Tokoilua ja ilmaisureeniä

Tiistaina oltiin jälleen tokoilemassa Nopsukkaisen kanssa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, meni pikkuisen paremmin jo kuin viime viikolla, mutta kyllähän tuota namiskuukkelia sai aika tiuhaan tahtiin lyödä sinne naamavärkkiin, jotta peppu pysyi maassa. Häntä eli taas omaa elämäänsä, koko koira ihan vaappui sen johdosta. Harjoiteltiin myös seuraamisen 90 asteen käännöksiä. Me ei olla Novan kans ihan tuolla tyylillä niitä tehty, mutta sujuihan ne silti. Nova sai kehuja takapään käytöstä vasemmalle käännyttäessä, ja siihen olenkin ihan tietoisesti kiinnittänyt huomiota alusta asti. Jotain olen siis ainakin tehnyt oikein. ;) Tehtiin myös vauhtiluoksetuloja, eli loppuasentoa ei otettu mukaan ollenkaan, tämäkin sujui ok. Liikkeestä maahanmeno tehtiin kans, ja se on meillä myös muuten valmis liike, mutta nopeutta kaipaisin lisää. Kotona treenaillessa se onnistuu kyllä varsin helposti lelulla hetsaamalla, mutta tuolla hallilla Nova teki kyllä taas niin hitaasti ja rauhassa... Novan kans pitäisi kyllä treenit pitää suht lyhyinä, kun sillä nopeasti laskee vire tuollaisissa ryhmätreeneissä. Edelleen kannatan sitä systeemiä, että treenataan yksi koira kerrallaan... Mutta eipä tuo nyt pöllömmin silti mennyt, ehtiihän tuota nopeutta tässä kaivella.

Torstaina tupsahti kiva viesti sähköpostiin, kun saatiin kaikki ihan yksilöllistä palautetta viikonloppuisesta ilmaisukoulutuksesta. Omaan "muista nämä"-listaan kuului esim. eteneminen. "Koira etenee nopeasti ja helposti -> älä kiirehdi/ahnehdi MUTTA -> etene, älä jää paikoilleen". Tässäpä kiteytettynä juuri se, minkä itse koen koiran koulutuksessa kaikkein vaikeimmaksi. Jotenkin vaikea aina tietää, koska voi lähteä asiassa etenemään ja millaisin askelin. Palautteessa korostettiin myös ympäristötreenauksen ja erilaisten äänihäiriöiden merkitystä, kun kyseessä on paimen, ja etenkin aussie. Jollainen muuten löytyy kouluttajalta itseltäänkin. Palautteessa oli myös erikseen listattu niitä positiivisia juttuja, joita kullakin koirakolla oli näkyvissä. Meidän lista oli seuraavanlainen: 


- erinomainen koiran hallinta
- ohjaajan tarkkuus 
- ohjeiden vastaanottaminen ja niiden hieno toteuttaminen
- molempien hyvä keskittymiskyky
- erittäin lupaava koirakko! 
- koira kestää toistoja todella hyvin (tässä myös piilee pieni vaaran paikka.. lähinnä ohjaajan muistettava)

Tulipa hyvä mieli kun tuollaisen luki kesken (paskan) työpäivän! :D

© Noora Oikarinen

Torstaina jatkettiin sitten sitä ilmaisua, tehtiin 5 toistoa. Nova tiesi kyllä heti, mistä oli kysymys, mutta ekalla joutui vähän odottelemaan, ennen kuin herra muisti, että palkkaa tulee kun kävelee mua kohti. Nova siis ekalla tarjosi kovasti maahanmenoa, meni mm:n vieressä maahan ja tuijotti sieltä kovin tiiviisti. Kun siitä ei palkkaa herunut, alkoi se ryömiä mua kohti! Tässä kohtaa mietin jo, että palkkaanko, kun liikkumistahan se sekin oli, mutta sitten se nousi ylös ja lähti rivakasti mammaa hakemaan. Jokin lamppu taisi päässä syttyä. :) Kyykyssä olevat meni tosi hyvin ja edistyttiin taas himppusen, seisovat maalimiehet oli ehkä vähän oudompi juttu. Tää voi hyvinkin olla ihan vain mun päässä, mutta musta näytti, että seisovilla Novalla esiintyi enemmän sellaista haahuilua, mitä se ei muuten maalimiehillä kyllä harrasta. Tässä oli sitten itellä vaikea päättää, että koska sen koiran voi palkata, ja pari kertaa keskeytin touhun ja otettiin uusiksi. Ehkä turhaankin, en tiedä. Mutta Nova onneksi kesti nuo hyvin eikä lannistunut yhtään, into säilyi yhtä hyvänä. On tää koiran lukeminen välillä niin pirun vaikeaa...

