Kerta kiellon päälle

Mepäs oltiin Novan kans taas paimentelemassa viikonloppuna, tällä kertaa Vantaan suunnalla. Viime kerrallahan kouluttaja suositteli minulle koiran pistämistä kaappiin muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan ja odottamaan yksinäisten aivosolujen kohtaamista pääkopassa. Mutta koska kerta kiellon päälle sopii sekä Novan, että minun elämänfilosofiaan, piti käydä vielä vähän kokeilemassa. Olen kyllä teoriassa tiennyt, että koiran käyttäytyminen lampailla voi vaihdella suurestikin kertojen välillä, etenkin tällaisilla sytyttelevillä junnuilla. Mutta nyt tuli koettua tämä ihan myös käytännössä. Eihän tuo mitään zeniläistä tyyneyttä osoittanut nytkään, ja vauhtia riitti edelleenkin, mutta ero viime kertaiseen oli ainakin omasta mielestäni tosi iso. Tuolla myös kehotettiin pitämään paimennuksessa pieniä taukoja, ettei koiran tarvitse koko aikaa paimentaa yhtä jaksoa. Ekalla kierroksella unohdin ohjeen, ja pidin muistaakseni vain yhden tauon, mutta tokalla kierroksella taukoja tuli enemmän. Ja ero oli selvä.

Oltiin siis ensin isossa aitauksessa, lampaita oli siellä kolme. Nova bongasi lampaat kyllä heti, mutta keskittyi niiden sijaan syömään herkullisia lampaankikkaroita lumihangesta. Oli jo tässä vaiheessa vähän wtf-fiiliksillä. Kyllähän tuo sitten intoa osoitti ja teki syöksyjä kohta lampaita, mutta noin niinkuin enimmäkseen se kulki nenä maassa eikä välillä noteerannut lampaita ollenkaan. Meno oli kokonaisuudessaan siis rauhallisempaa aiempaan verrattuna, mutta ehkä vähän väärällä tavalla. Tai siis tuntui siltä, että se joko ignoorasi lampaat kokonaan tai sitten rynni täysiä päin. Loppua kohden lähti vähän paranemaan. Ja siis olihan siellä niitä pieniä hyviäkin hetkiä seassa kautta treenin, pitäisi kai itsekin keskittyä enemmän niihin eikä aina vaan siihen, mikä meni pieleen.

Toisella kierroksella oltiin vähän pienemmässä aitauksessa, ja tää meni jo omasta mielestä hirmu paljon kivemmin. Nova oli rauhallisempi ja malttoi paremmin lähempänäkin lampaita. Kakkakikkareet houkuttelivat edelleen jonkin verran, mutta ei läheskään yhtä paljon enää. Rynnimisiä tapahtui myös paljon, mutta kokonaisuudessaan meno oli aika erilaista. Tähän ihan saletisti vaikutti se, että muistin pitää taukoja enemmän, jolloin Nova sai hetken huilia ja miettiä. Nimittäin ne parhaat hetket tulivat ihan poikkeuksetta aina pian tauon jälkeen, ja väsyminen näkyi aina rynnimisen lisääntymisenä. Olen siis oppinut ensimmäisen asian Novasta paimenena, tästä se lähtee! :D Pitää nyt vain muistaa tuo taukoasia. Päällepäinhän sytyttely näyttää juuri siltä, että koirat nyt vain tepastelevat lampaiden perässä, mutta koiran pääkopalle se voi olla hyvinkin kuormittavaa ja rankkaa touhua. Nova ainakin oli ihan puhki reissun jälkeen, ja niin näytti muutkin aloittelevat  ja vähän kokeneemmatkin olevan.

Tulin siis siihen johtopäätökseen, että ei tuo karvakorva mihinkään kaappiin joudu odottelemaan. Mennään silleen hissukseen eteenpäin niin eiköhän se siitä. Kerran kuukaudessa voisi olla hyvä tahti. katsotaan nyt sitten, miten se toteutuu. Tuolla oli muuten useampi juoksunarttu myös treenailemassa, en ainakaan huomannut, että olisi Novaan vaikuttanut mitenkään. Ekan kierroksen haistelu ei niistä vielä voinut johtua, koska ne olivat vuorossa vasta meidän jälkeen.