Rally-tokokurssilla

Viime viikonloppu tuli vietettyä rotuyhdistyksen järkkäämällä rallytokokurssilla Ylöjärvellä! Ihan huisin kiva viikonloppu! Pientä jännitysmomenttia sisältyi kuitenkin osallistumisen suhteen, kun keskiviikkoiltana kuume pukkasi päälle (sitä voi sitten itse kukin miettiä, että mikäli päivällä on jo vähän kipeä olo, niin kannattaako lähteä buranan voimalla agilitytreeneihin riehumaan...), mutta onneksi tauti meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Koiran omistajan elämähän muuttuu astetta hankalammaksi silloin, kun sattuu sairastamaan. Mitenkäs selität sille karvaturrille, että  "mamma ei nyt vain jaksa".. Maalla asumisen hyviin puoliin taas kuuluu lenkkeilyn helppous: koiran voi päästää vaikka pellolle pallon kanssa rälläämään ja raahautua itse perässä töpöttävin askelin.

Kun lenkit rajoittuvat muutamaan hassuun minipyrähdykseen, täytyy aivoille keksiä vähän enemmän hommaa. Jos siis ei kestä katsella sitä koiran anelevaa "mamma etkö sä enää rakasta mua" -ilmettä, tai vaihtoehtoisesti sitä "Hei! Sä nousit! Mitä tehään?! Mennäänkö ulos?! Eikö?! Heitä pallo! Etkö? No mä vingutan tätä ihanaa vinkulelua tässä sun korvan vieressä niin jos sä sit huomaat mut!!" -taktiikkaa. Nova osaa ne molemmat oikein hyvin, ja tarjoaa niitä vuorotellen tunnustellen sopivinta strategiaa yhteiseen puuhasteluhetkeen.

Aluksi meillä kaivettiin siis esiin jokaisen koirallisen ihmisen vakiovaruste, eli kongi, täynnä pakastettua jauhelihaa. Jokainen, joka Novaa tuntee, osaa ehkä aavistaa, että tässä ei Novalla kauan nokka tuhise. Tuon kielen käyttäminenhän on jotain ihan uskomatonta, joten kielen motoriikkaa on herra kyllä ahkerasti treenannut ainaisella lipsuttamisellaan... Ja äkkiäkös tuo oli lurpsutellut jäisen köntin kongin sisältä parempiin suihin.

Aivojumppaa tehtiin myös kaukokäskyjen ja pitoharjoitusten muodossa, jotka on molemmat olleet hävettävän pitkällä treenitauolla. Itse asiassa en muista, milloin viimeksi oltaisiin kumpaakaan tehty... Viilattavaa riittää siis molemmissa. Kaukot ovat namipalkalla toooosiiii hiiiitaaaaat, etenkin maahan-istu -vaihdot. Lelupalkalla taas menee sähläämiseksi. Jonkinlainen tasapaino tarttis löytää... Mutta siis, tältä näytti meidän touhuilut:

Lauantai-aamuna sitten pääsin kuin pääsinkin matkaan kohti Ylöjärveä ja rally-tokokurssia, tosin herätyskellon soidessa klo 6, teki kieltämättä mieli kääntää vain kylkeä... Tuuli ja Raiku-siskokin osallistuivat häppeninkiin. Kouluttajana kurssilla oli Krista Karhu. Alkuun oli pieni teoriapläjäys aiheesta ja sitten päästiin tositoimiin. Meidät jaettiin pienryhmiin ja jokainen ryhmä treenasi vähän eri juttuja muiden katsellessa, ettei ihan samojen liikkeiden hinkkaamiseksi mennyt. Ekalla kierroksella meidän ryhmä teki eteentuloja ja siitä sivulla siirtymisiä, molemmilta puolilta. Nova jäi aika herkästi hieman vinoon istumaan, joten treeniä vaan lisää ja itselle tarkkuutta ohjaamiseen... Toisella kierroksella meidän poppoo teki erilaisia puolenvaihtoja: edestä, takaa ja jalkojen välistä, sekä vasemmalta oikealle että toisin päin. Nämä meni meillä oikein kivasti, ihan hämmästyin miten hyvin Nova hokasi puolenvaihdon edestä, vaikka ikinä ei sitä oltu aiemmin tehty. Muut versiot olikin ainakin jossain määrin tuttuja.

Pitkän päivän päätteeksi hurautimme Tuulin ja Raikun kanssa Tampesteriin hotelliin yöksi. Varsin...mielenkiintoinen kokemus sekin, etten sanoisi. :D Esimerkiksi parvekkeen oveen liittyi niin monimutkaiset ohjeistukset, että katsoimme parhaaksi olla koskematta siihen lainkaan. Pitkästä päivästä huolimatta sisaruksilla riitti virtaa ja tanner tömisi ja seinät tärisivät, kun tyypit laittoivat ranttaliksi.

ihanat <3

Ja koska Tampereella sää muuttui yllättäen talvisesta kovin loskaiseksi, kuului illan operaatioon myös kenkien epätoivoista kuivattelua. Josta ei ollut loppupeleissä tasan mitään hyötyä, koska ne kastuivat samantien uudelleen. Mutta yritys hyvä! Sunnuntai vietettiinkin sitten hallilla villasukat jalassa, ilman kenkiä...

Kas näin kuivaa kengät...tai sitten ei

Sunnuntaina jatkettiin hommia heti aamusta. Aamupäivällä tutustuttiin taas kyltteihin, ensimmäisenä vuorossa houkutus ja peruuttamiset. Houkutukset oli Novalle ihan ylivoimaiset ja sinnehän se huomio karkasi. Ekalla kerralla huomion vei iso mustekalalelu ja toisella Kristan vinguttama jalkapallo. Lisää häiriötreenejä siis, ja paljon! Peruuttamiset sen sijaan sujuivat oikein mallikkaasti. Novahan tarjoaa peruuttamista muutenkin tosi paljon, se on sen tapa kutsua leikkiin. Se peruuttaa ja örisee. :P Nyt pitää vaan saada matkaa lisättyä ja tähän saatiinkin hyviä vinkkejä. Tavoitteena on, että mun seistessä paikoillani, koira peruuttaa hallin toiseen päähän. Saas nähdä, päästäänkö tuohon pisteeseen ikinä... (Rallyssa koiran on siis peruutettava kolme omaa mittaansa, mutta aina pitää toki ylitreenata liikkeet.) Samoin peruuttaminen mun vierellä onnistui nyt paremmin kuin ehkä ikinä, yleensä Novalla lähtee peppu kaartamaan ulospäin, mutta nyt se meni ihan tosi hienosti.

Seuraavalla kierroksella koitti niin hirveästi pelätyt kyltit: sarjaeste ja putki! Ideana siis, että koira irtoaa seuraamisesta esteille (2-3 kpl) tai putkeen, ja jatkaa sitten hallitusti seuraamista. Taidettiin olla Tuulin kanssa aivan satavarmat, että koirat ampaisevat horisonttiin ensimmäisen esteen nähtyään, mutta molemmat menivät ihan tosi upeasti! Olin yllättynyt, ei voi muuta sanoa. Toki koirat piti ottaa aina esteiden välillä seuraamaan ennen seuraavaan hyppyyn lähettämistä, eihän siitä muuten olisi mitään tullut. Mutta ihan älyttömän hienosti olivat kuulolla molemmat. Ihan heti en olisi uskonut, että Novan saa putken jälkeen heti kauniiseen seuraamiseen...

Iltapäivällä tehtiin vielä pari ratatreeniä. Ensimmäinen oli alokasluokan rata ja toinen vaikeampi, missä oli liikkeitä kaikista luokista. Ensimmäinen rata meni tosi hienosti, Nova teki innolla ja tarkasti. Yksi piste olisi kuulemma lähtenyt painamisesta hitaassa seuruussa, mutta muita virheitä ei tullut. Toinen rata oli sitten vähän vähemmän hieno, mutta sitäkin hauskempi. :D Ensin Nova törkkäsi nokkansa houkutukseen (noutokapula oli ihan liian pop ohitettavaksi), sitten itse sössin yhdellä kyltillä ottamalla liian lyhyen askeleen, jolloin koirakaan ei tajunnut homman ideaa. Tupla-saksalainen sentään onnistui yllättävänkin hyvin, ja peruuttaminen oli ihan superhyperupea. Mutta valkovuokko, se valkovuokko. Kuivaharjoittelusta huolimatta kukkamme ei ollut kovin symmetrinen ilmestys. Ja tässä vaiheessa kaikki toko-ihmiset on huuli pyöreänä ihmettelemässä, mitä helkkaria ne siellä rallyssa oikein duunaa... Valkovuokko?! Oi kyllä, rallyssa on kyltti nimeltä valkovuokko. Ja myös toinen, nimeltä tulppaani. <3  Kas näin:

Koulutuksen jälkeen halli oli täynnä väsynyttä aussiekansaa väsyneiden koirien kanssa. Ihan huisin hauska kurssi, ei voi muuta sanoa! Novan kanssa oltiin ihan puhki, kun illalla päästiin kotiin asti. Uni maittoi molemmille. Toivottavasti joskus otetaan sama uusiksi!

Tiivistettynä olennaisimmat jutut, mitä kurssilta jäi käteen

• liikkeitä voi ja kannattaa kuivaharjoitella. Jos et osaa niitä ilman koiraa, et osaa niitä koirankaan kanssa
• muista palkata myös seuraamisesta!
• ei tarvitse olla rally-seuruuta ja seuruuta - on vain seuruuta -> muista vaatia aina samaa
• liikkeitä kannattaa harjoitella yksittäisinä, eikä vain lähteä nakki kädessä kokonaista rataa tekemään. Ei ole reilua koiralle viedä sitä radalle, jonka liikkeistä olet itsekin epävarma ja joita koira ei osaa
• jos käytät houkuttelua, nami mahdollisimman pian pois. Max 3 toistoa namin kanssa!
• Mieti, miten opetat käskyt tsiljoonalle eri käännökselle. Jokaiselle koukerolle oma vihjesana vai esim. ohjaajasta ulospäin kääntymiselle yksi ja ohjaajaa päin kääntymiselle toinen?
• ylempien luokkien liikkeet heti mukaan ohjelmistoon -> mielenkiinto säilyy molemmilla
• ylitreenaa liikkeet, treenien oltava vaikeammat kuin kisatilanne

Ja pakko myöntää, että itselle valkeni vasta tuon viikonlopun aikana, miten haastavasta lajista oikeastaan onkaan kysymys. Vähän sellainen humputtelu-mainehan rallylla on, ja itsekin sen sellaiseksi kieltämättä miellän, mutta voittajaluokasta eteenpäin alkaa oikeasti mennä aika haasteelliseksi tuokin touhu. Voittajaluokkaa odotellessa...voipi mennä tovi sinneki. :D

Ja sitten vielä loppukevennyksenä: Wirneen Demonikoirat!