© Noora Oikarinen

Tänään lauantaina oltiin sitten taas sitä ilmaisua hinkkaamassa, toistoja otettiin 3x4 satsi. Taas päästiin hujauksessa eteenpäin, Nova tulee jo täysin mun luo ukolle päästyään. Vitsit, kun on kivaa katsoa, kun koiralla on niin hauskaa treeneissä, se niin nauttii tuosta touhusta! Ei epäilystäkään, etteikö tullut oikea valinta tehtyä ilmaisutavan suhteen. Se pomppii mun luo niin iloisesti ja rennosti, sellaista pupuloikkaa tasajaloin. :D Yhdessä sitten juostaan loppumatka maalimiehelle. Jatkossa tavoitteena on, että Nova juoksee sinne mun edeltä ja palaa taas mua hakemaan, mutta nyt tuo vielä jolkottelee mun kanssa rinta rinnan, pomppii vierellä ja tapittaa silmiin. "Jeejeejee, enkö olluki hyvä?!" On tää vaan niin mukavaa touhua. :)

Ilmaisukoulutusta

Tiistaina oltiin tokoilemassa. Nova pääsi ensimmäistä kertaa treenailemaan oikeaoppista luoksepäästävyyttä, mähän olin jo etukäteen sitä mieltä, että se ei tule koskaan onnistumaan niin kuin pitää. Mutta tarpeeksi kun löi namia nassuun, niin jumankekka, sehän onnistui! Häntä vispasi vaan armottomasti, mutta siinä se pysyi peppu maassa. Ehkä meillä on vielä toivoa. Paikkamakuu meni yhtä hienosti kuin viimeksi. Uutena häiriötekijänä oli ohjaaja, joka pujotteli koirien välissä ja hengaili ympärillä. Novalla taas häntä vispasi niin maan perkuleesti, ja oikeen näki, kuinka se joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa pysyäkseen maassa. Välillä vilkuili silmäkulmasta ja nopeasti käänsi katseensa takaisin minuun. Olipa kyllä huvittavan näköistä. :D Tehtiin myös seuraamista, ei ollut lupaa tehdä kahta askelta enempää, kun piti keskittyä puhtaaseen suoritukseen. Minä oon nyt saanu vasemman käden kokonaan oikealle paikalle ja homma sujui hyvin. Välillä pidin kättä myös selän takana, hyvin meni sekin. Yhdellä tytöllä pääsi koira karkuun harjoituksen aikana, ja mikä oli mun ensimmäinen ajatus? "Jee, kunnon häiriötreeniä!" ;) Tehtiin myös liikkeestä seisomista, mistä saatiin paljon kehuja. Omasta mielestänikin tuo liike on jo aikalailla perfecto, mun kriteerien mukaan ainakin. Joku vähän kunnianhimoisempi löytäisi siitä varmasti jotain huomautettavaa. Mutta saatiin myös hyvä vinkki sen suhteen, jos valumista alkaa joskus tapahtua. Voihan sitä varmaan kokeilla ihan ennaltaehkäisevässäkin mielessä, tulee vähän täpäkkyyttä lisää.

Noutoeläin

Loppuviikko menikin sitten vahvasti pelastuskoirailun merkeissä. Torstaina oli normitreenit muuten, mutta penkkaripäivän kunniaksi oli mukana vähän rekvisiittaa: koirat pääsivät etsimään niin intiaania,  merirosvoa kuin moottoripyöräilijääkin. Novalla oli kaksi kokonaan peitettyä ukkoa, verkon ja pressun alla. Sinne se sujahti kummempia empimättä. Myöskään moottoripyöräilijä kera peilivisiirisen kypärän ei aiheuttanut minkäänlaista kummaksuntaa. Ideana treeneissä oli siis nimenomaa totuttaa koiria Omituisiin Otuksiin, pelastuskoira kun ei saa häkeltyä oikein mistään.

Viikonloppuna oli sitten vuorossa kauan odotettu ilmaisukoulutus, jota pelastuskoiraliiton puheenjohtaja Minna Löfman tuli meille pitämään. Perjantaina aloitettiin luennolla ja lauantaina jatkettiin käytännöllä, Novan kans oltiin yhtenä harjoituskoirakkona. Tarkoituksena olisi nyt sitten opettaa Nova sahaamaan mun ja maalimiehen väliä, kunnes itse pääsen perille asti, varsinainen kertomistapa on vielä auki ja päätän sen myöhemmin. Käsikosketus on nyt kuitenkin pelistä pois, kun sellaiset kuulemma on toimineet kaikkein huonoiten Minnan kokemuksen mukaan. En nyt tässä lähde avaamaan opetusvaiheita sen kummemmin, mutta ideana on siis takaperin ketjuttamalla lähteä tuota sahausta tekemään. Tuo sahaushan on sallittu ilmaisumuoto IPOR-kisoissa, jos nyt joskus innostuisin tuolle niitä pistoja opettamaan. Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti koirat tässä edistyivät! Pitkän päivän aikana toistoja saatiin aika kivasti tehtyä, ja koiratkin alkoivat selvästi väsyä. Nova edistyi ihan huisia vauhtia, vitsi se on pätevä ukkeli. Olin etukäteen vähän huolissani siitä, miten ikinä saisin sen tulemaan mun luo maalimieheltä, mutta huolet karisi kyllä kertalaakista.

Ihanaa, kun on selkeä suunnitelma siitä, miten tässä oikein edetään! Ei tarvitse itse pähkäillä. Ja onneksi maltoin odottaa tuota koulutusta, enkä lähtenyt sooloilemaan ilmaisun kanssa mututuntumalla, päin mettää se olisi mennyt kuitenkin. Novan treenit tulee nyt muuttumaan hyvin radikaalisti. Enää ei kanssareenailijat pääse poikaa paijailemaan ennen treeniä, mielellään eivät edes katso sitä. Minusta tulee nyt Maailman Napa, kaikki kiva tulee minulta. Esim. palkkaaminen tapahtuu tästä lähtien niin, että suurieleisesti kaivan palkkarasian maalimieheltä ja annan sen itse koiralle. Minähän en ole kertaakaan ennen tätä päivää palkannut Novaa itse! Etsiminen jätetään myös ihan kokonaan pois, pelkkää ilmaisua joutuu raasu nyt hinkkaamaan. ;) Hirmuinen innostus nyt päällä, ihan mahtava koulutus oli!

Kerta kiellon päälle

Mepäs oltiin Novan kans taas paimentelemassa viikonloppuna, tällä kertaa Vantaan suunnalla. Viime kerrallahan kouluttaja suositteli minulle koiran pistämistä kaappiin muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan ja odottamaan yksinäisten aivosolujen kohtaamista pääkopassa. Mutta koska kerta kiellon päälle sopii sekä Novan, että minun elämänfilosofiaan, piti käydä vielä vähän kokeilemassa. Olen kyllä teoriassa tiennyt, että koiran käyttäytyminen lampailla voi vaihdella suurestikin kertojen välillä, etenkin tällaisilla sytyttelevillä junnuilla. Mutta nyt tuli koettua tämä ihan myös käytännössä. Eihän tuo mitään zeniläistä tyyneyttä osoittanut nytkään, ja vauhtia riitti edelleenkin, mutta ero viime kertaiseen oli ainakin omasta mielestäni tosi iso. Tuolla myös kehotettiin pitämään paimennuksessa pieniä taukoja, ettei koiran tarvitse koko aikaa paimentaa yhtä jaksoa. Ekalla kierroksella unohdin ohjeen, ja pidin muistaakseni vain yhden tauon, mutta tokalla kierroksella taukoja tuli enemmän. Ja ero oli selvä.

Oltiin siis ensin isossa aitauksessa, lampaita oli siellä kolme. Nova bongasi lampaat kyllä heti, mutta keskittyi niiden sijaan syömään herkullisia lampaankikkaroita lumihangesta. Oli jo tässä vaiheessa vähän wtf-fiiliksillä. Kyllähän tuo sitten intoa osoitti ja teki syöksyjä kohta lampaita, mutta noin niinkuin enimmäkseen se kulki nenä maassa eikä välillä noteerannut lampaita ollenkaan. Meno oli kokonaisuudessaan siis rauhallisempaa aiempaan verrattuna, mutta ehkä vähän väärällä tavalla. Tai siis tuntui siltä, että se joko ignoorasi lampaat kokonaan tai sitten rynni täysiä päin. Loppua kohden lähti vähän paranemaan. Ja siis olihan siellä niitä pieniä hyviäkin hetkiä seassa kautta treenin, pitäisi kai itsekin keskittyä enemmän niihin eikä aina vaan siihen, mikä meni pieleen.

Toisella kierroksella oltiin vähän pienemmässä aitauksessa, ja tää meni jo omasta mielestä hirmu paljon kivemmin. Nova oli rauhallisempi ja malttoi paremmin lähempänäkin lampaita. Kakkakikkareet houkuttelivat edelleen jonkin verran, mutta ei läheskään yhtä paljon enää. Rynnimisiä tapahtui myös paljon, mutta kokonaisuudessaan meno oli aika erilaista. Tähän ihan saletisti vaikutti se, että muistin pitää taukoja enemmän, jolloin Nova sai hetken huilia ja miettiä. Nimittäin ne parhaat hetket tulivat ihan poikkeuksetta aina pian tauon jälkeen, ja väsyminen näkyi aina rynnimisen lisääntymisenä. Olen siis oppinut ensimmäisen asian Novasta paimenena, tästä se lähtee! :D Pitää nyt vain muistaa tuo taukoasia. Päällepäinhän sytyttely näyttää juuri siltä, että koirat nyt vain tepastelevat lampaiden perässä, mutta koiran pääkopalle se voi olla hyvinkin kuormittavaa ja rankkaa touhua. Nova ainakin oli ihan puhki reissun jälkeen, ja niin näytti muutkin aloittelevat  ja vähän kokeneemmatkin olevan.

Tulin siis siihen johtopäätökseen, että ei tuo karvakorva mihinkään kaappiin joudu odottelemaan. Mennään silleen hissukseen eteenpäin niin eiköhän se siitä. Kerran kuukaudessa voisi olla hyvä tahti. katsotaan nyt sitten, miten se toteutuu. Tuolla oli muuten useampi juoksunarttu myös treenailemassa, en ainakaan huomannut, että olisi Novaan vaikuttanut mitenkään. Ekan kierroksen haistelu ei niistä vielä voinut johtua, koska ne olivat vuorossa vasta meidän jälkeen.

TOKO-kärpäsiä ja häiriötreenejä

Tiistaina meillä alkoi kauan odotettu TOKO:n  alkeiskurssi. Eka kurssikerta oli meille aika helppo, kun lähinnä kartoitettiin koirakoiden osaamista ja treenailtiin perusasentoa, maahanmenoa, paikallaoloa istuen ja maaten ja katsekontaktia. Meille kaikki siis hyvinkin tuttuja juttuja, mutta tuli taas huomattua, että häiriötreeniä kaivataan kipeästi lisää. Ja sitä tuolla kurssilla kyllä saa, kun viereisellä kentällä pyörii koko ajan aksatreenit. Perusasento sujui kurssilla muuten hyvin, mutta hiiitaaasti, ja siihen piti ihan tosissaan yrittää kaivaa vähän draivia lisää. Nova ei myöskään meinannut kiinnostua leluista tuolla hallilla, kun kaikki ympärillä tapahtuva veti huomiota puoleensa. Ehkä tää tästä vielä... Paikallaoloihin olen sen sijaan erittäin tyytyväinen! Tuo kenttä on sen mallinen, ettei välimatkaa saa kasvatettua 10 metriä enempää, mutta vaikeutin hommaa esim. juoksemalla koirasta poispäin, kiertelemällä sitä, jäämällä sen taakse seisomaan, heittelemällä lelua ilmassa jne. Ja siellä se napotti. Samoin maahanmenot meni aika kivasti, ei ehkä niin nopeasti mitä toivoisin (ja mitä sen yleensä saa menemään), mutta puhtaasti ja ilman käsimerkkejä.

Olin alunperin ajatellun TOKO:n olevan aikalailla "sivulaji", mutta nyt on saattanut jonkinlainen TOKO-kärpänen päästä puraisemaan. Ja sen seurauksena on pitänyt hankkia kaikkea välttämätöntä oheiskamaa kämppä pullolleen. Nyt löytyy kuulkaas ruutunauhaa, merkkikartioita, tunnarikapuloita ja tattadadaa...sokerina pohjalla ihan ikioma TOKO-este! Kattoo nyt sitten, kuinka pitkälle innostus kantaa vai lopahtaako ekaan alo-kokeeseen. ;)

Tässä Herra Tokoilija ja hänen uutukaiset harrastusvälineensä. Hyppyä ollaan vasta ehditty tekemään (yhdellä korotuslaudalla), viikonloppuna olisi tarkoitus tutustua ruutuun.










Torstaina me sitten saatiinkin sitä häiriötreeniä aimo annos, kun pelastusreeneissä keskityttiin taas hallintaan. Koirille oli maahan laitettu riviin makoisia herkkupaloja, ja niiden välistä piti sitten koiraa seuruuttaa. Häiriönä oli vierellä käveleviä ihmisiä ja yksi koira. Meillä meni eka kierros tosi upeasti, johtuen siitä, ettei tuo putkiaivo edes huomannut herkkujen läsnäoloa. Tokalla kierroksella sitä sai ensimmäiseltä herkulta käskeä pari kertaa pois, loppureitti sujuikin sitten tosi hyvin. Sitten tehtiin seuraamista henkilöryhmässä, johon oli otettu myös häiriökoira mukaan. Kerran piti taas ukkelin moikata yhtä ihmistä, mutta sen jälkeen huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan minuun. Seuruutin Novan jopa ihan häiriökoiran viereen ja pysähdyin siihen, eikä tuo edes vilkaissut koko koiraa. <3 Sitten tehtiin paikkamakuu niin, että toiset yrittivät innostaa koiraa ja kutsua sitä luokseen. Noh, eipä tarvi paljon arvailla, miten tämä harjoitus sujui! :D Tuohan lähti ku talonmies liukkaalta katolta heti ekasta hihkaisusta. Tää oli jotenkin niin koominen harjoitus, että itse sain siinä kauhean naurukohtauksen, jolloin koira meni vielä enemmän hämilleen. Eikä tainnut olla kovin uskottavaa, kun yritin siinä käkätyksen lomassa käskeä koiraa maahan. Sain kuitenkin lopulta kasattua itseni ja työntämällä namia tarpeeksi tiheään sinne nassuun, alkoi tämäkin harjoitus sujua. Ihan älyttömän hyvä harjoitus kyllä, suosittelen kaikille. Lopuksi tehtiin vielä luoksetulo niin, että matkan varrella oli vastaankävelevä häiriökoira. Tämä menikin sitten tosi hyvin, Nova ei koiraa edes vilkaissut. Olin kyllä hyvin, hyvin ylpeä pikkumiehestä tämän treenin jälkeen! Lopuksi se sai käydä vielä etsimässä kaksi ukkoa hangesta, toinen niistä oli aivan alussa ja toinen kauempana, korkealla telineen päällä. Hienosti meni tämäkin.

Hallintaa ja hälytreeniä

Wazzup ladies?

