Tokoilua ja ilmaisureeniä

Tiistaina oltiin jälleen tokoilemassa Nopsukkaisen kanssa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, meni pikkuisen paremmin jo kuin viime viikolla, mutta kyllähän tuota namiskuukkelia sai aika tiuhaan tahtiin lyödä sinne naamavärkkiin, jotta peppu pysyi maassa. Häntä eli taas omaa elämäänsä, koko koira ihan vaappui sen johdosta. Harjoiteltiin myös seuraamisen 90 asteen käännöksiä. Me ei olla Novan kans ihan tuolla tyylillä niitä tehty, mutta sujuihan ne silti. Nova sai kehuja takapään käytöstä vasemmalle käännyttäessä, ja siihen olenkin ihan tietoisesti kiinnittänyt huomiota alusta asti. Jotain olen siis ainakin tehnyt oikein. ;) Tehtiin myös vauhtiluoksetuloja, eli loppuasentoa ei otettu mukaan ollenkaan, tämäkin sujui ok. Liikkeestä maahanmeno tehtiin kans, ja se on meillä myös muuten valmis liike, mutta nopeutta kaipaisin lisää. Kotona treenaillessa se onnistuu kyllä varsin helposti lelulla hetsaamalla, mutta tuolla hallilla Nova teki kyllä taas niin hitaasti ja rauhassa... Novan kans pitäisi kyllä treenit pitää suht lyhyinä, kun sillä nopeasti laskee vire tuollaisissa ryhmätreeneissä. Edelleen kannatan sitä systeemiä, että treenataan yksi koira kerrallaan... Mutta eipä tuo nyt pöllömmin silti mennyt, ehtiihän tuota nopeutta tässä kaivella.

Torstaina tupsahti kiva viesti sähköpostiin, kun saatiin kaikki ihan yksilöllistä palautetta viikonloppuisesta ilmaisukoulutuksesta. Omaan "muista nämä"-listaan kuului esim. eteneminen. "Koira etenee nopeasti ja helposti -> älä kiirehdi/ahnehdi MUTTA -> etene, älä jää paikoilleen". Tässäpä kiteytettynä juuri se, minkä itse koen koiran koulutuksessa kaikkein vaikeimmaksi. Jotenkin vaikea aina tietää, koska voi lähteä asiassa etenemään ja millaisin askelin. Palautteessa korostettiin myös ympäristötreenauksen ja erilaisten äänihäiriöiden merkitystä, kun kyseessä on paimen, ja etenkin aussie. Jollainen muuten löytyy kouluttajalta itseltäänkin. Palautteessa oli myös erikseen listattu niitä positiivisia juttuja, joita kullakin koirakolla oli näkyvissä. Meidän lista oli seuraavanlainen: 


- erinomainen koiran hallinta
- ohjaajan tarkkuus 
- ohjeiden vastaanottaminen ja niiden hieno toteuttaminen
- molempien hyvä keskittymiskyky
- erittäin lupaava koirakko! 
- koira kestää toistoja todella hyvin (tässä myös piilee pieni vaaran paikka.. lähinnä ohjaajan muistettava)

Tulipa hyvä mieli kun tuollaisen luki kesken (paskan) työpäivän! :D

© Noora Oikarinen

Torstaina jatkettiin sitten sitä ilmaisua, tehtiin 5 toistoa. Nova tiesi kyllä heti, mistä oli kysymys, mutta ekalla joutui vähän odottelemaan, ennen kuin herra muisti, että palkkaa tulee kun kävelee mua kohti. Nova siis ekalla tarjosi kovasti maahanmenoa, meni mm:n vieressä maahan ja tuijotti sieltä kovin tiiviisti. Kun siitä ei palkkaa herunut, alkoi se ryömiä mua kohti! Tässä kohtaa mietin jo, että palkkaanko, kun liikkumistahan se sekin oli, mutta sitten se nousi ylös ja lähti rivakasti mammaa hakemaan. Jokin lamppu taisi päässä syttyä. :) Kyykyssä olevat meni tosi hyvin ja edistyttiin taas himppusen, seisovat maalimiehet oli ehkä vähän oudompi juttu. Tää voi hyvinkin olla ihan vain mun päässä, mutta musta näytti, että seisovilla Novalla esiintyi enemmän sellaista haahuilua, mitä se ei muuten maalimiehillä kyllä harrasta. Tässä oli sitten itellä vaikea päättää, että koska sen koiran voi palkata, ja pari kertaa keskeytin touhun ja otettiin uusiksi. Ehkä turhaankin, en tiedä. Mutta Nova onneksi kesti nuo hyvin eikä lannistunut yhtään, into säilyi yhtä hyvänä. On tää koiran lukeminen välillä niin pirun vaikeaa...

© Noora Oikarinen

Tänään lauantaina oltiin sitten taas sitä ilmaisua hinkkaamassa, toistoja otettiin 3x4 satsi. Taas päästiin hujauksessa eteenpäin, Nova tulee jo täysin mun luo ukolle päästyään. Vitsit, kun on kivaa katsoa, kun koiralla on niin hauskaa treeneissä, se niin nauttii tuosta touhusta! Ei epäilystäkään, etteikö tullut oikea valinta tehtyä ilmaisutavan suhteen. Se pomppii mun luo niin iloisesti ja rennosti, sellaista pupuloikkaa tasajaloin. :D Yhdessä sitten juostaan loppumatka maalimiehelle. Jatkossa tavoitteena on, että Nova juoksee sinne mun edeltä ja palaa taas mua hakemaan, mutta nyt tuo vielä jolkottelee mun kanssa rinta rinnan, pomppii vierellä ja tapittaa silmiin. "Jeejeejee, enkö olluki hyvä?!" On tää vaan niin mukavaa touhua. :)