Meidän matka kohti raakaruokinnan ihmeellistä maailmaa on noussut ihan uusiin sfääreihin. Siirsin Novan 50/50 -ruokinnalle joku aika sitten ja nyt on edessä siirtyminen 70/30 -suhteeseen. Muuten voisi siirtyä kokonaankin raakaan, mutta kyllähän tuo nappulan pitäminen ruokavaliossa tuntuu noin niinku taloudellisesti ihan houkuttelevalta... Ja reissuillakin se on paljon kätevämpää.
Kovasti olen yrittänyt perehtyä raakaruokintaan ja siihen, mitä kaikkea se koira ruoasta tarvitsee. Ja mikä tärkeintä, mistä se sitä tarvitsemaansa oikein saa. Jokaisen raakaruokkijan raamattu on ehdottomasti katiska. Samoin naamakirjan luonnonmukainen ruokinta-yhteisö on ihan must. Ja tulipa hankittua vielä yksi kirjakin aiheeseen liittyen:
Hölmöstä nimestä ja kannesta huolimatta voin suositella, ihan on hyvä kirja.
Kun hiljalleen alkaa pääsemään jyvälle koiran ruokinnan kiemuroista, päästään siihen lopputulemaan, että tieto todellakin lisää tuskaa. Ensinnäkin tuskaa aiheuttaa sen tajuaminen, että koira on syönyt 1,5 vuotta elämästään paskaa. Hyvinvoivan oloinen sesse se on siitä huolimatta ollut, joten suurta harmia tuskin on tullut aiheutettua. Seuraavaksi tuskaa aiheuttaa se, ettei se rakas sesse edelleenkään saa kaikkea tarvitsemaansa, vaikka syökin sekaisin nappulaa ja lihaa! Kalsiumin ja D-vitamiinin vajeen tiedostin jo heti kättelyssä, joten tämä asia on ollut kunnossa. Mutta sitten alkoi leviämään tietoisuuteen, mitä kaikkea muuta ruokaan pitäisi vielä saada lisää, jotta kaikki olisi kutakuinkin balanssissa. Tiedättekö, mitä sitten tapahtuu? No minäpä kerron. Sitten tapahtuu näin:
Ja tuosta puuttuu vielä hankitalistalla oleva pellavansiemenöljy, mietinnässä on ollut myös joku Möllerin tuote... Eli pieni varoituksen sana lienee paikallaan, mikäli raakaruokintaa suunnittelee. :D Mutta siinä vaiheessa kun tietää, että koira ei saa ruoasta jotain, mitä se tarvitsee, ei sitä vain pysty kohauttamaan olkiaan ja jatkamaan entiseen malliin. Tai ainakaan minä en pysty. Mutta seuraa hyviä uutisia: koirille voi ihan hyvin hyödyntää niitä ihmisille tarkoitettuja vitamiineja sun muita härpäkkeitä, samaa tavaraa ne on. Yleensä vain koirille suunnatut tuotteet on tuplasti kalliimpia. :P Me ainakin syödään Novan kanssa iloisesti vitskut, magnesiumit ja sinkit samasta purkista. Kätevää.
Ja sitten lisähärpäkkeistä itse asiaan, eli lihaan. Nova syö lihana pääasiassa eläintarvikeliikkeestä tai kennelrehulta ostettuja pötköjä. Koska se on helppoa. Mutta hinta-laatusuhde ei kyllä noissa kyllä yleensä kohtaa. Pieni vinkki vitonen ihmisille: jos siinä pötkössä lukee "mix", oli se sitten nauta-mix, possu-mix tai ihansamamikä-mix, kannattanee jättää se sinne pakastealtaaseen. Syy tähän selviää pötkön raaka-aineluettelosta.
No joo, eipä noiden koiran ruokien tarvitse mitään sisäfilettä olla, ei siinä mitään. Mutta hinta tuppaa tosiaan laatuun nähden olemaan aika kova. Siispä kannattaa pitää silmät auki myös marketissa ruokaostoksia tehdessä, joskus nimittäin saa ihan ihmisillekin kelpaavaa safkaa paljon halvemmalla. Minä esimerkiksi hamstrasin tänään kaupasta possun kylkeä todella hyvään hintaan, 2,99€/kg! Ja voin kertoa, että näyttää ihan snadisti paremmalta, kuin valmispötköjen teurasjäteseokset.
Kalatiskillä kannattaa puolestaan kärkkyä tarjouksessa olevia silakoita, ne on todella hyviä D-vitamiinin lähteitä. Paljon parempia (jälleen kerran) kuin valmispötköt, joissa sitä itse olennaisinta tavaraa, eli kalan lihaa, on tuskin nimeksikään. Sen sijaan niissä on kalan ruotoa, päätä ja nahkaa. Nam.
Mutta kuten sanoin, kyllä meilläkin niitä pötköjä syödään, koska ne nyt vaan on niin helposti saatavilla. Eikä niissä sinänsä mitään vikaa ole, kunhan tiedostaa, mitä ne pitää sisällään: aika paljon kaikkea skeidaa, jonka ravintoarvo lähentelee nollaa.
Viime viikonloppu tuli vietettyä rotuyhdistyksen järkkäämällä rallytokokurssilla Ylöjärvellä! Ihan huisin kiva viikonloppu! Pientä jännitysmomenttia sisältyi kuitenkin osallistumisen suhteen, kun keskiviikkoiltana kuume pukkasi päälle (sitä voi sitten itse kukin miettiä, että mikäli päivällä on jo vähän kipeä olo, niin kannattaako lähteä buranan voimalla agilitytreeneihin riehumaan...), mutta onneksi tauti meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Koiran omistajan elämähän muuttuu astetta hankalammaksi silloin, kun sattuu sairastamaan. Mitenkäs selität sille karvaturrille, että "mamma ei nyt vain jaksa".. Maalla asumisen hyviin puoliin taas kuuluu lenkkeilyn helppous: koiran voi päästää vaikka pellolle pallon kanssa rälläämään ja raahautua itse perässä töpöttävin askelin.
Kun lenkit rajoittuvat muutamaan hassuun minipyrähdykseen, täytyy aivoille keksiä vähän enemmän hommaa. Jos siis ei kestä katsella sitä koiran anelevaa "mamma etkö sä enää rakasta mua" -ilmettä, tai vaihtoehtoisesti sitä "Hei! Sä nousit! Mitä tehään?! Mennäänkö ulos?! Eikö?! Heitä pallo! Etkö? No mä vingutan tätä ihanaa vinkulelua tässä sun korvan vieressä niin jos sä sit huomaat mut!!" -taktiikkaa. Nova osaa ne molemmat oikein hyvin, ja tarjoaa niitä vuorotellen tunnustellen sopivinta strategiaa yhteiseen puuhasteluhetkeen.
Aluksi meillä kaivettiin siis esiin jokaisen koirallisen ihmisen vakiovaruste, eli kongi, täynnä pakastettua jauhelihaa. Jokainen, joka Novaa tuntee, osaa ehkä aavistaa, että tässä ei Novalla kauan nokka tuhise. Tuon kielen käyttäminenhän on jotain ihan uskomatonta, joten kielen motoriikkaa on herra kyllä ahkerasti treenannut ainaisella lipsuttamisellaan... Ja äkkiäkös tuo oli lurpsutellut jäisen köntin kongin sisältä parempiin suihin.
Aivojumppaa tehtiin myös kaukokäskyjen ja pitoharjoitusten muodossa, jotka on molemmat olleet hävettävän pitkällä treenitauolla. Itse asiassa en muista, milloin viimeksi oltaisiin kumpaakaan tehty... Viilattavaa riittää siis molemmissa. Kaukot ovat namipalkalla toooosiiii hiiiitaaaaat, etenkin maahan-istu -vaihdot. Lelupalkalla taas menee sähläämiseksi. Jonkinlainen tasapaino tarttis löytää... Mutta siis, tältä näytti meidän touhuilut:
Lauantai-aamuna sitten pääsin kuin pääsinkin matkaan kohti Ylöjärveä ja rally-tokokurssia, tosin herätyskellon soidessa klo 6, teki kieltämättä mieli kääntää vain kylkeä... Tuuli ja Raiku-siskokin osallistuivat häppeninkiin. Kouluttajana kurssilla oli Krista Karhu. Alkuun oli pieni teoriapläjäys aiheesta ja sitten päästiin tositoimiin. Meidät jaettiin pienryhmiin ja jokainen ryhmä treenasi vähän eri juttuja muiden katsellessa, ettei ihan samojen liikkeiden hinkkaamiseksi mennyt. Ekalla kierroksella meidän ryhmä teki eteentuloja ja siitä sivulla siirtymisiä, molemmilta puolilta. Nova jäi aika herkästi hieman vinoon istumaan, joten treeniä vaan lisää ja itselle tarkkuutta ohjaamiseen... Toisella kierroksella meidän poppoo teki erilaisia puolenvaihtoja: edestä, takaa ja jalkojen välistä, sekä vasemmalta oikealle että toisin päin. Nämä meni meillä oikein kivasti, ihan hämmästyin miten hyvin Nova hokasi puolenvaihdon edestä, vaikka ikinä ei sitä oltu aiemmin tehty. Muut versiot olikin ainakin jossain määrin tuttuja.
Pitkän päivän päätteeksi hurautimme Tuulin ja Raikun kanssa Tampesteriin hotelliin yöksi. Varsin...mielenkiintoinen kokemus sekin, etten sanoisi. :D Esimerkiksi parvekkeen oveen liittyi niin monimutkaiset ohjeistukset, että katsoimme parhaaksi olla koskematta siihen lainkaan. Pitkästä päivästä huolimatta sisaruksilla riitti virtaa ja tanner tömisi ja seinät tärisivät, kun tyypit laittoivat ranttaliksi.
ihanat <3
Ja koska Tampereella sää muuttui yllättäen talvisesta kovin loskaiseksi, kuului illan operaatioon myös kenkien epätoivoista kuivattelua. Josta ei ollut loppupeleissä tasan mitään hyötyä, koska ne kastuivat samantien uudelleen. Mutta yritys hyvä! Sunnuntai vietettiinkin sitten hallilla villasukat jalassa, ilman kenkiä...
Kas näin kuivaa kengät...tai sitten ei
Sunnuntaina jatkettiin hommia heti aamusta. Aamupäivällä tutustuttiin taas kyltteihin, ensimmäisenä vuorossa houkutus ja peruuttamiset. Houkutukset oli Novalle ihan ylivoimaiset ja sinnehän se huomio karkasi. Ekalla kerralla huomion vei iso mustekalalelu ja toisella Kristan vinguttama jalkapallo. Lisää häiriötreenejä siis, ja paljon! Peruuttamiset sen sijaan sujuivat oikein mallikkaasti. Novahan tarjoaa peruuttamista muutenkin tosi paljon, se on sen tapa kutsua leikkiin. Se peruuttaa ja örisee. :P Nyt pitää vaan saada matkaa lisättyä ja tähän saatiinkin hyviä vinkkejä. Tavoitteena on, että mun seistessä paikoillani, koira peruuttaa hallin toiseen päähän. Saas nähdä, päästäänkö tuohon pisteeseen ikinä... (Rallyssa koiran on siis peruutettava kolme omaa mittaansa, mutta aina pitää toki ylitreenata liikkeet.) Samoin peruuttaminen mun vierellä onnistui nyt paremmin kuin ehkä ikinä, yleensä Novalla lähtee peppu kaartamaan ulospäin, mutta nyt se meni ihan tosi hienosti.
Seuraavalla kierroksella koitti niin hirveästi pelätyt kyltit: sarjaeste ja putki! Ideana siis, että koira irtoaa seuraamisesta esteille (2-3 kpl) tai putkeen, ja jatkaa sitten hallitusti seuraamista. Taidettiin olla Tuulin kanssa aivan satavarmat, että koirat ampaisevat horisonttiin ensimmäisen esteen nähtyään, mutta molemmat menivät ihan tosi upeasti! Olin yllättynyt, ei voi muuta sanoa. Toki koirat piti ottaa aina esteiden välillä seuraamaan ennen seuraavaan hyppyyn lähettämistä, eihän siitä muuten olisi mitään tullut. Mutta ihan älyttömän hienosti olivat kuulolla molemmat. Ihan heti en olisi uskonut, että Novan saa putken jälkeen heti kauniiseen seuraamiseen...
Iltapäivällä tehtiin vielä pari ratatreeniä. Ensimmäinen oli alokasluokan rata ja toinen vaikeampi, missä oli liikkeitä kaikista luokista. Ensimmäinen rata meni tosi hienosti, Nova teki innolla ja tarkasti. Yksi piste olisi kuulemma lähtenyt painamisesta hitaassa seuruussa, mutta muita virheitä ei tullut. Toinen rata oli sitten vähän vähemmän hieno, mutta sitäkin hauskempi. :D Ensin Nova törkkäsi nokkansa houkutukseen (noutokapula oli ihan liian pop ohitettavaksi), sitten itse sössin yhdellä kyltillä ottamalla liian lyhyen askeleen, jolloin koirakaan ei tajunnut homman ideaa. Tupla-saksalainen sentään onnistui yllättävänkin hyvin, ja peruuttaminen oli ihan superhyperupea. Mutta valkovuokko, se valkovuokko. Kuivaharjoittelusta huolimatta kukkamme ei ollut kovin symmetrinen ilmestys. Ja tässä vaiheessa kaikki toko-ihmiset on huuli pyöreänä ihmettelemässä, mitä helkkaria ne siellä rallyssa oikein duunaa... Valkovuokko?! Oi kyllä, rallyssa on kyltti nimeltä valkovuokko. Ja myös toinen, nimeltä tulppaani. <3 Kas näin:
Koulutuksen jälkeen halli oli täynnä väsynyttä aussiekansaa väsyneiden koirien kanssa. Ihan huisin hauska kurssi, ei voi muuta sanoa! Novan kanssa oltiin ihan puhki, kun illalla päästiin kotiin asti. Uni maittoi molemmille. Toivottavasti joskus otetaan sama uusiksi!
Tiivistettynä olennaisimmat jutut, mitä kurssilta jäi käteen
liikkeitä voi ja kannattaa kuivaharjoitella. Jos et osaa niitä ilman koiraa, et osaa niitä koirankaan kanssa
muista palkata myös seuraamisesta!
ei tarvitse olla rally-seuruuta ja seuruuta - on vain seuruuta -> muista vaatia aina samaa
liikkeitä kannattaa harjoitella yksittäisinä, eikä vain lähteä nakki kädessä kokonaista rataa tekemään. Ei ole reilua koiralle viedä sitä radalle, jonka liikkeistä olet itsekin epävarma ja joita koira ei osaa
jos käytät houkuttelua, nami mahdollisimman pian pois. Max 3 toistoa namin kanssa!
Mieti, miten opetat käskyt tsiljoonalle eri käännökselle. Jokaiselle koukerolle oma vihjesana vai esim. ohjaajasta ulospäin kääntymiselle yksi ja ohjaajaa päin kääntymiselle toinen?
ylempien luokkien liikkeet heti mukaan ohjelmistoon -> mielenkiinto säilyy molemmilla
ylitreenaa liikkeet, treenien oltava vaikeammat kuin kisatilanne
Ja pakko myöntää, että itselle valkeni vasta tuon viikonlopun aikana, miten haastavasta lajista oikeastaan onkaan kysymys. Vähän sellainen humputtelu-mainehan rallylla on, ja itsekin sen sellaiseksi kieltämättä miellän, mutta voittajaluokasta eteenpäin alkaa oikeasti mennä aika haasteelliseksi tuokin touhu. Voittajaluokkaa odotellessa...voipi mennä tovi sinneki. :D
Ja sitten vielä loppukevennyksenä: Wirneen Demonikoirat!
Oletteko sattuneet huomaamaan, että tämä talvi on ihan paska? Miksi, oi miksi ei vaan vois tulla lisää lunta ja pakkasta... Vetotreenit on jääneet kovin vähäiseksi, milloin on liian liukasta ja milloin puskee kivet lumen alta läpi. Mutta ollaan me sentään vähän edetty tässäkin ja matkaa pidennetty. Viime viikolla tehtiin 1x700m veto ja tänään 2x600m treenit, oikein hyvin meni molemmat. Ollaan yleensä tehty niin, että viedään lämppälenkin aikana yhdessä palkka paikkaan X, sitten palataan hakemaan kelkka ja kelkalla palkalle. Tänään jätettiin vielä toinen palkka pihatielle ja vedettiin myös takaisin. Ekana palkkana frisbee ja kotona odotti kissanruoalla maustettu vesikippo. Siihen vielä jäähdyttelyt päälle ja kotona pienet venyttelyt. Ja koira kiittää. ;) Videokuvaa yritin ottaa, mutta linssi meni niin huuruun ja kamera tärräsi niin perkuleesti, että eihän siitä mitään selvää saanut. Pöh.
loppupalkalla
Tällä viikolla käytiin taas hierojalla. Oikeanpuoleisen lavan seutu oli aika juntturassa, samoin selästä löytyi pientä jumia, mutta kaikki saatiin hierottua auki. Aika jännä, että tällä kertaa oikea puoli oli vasenta kireämpi, kun viime kerralla tilanne oli päinvastainen. Tiedä sitten, mistä moinen johtuu. Kuitenkin aika samaan tyyliin ollaan menty.
Jumituksista inspiroituneena päätin sitten kaivaa ompelukoneen esiin ja hurauttaa meille kauratyynyn! :D Hintaa moiselle tuli huimat 1,5€. Valitettavasti kotoa sattui löytymään vain Hello Kitty-kuosista kangasta (älkää kysykö miksi), joten siitä tuli sitten pinkki! Ja Nova arvostaa.
Siis mutsi sä oot niin NOLO!
Ja ompeluinnostuksenihan ei suinkaan loppunut tähän! Jostain syystä mua alkoi syyhyttää ajatus fleecemanttelin väsäämisestä Novalle. Ja niinhän minä sitten ompelin sellaisen. Ai miksikö? No en todellakaan tiedä! Tähän väliin vielä lisähuomatuksena mainittakoon, että kouluaikoina mä en vihannut mitään muuta niin paljon, kuin käsityötä. Se oli aivan kamalaa pakkopullaa! Ja kappas vain, niin sitä rapeat 10 vuotta myöhemmin huristelee ompelukoneella ihan vapaaehtoisesti...
Ja kuten huomaatte, pinkillä mennään edelleen. Toki vastapainoksi piti sitten saada vähän sinistäkin. ;) Yritin kyllä kovasti selittää Novalle, että tosimiehet voi käyttää pinkkiä. Nova ei ehkä ole tästä vielä täysin vakuuttunut.
Ja ei, en todellakaan tiedä, mitä ajattelin tuolla takilla tehdä. Kun ei tuo piski mitenkään erityisen kylmänarka ole, ja tänä talvena ei näemmä pakkasilla hurrata muutenkaan. Ehkä se voi mennä jonkinlaisena autossahengailutakkina treeneissä sellaisilla ilmoilla, kun toppamantteli tuntuu liian järeältä varustukselta, mutta jotain olisi kuitenkin hyvä pukea päälle. Jos sellaisia ilmoja joskus vaikka tulee. :D
Ja loppuun vielä hieman jatkoa pinkille hempeilyteemalle: Nova toivottaa oikein ruusuista (myöhästynyttä) ystävänpäivää kaikille ihanille tytöille! ;)
Novan DNA-testin tulokset saapuivat viimeinkin, on niitä odotettukin. Nova testattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa, mutta näytteistä ei saatu analyysia aikaiseksi. Niinpä Joulun alla hurautin kasvattajatätille kaffelle uuden näytepussukan ja koiran kanssa - ja nyt ne tulokset on täällä! Kyseessä on siis MyDogDNA. Loppuvuodesta tuolla oli kampanja, jolla testin sai halvemmalla, ja lisäksi rotuyhdistys tukee koirien testaamista 20€:lla, jolloin itselle jäi maksettavaksi vain muutama kymppi.
Testillä saa varsin kattavan selvityksen oman koiran DNA:sta, erilaisista perinnöllisistä sairauksista, rakenteellisista seikoista sekä geneettisestä monimuotoisuudesta. Eihän se yksittäiselle koiranomistajalle anna hirveästi muuta kuin mielenkiintoista tietoa, mutta rodun jalostuksen kannalta informaatio on sitäkin tärkeämpää.
Sitten katsaus Novan DNA:han! Ensin analyysi valottaa turkin väriä ja muita ominaisuuksia.Turkin värin suhteen analyysi on sen verran monimutkainen, että siitä minä en ole vielä päässyt jyvälle. Paljon on lokuksia ja alleeleja. :P Mutta pitkäkarvainen se on eikä kanna kiharakarvaisuuden alleelia. Vaikka märkänä pepun päälle muodostuukin hieno afro.
Turkista pääsemme sitten rakenteellisiin ominaisuuksiin, ja tässä homma muuttuu kiinnostavammaksi. Massan suhteen Nova on heterotsygootti, eli kantaa yhtä alleelia, joka periytyy pienen painon kanssa ja toista, joka periytyy ison painon kanssa. Sinänsä tässä ei ole muuta erikoista, paitsi että aika moni Wirneen pennuista testattiin geneettisesti massakkaiksi. Esimerkiksi Raiku:
Massakkuuskin on näemmä suhteellinen käsite... ;)
Seikkailumme Novan DNA:han jatkuu. Testi osaa kertoa myös, että Nova on homotsygootti geneettisen variantin suhteen, joka on yhdistetty pystykorvaisuuden kanssa. Tämä löydös taisi olla sama jokaisella Wirnistelijällä, mutta käytännössä Raiku taitaa olla ainoa täysin pystykorvainen otus näistä. Testi totesi Novan myös pitkäkuonoiseksi ja -häntäiseksi, no surprise there.
Seuraavana vuorossa on hervoton lista erilaisista perinnöllisistä sairauksista. Esim. erilaisia silmä- ja neurologisia sairauksia, lääkeaineyliherkkyyksiä ja iho- ja immunologisia sairauksia. Testattiinpa tuossa myös narkolepsia. :D Testattujen sairauksien lista on tosi pitkä, Novalla kaikki näytti normaalia paitsi DCM, dilatoiva kardiomyopatia. Kyseinen geeni aiheuttaa amerikkalaislinjaisilla dobermanneilla lisääntyneen alttiuden sydänsairauteen. Mutta koska Nova ei ole amerikkalaislinjainen dobermanni, ei tässä liene syytä huoleen. Nimittäin geenillä ei ole todettu selvää merkitystä sairauteen edes eurooppalaisilla dobbereilla. Joten Novaa voitaneen kuitenkin kutsua perimältään terveeksi sesseksi.
Kaiken kaikkiaan Novan perimän terveysindeksi on tällä hetkellä 113, kun keskivertokoiran indeksi on siis 100. Geneettinen monimuotoisuus on Novalla 34,6 %, kun mediaani australianpaimenkoirilla on 32,3% ja kaikilla testatuilla koirilla 28,8%. Molemmat tulokset siis keskivertoa paremmat.
Kaavioissa Nova näkyy siis sinisenä ympyränä. Alemmassa kaaviossa on esitettynä kaikki testatut aussiet, geneettiset linjat on merkitty eri väreillä. Tuo oranssi rykelmä tuolla yläkulmassa edustaa siis Wirneen poppoota, ja eipä voi muuta sanoa kuin että hyvältä näyttää, noin niinkuin geneettisen monimuotoisuuden suhteen! Ja kaiken muunkin. ;)
Ja sitten vaan kaikki aussie-ihmiset testauttamaan koiria, jos ette sitä ole jo tehneet!
Meillä on vihdoinkin talvi! Tai siis pakkastahan täällä on ollut ihan mukavasti, mutta nyt tuli vielä lunta päälle. Ah, ihanuutta. (Olen huomannut, että mun Etelä-Suomea kohtaan tuntemani angsti vähenee eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun lunta tulee lisää.) Lumen myötä ollaan päästy kunnolla aloittamaan kickspark-treenit, ihan sairaan hauskaa! Matkat on vielä pidetty tosi lyhyinä, sellasta 50-100m kerrallaan, ja keskitytty lähinnä rakentamaan motivaatiota. Ja hyvältä vaikuttaa.
Lauantaina oli Novalle luvassa pientä hemmottelua, kun olin ilmoittanut meidät hierontakurssille. Kurssin järkkäsi Lahdessa sijaitseva koirakahvila, vetäjänä Mervi Suihko. Alkuun oli lyhyt teoriapläjäys aiheesta, ja kahvittelun jälkeen suunnattiin ulos analysoimaan koirien liikkeitä. Nova herkästi peitsaa hihnassa ja teki sitä nytkin. Yrittäessäni kiristää vauhtia, heitti se innostuessaan laukalle. Liikkeiden analysoinnin aikana se harrasti myös pissojen perään sinkoilua ja muuta mukavaa oheistoimintaa. Hierojahan veti tästä johtopäätöksen, että koira ei pysty ravaamaan, mikä viittaisi jonkin sortin ongelmaan kropassa. Piti sitten korjata väärinkäsitys, vapaanahan tuo ravaa suurimman osan ajasta, ja vieläpä ihan sulavan näköisesti näin amatöörin silmin. Eikä peitsaa.
Vähän olin miettinyt etukäteen, miten rauhoittuminen käsittelyyn sujuisi usean vieraan koiran seurassa. Olihan siinä Novamaista sählinkiä paikoitellen, mutta hyvin nopsaan tyyppi rauhoittui ja muutaman minuutin kuluttua se sitten jopa nukahti. Etenkin eturaajojen venytyksistä se suorastaan nautti päästäen syviä, tyytyväisiä huokauksia. <3 Kurssilla käytiin läpi muutamia perustekniikoita, joilla voi kotona turvallisesti koiraa hieroa. Ja vastaavasti varoitettiin paikoista, joihin ei missään nimessä kannata kotikonstein kajota. Käytiin läpi myös raajojen venytyksiä ja lihasten herättelyä. Tosi kiva kurssi oli ja aiitä innostuneena tilaukseen lähti samantien aihetta käsittelevä kirja, jonka hankkimista olen miettinyt jo jonkin aikaa:
Kropan huoltamisen lisäksi ollaan viilattu myös ruokavaliota lisäämällä lihan määrää. 50/50-tyylillä mennään nyt ainakin toistaikseksi, jossain vaiheessa saatetaan siirtyä kokonaankin raakaan, kun tietoa on karttunut vähän enempi. Tämän tyylin koen nyt paremmaksi omalle hermorakenteelleni, joten näillä mennään. Vaikka eihän 50/50-tyylikään autuaaksi tee, esim. D-vitamiini ja kalsium ilmeisesti jää aika herkästi vajaaksi, ja näin tapahtui myös meillä. Kannattaa siis vähän laskeskella niitä arvoja eikä vain tuudittautua siihen, että nappulasta tulee kaikkin tarvittavat vitamiinit sun muut.
Esimerkiksi D-vitamiinin tarve Novalla on n. 14 ug/vrk ja nappulasta tulee vain 7,5 ug. Kalsiumia Nova tarvitsee n. 2 g/vrk, ja koska kaikki kalsium ei imeydy, pitäisi annos olla n. 6g. Nappulasta se saa sitä 3 g. (Suosituksethan toki vaihtelee vähän riippuen siitä, keneltä kysyy, mutta noin suunnilleen.) Niinpä kalsiumin ja vitamiinit Nova saa purkista. Näiden lisäksi käytössä on vielä lohiöljy.
Wut is this shit?
Ruokavalioremontista innostuneena päätin sitten yksi päivä ostaa Novalle muikkuja! Ja mitäs sitten kävikään... Ei voinut höntti käsittää, että kupista tuijottavat fisut voisivat olla ruokaa, joten seuraavaksi herranen yritti toki leikkiä niillä! Novan maailmassahan homma toimii niin, että jos sitä ei voi syödä, se täytyy olla leikkimistä varten. Ja niin alkoi Nova heitellä kalaparkoja ympäri kylppäriä tehden hirmuisia saalisloikkia niiden kimppuun, kun alas asti olivat ehtineet. Noh, kovin pitkään ei tätä hupia jatkunut, vaan päätin pilkkoa kalat paloiksi. Ja mitä tekee Nova? Hetken se tsuumaili kalojen muuttunutta olomuotoa, kunnes ryhtyi yksitelle noukkimaan paloja kupista ja kuljettamaan niitä eteisen matolla. Kun jokainen pala oli aseteltu huolellisesti maton päälle, asettui itse päätähti tuijottamaat muodostaamansa kalanhajuista taideteosta kovin epäileväisesti. Ilmeisesti lopulta todeten kalan osat vaarattomiksi itselleen, minkä jälkeen närppi ne lopulta kitusiinsa. Ai luoja kun tuli taas naurettua, on se pöljä. :D
.JPG)