Torstaina meillä oli pelastuskoiratreeneissä teemana hallinta. Nova on niin vahvasti yhdistänyt tuon paikan etsintään, että ihmetys oli kovin suuri, kun ukkojen etsimisen sijaan käsky kävikin riviin yhdessä muiden kanssa. Alku olikin melkoista hulabaloota, kun paikalla oli iiiihania ihmisiä ja iiiiihania koirakavereita. Huomaa kyllä, että ollaan viime aikoina tehty tottista vaan itsekseen...kröhöm. Ekana tehtiin pelastuskoirien versio luoksepäästävyydestä, eli käytännössä tähän riittää se, että koira ei syö testaajaa. Ts. osoita minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä toisia ihmisiä tai koiria kohtaan. No tässähän meillä ei ongelmaa ole, tokoversiossa sen sijaan on. Tuo ei kyllä ikinä tule pysymään nahoissaan, kun joku sitä lähestyy... Onneks luoksepäästävyys testataan vain alo-luokassa. :D Sitten otettiin seuraamista toisia pujotellen, tässäkin näkyi häiriötreenien vähyys. Ei mitenkään pahasti, mutta pari kertaa Nova vilkaisi lähellä olevia koiria. Luoksetulo oli..Novamaisen hyväntuulinen ja aiheutti yleistä hilpeyttä. Nova teki siinä pienen kaarroksen, kun meinasi ensin mennä moikkaamaan matkan varrella seissyttä tyyppiä, korjasi sitten suuntansa takaisin meikäläiseen ja juoksi loppumatkan iloisilla jänispompuilla ja törmäsi koko elopainollaan jalkoihin: "tadaa, tässä mää nyt oon!". Ryhmäpaikkamakuu meni hienosti, tosin välimatkakin oli aika lyhyt.

Aamuvenytykset

Rivitottistelun jälkeen otettiin kaikille vuorotellen pelastuskoirakokeiden "tottelevaisuusosio". Koiraa seuruutetaan muutama kymmenen metriä, sitten se jätetään paikoilleen vapaavalintaiseen asentoon siksi aikaa, kun testaaja jututtaa osallistujaa ja osallistuja esittää etsintäsuunnitelman (=n. 3 minuuttia). Paikkamakuu on Novalla ollut aina tosi varma, mutta lähellä seisoskelevat ja juttelevat ihmiset, autoissa haukkuvat koirat ja käsillään huitova "testaaja" saivat pikkumiehen pasmat sekaisin. Se sahasi hetken istu-maahan-istu-maahan väliä, sitten lähti tepsuttelemaan mua kohti. Käskin sen takaisin maahan, ja sen jälkeen se siinä sitten pysyi.

 Tämän jälkeen koira lähetettiin etsimään ukkoa tyhjältä alueelta, ideana oli testata hallintaa etsimistilanteessa, eli käytännössä kutsua koira luokse kesken etsintöjen. Nova tuli hämmästyksekseni heti ekalla käskyllä, ajattelin sen olevan niin täpinöissään etsimisestä ettei välttämättä heti olisi tullut. Lopuksi mentiin vielä alueelle, jossa oli yksi ukko piilossa, ja sieltä Nova sai käydä sen noukkimassa ja popsimassa palkat poskeen.

Lauantaina oli ohjelmistossa kaikille avoimet hälyteenit. Treeneissä oli nopeasti lavastettu tilanne, yksi koirakko lähti etsimään, yksi oli vuorollaan kartturina ja yksi johdossa. Oli oikein kartat, radiopuhelimet ja kaikki. Kartturina oleminen oli melko mielenkiintoista: "Koira löysi kadonneen alueen...ööö..pohjoispäädystä. Eiku etelästä. Eiku...ööö" Minä ja mun suuntavaisto. Yksi kadonnut löytyi talon katolta, mutta ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, jolloin paikalle piti kutsua paloauto. :D Oli hauskat treenit, mutta toivottavasti mua ei koskaan lykätä kartta kädessä metsään tositilanteessa... Nova oli oma innostunut itsensä ja löysi ukot suht nopeasti. Oon huomannut, että oon alkanut luottaa tuohon koiraan huomattavasti enemmän enkä juurikaan sitä ohjaile etsinnöissä. Nova tietää nämä hommat mua paremmin, parempi vaan kun olen hiljaa ja kävelen (=juoksen) perässä. ;) Parin viikon päästä aletaan hinkkaamaan sitä ilmaisua, sitten päästäänkin tositoimiin.