olisi ollut ihan huisin siistä rynnätä päkäpäiden joukkoon ja räjäyttää koko pakka! Eli nyt vaan täytyy saada malttia siihen hommaan ja paljon. Ihan jumalaton duuni mulla tulee olemaan tuon kuumakallen kanssa, jos ja kun aion paimennusta harrastuksena jatkaa. Mutta eihän me duunia pelätä.
 |
| Kuva: Tuuli Mertanen |
Paimennus harrastuksena kiehtoo koko ajan vaan enemmän. Se on jotenkin niin erilaista, kuin kaikki muu. Osaavien paimenten työskentely on vaan niin uskomattoman kaunista katseltavaa. Tämä on myös harrastus, jossa ei vaan voi kiirehtiä. Koira syttyy sitten, kun on syttyäkseen, sitä prosessia ei ihminen voi hirveästi nopeuttaa. Paitsi tietenkin tarjoamalla koiralle ylipäätään mahdollisuuksia syttyä. Ja se oikea mielentila löytyy sitten, kun on löytyäkseen. Ja ihan vain tuohon oikeaan mielentilaan pääsemiseen meillä on Novan kanssa vielä pitkä matka edessä. Mutta sinne pyritään.
 |
| Kuva: Tuuli Mertanen |
Paimennusten jälkeen pennut pääsivät vielä vähän rilluttelemaan keskenään, vauhtia riitti väsyttävän päivänkin jälkeen. Oli huippua nähdä koko pentue yhdessä! Kiitoksia kaikille vaan seurasta ja eiköhän me vielä oteta sama uusiksi, sen verran pätevää sakkia oli. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti