Ruokahifistelyä

Meidän matka kohti raakaruokinnan ihmeellistä maailmaa on noussut ihan uusiin sfääreihin. Siirsin Novan 50/50 -ruokinnalle joku aika sitten ja nyt on edessä siirtyminen 70/30 -suhteeseen. Muuten voisi siirtyä kokonaankin raakaan, mutta kyllähän tuo nappulan pitäminen ruokavaliossa tuntuu noin niinku taloudellisesti ihan houkuttelevalta... Ja reissuillakin se on paljon kätevämpää.

Kovasti olen yrittänyt perehtyä raakaruokintaan ja siihen, mitä kaikkea se koira ruoasta tarvitsee. Ja mikä tärkeintä, mistä se sitä tarvitsemaansa oikein saa. Jokaisen raakaruokkijan raamattu on ehdottomasti katiska. Samoin naamakirjan luonnonmukainen ruokinta-yhteisö on ihan must. Ja tulipa hankittua vielä yksi kirjakin aiheeseen liittyen:

Hölmöstä nimestä ja kannesta huolimatta voin suositella, ihan on hyvä kirja.

Kun hiljalleen alkaa pääsemään jyvälle koiran ruokinnan kiemuroista, päästään siihen lopputulemaan, että tieto todellakin lisää tuskaa. Ensinnäkin tuskaa aiheuttaa sen tajuaminen, että koira on syönyt 1,5 vuotta elämästään paskaa. Hyvinvoivan oloinen sesse se on siitä huolimatta ollut, joten suurta harmia tuskin on tullut aiheutettua. Seuraavaksi tuskaa aiheuttaa se, ettei se rakas sesse edelleenkään saa kaikkea tarvitsemaansa, vaikka syökin sekaisin nappulaa ja lihaa! Kalsiumin ja D-vitamiinin vajeen tiedostin jo heti kättelyssä, joten tämä asia on ollut kunnossa. Mutta sitten alkoi leviämään tietoisuuteen, mitä kaikkea muuta ruokaan pitäisi vielä saada lisää, jotta kaikki olisi kutakuinkin balanssissa. Tiedättekö, mitä sitten tapahtuu? No minäpä kerron. Sitten tapahtuu näin:

Ja tuosta puuttuu vielä hankitalistalla oleva pellavansiemenöljy, mietinnässä on ollut myös joku Möllerin tuote... Eli pieni varoituksen sana lienee paikallaan, mikäli raakaruokintaa suunnittelee. :D Mutta siinä vaiheessa kun tietää, että koira ei saa ruoasta jotain, mitä se tarvitsee, ei sitä vain pysty kohauttamaan olkiaan ja jatkamaan entiseen malliin. Tai ainakaan minä en pysty. Mutta seuraa hyviä uutisia: koirille voi ihan hyvin hyödyntää niitä ihmisille tarkoitettuja vitamiineja sun muita härpäkkeitä, samaa tavaraa ne on. Yleensä vain koirille suunnatut tuotteet on tuplasti kalliimpia. :P Me ainakin syödään Novan kanssa iloisesti vitskut, magnesiumit ja sinkit samasta purkista. Kätevää.

Ja sitten lisähärpäkkeistä itse asiaan, eli lihaan. Nova syö lihana pääasiassa eläintarvikeliikkeestä tai kennelrehulta ostettuja pötköjä. Koska se on helppoa. Mutta hinta-laatusuhde ei kyllä noissa kyllä yleensä kohtaa. Pieni vinkki vitonen ihmisille: jos siinä pötkössä lukee "mix", oli se sitten nauta-mix, possu-mix tai ihansamamikä-mix, kannattanee jättää se sinne pakastealtaaseen. Syy tähän selviää pötkön raaka-aineluettelosta.

No joo, eipä noiden koiran ruokien tarvitse mitään sisäfilettä olla, ei siinä mitään. Mutta hinta tuppaa tosiaan laatuun nähden olemaan aika kova. Siispä kannattaa pitää silmät auki myös marketissa ruokaostoksia tehdessä, joskus nimittäin saa ihan ihmisillekin kelpaavaa safkaa paljon halvemmalla. Minä esimerkiksi hamstrasin tänään kaupasta possun kylkeä todella hyvään hintaan, 2,99€/kg! Ja voin kertoa, että näyttää ihan snadisti paremmalta, kuin valmispötköjen teurasjäteseokset.

Kalatiskillä kannattaa puolestaan kärkkyä tarjouksessa olevia silakoita, ne on todella hyviä D-vitamiinin lähteitä. Paljon parempia (jälleen kerran) kuin valmispötköt, joissa sitä itse olennaisinta tavaraa, eli kalan lihaa, on tuskin nimeksikään. Sen sijaan niissä on kalan ruotoa, päätä ja nahkaa. Nam.

Mutta kuten sanoin, kyllä meilläkin niitä pötköjä syödään, koska ne nyt vaan on niin helposti saatavilla. Eikä niissä sinänsä mitään vikaa ole, kunhan tiedostaa, mitä ne pitää sisällään: aika paljon kaikkea skeidaa, jonka ravintoarvo lähentelee nollaa.