Syksyn sävelet

Syksyn myötä musta on alkanut kuoriutua kamala laiskimus. Agilityt on edelleen tauolla ja TOKO-motivaatio aivan totaalisen kadoksissa. Rally-tokokin loppui. Niinpä me ollaan viime aikoina vietetty varsin rentoa elämää kotona puuhastellen ja pikkupakkasista nauttien. Mä olen aina vihannut syksyä, mutta täytyy myöntää, että on se hetken ihan mukavaa ja nättiä aikaa. Paino sanalla hetken.

Itse asiassa tämä syksy on ollut jopa poikkeuksellisen jees tähän asti ainakin. Hirvikärpäsiä on ollut meillä päin epätavallisen vähän eikä vettäkään ole mitenkään älyttömiä määriä tullut. Tällaista syksyä mä voisin ihan sietääkin. Toisaalta metsästäjät pyörivät koirineen meidän hoodeilla vähän turhan paljon tähän aikaan vuodesta, lenkeillä pitää aina kuulostella mistä haukku kuuluu ja tehdä omat reittinsä sen mukaan. Molemmat koirat on onneksi ihan käytännön elämässä laukausvarmoiksi todettu. Voisi olla elämä paukkuaran koiran kanssa aika hankalaa tähän aikaan, kun koskaan ei tiedä, milloin jysähtää ja miten läheltä. Summa summarum: en voi sanoa vihaavani tätä syksyä, mutta voisi se talvi silti jo tulla. Talven pakkasia varten päätinkin satsata BoT-loimeen. Istuvuudeltaankin pikkasen eri kaliiberia kuin vaikka perus Hurtat.

Mutta vaikka hirmuisesti tuppaakin laiskottamaan, ollaan me saatu jotain aikaiseksikin, nimittäin ikuisuusprojektimme nimeltä kepit on nyt ihan hyvällä mallilla. Alla varsin huonolaatuista todistusaineistoa tästä. Yritin hiljattain ottaa parempaakin kuvaa, mutta ensin kamera kieltäytyi yhteistyöstä ja kun sen sai toimimaan, alkoi koira olla jo sitä mieltä, että pidä ämmä keppis. Joten saatte sitten tyytyä tähän:

Kolme kuukautta meillä meni tähän pisteeseen, ei pöllömmin. Vaikka tekemistä vielä riittääkin, niin eiköhän isoin työ ole kuitenkin jo takana päin. *kopkop* Voin kyllä suositella 2x2-systeemiä kaikille, todella hyvä - joskin työläs - tapa keppien opettamiseen. Omalla pihalla ollaan nyt sitten treenailtu tulokulmia erikseen ihan vain kahdella keppiparilla puunkiertojen kautta. Tähän tyyliin:

Pelastuskoiratouhuissa puhaltavat muutosten tuulet, näin runollisesti ilmaisten. Sain nimittäin sellaisen ahaa-elämyksen, että vaihdanpas tässä aikani kuluksi Novan ilmaisutapaa! Kertova se on toki yhä edelleen, mutta hyppäämisen päätin vaihtaa haukkumiseen, eli löydettyään maalimiehen Nova tulee hakemaan mua, mutta hyppäämisen sijasta haukkuu mulle. Muuten ilmaisu tulee toimimaan kuten tähänkin asti. Jonkin aikaa olen tätä vaihtamista jo miettinyt, koska hyppääminen on vain tosi epäkäytännöllinen monessakin tilanteessa. Niin Novamaista kuin se muuten olisikin. Kun on liukasta, kivikkoista, jyrkkää maastoa jne jne, homma menee oikeasti vaikeaksi. Ja jos mun pitää seurata karttaa ja kompassia ja samalla yrittää pitää silmällä koiraa, ei mun aivokapasiteetti riitä enää siihen, että alan vielä miettimään omaa asettautumistani maastossa. Pitempään olen tätä jo funtsinut, mutta viimeinen niitti oli sitten se, kun onnistuin kääntämään koiralle kyljen sen tullessa ilmaisemaan. Kutsuin sitä juuri kun se oli sattunut olemaan maalimiehellä, oletin sen vain tulevan luokse mutta ilmaisemaanhan se olisikin ollut tulossa. Hyppäämisessä on siis liian monta muuttujaa, joissa voin sössiä touhun ihan itse. Haukkumaan koira sentään pystyy millaisessa maastossa tahansa ja mun asennosta riippumatta. Kerran ollaan tällä uudella tyylillä vasta tehty, ja tovi jos toinenkin tulee hommassa varmaan vierähtämään. Ensimmäisten treenien jälkeen Novasta muodostui hyppienhaukkuvakertovakoira. ;) Mutta eiköhän tämä tästä!

"Kaikki, mitä valo koskettaa..." ;)

Agilitya Lotta Vuorelan opissa

Lauantaina huristeltiin Novan kanssa Asikkalaan agiliitämään Lotta Vuorelan valvovan silmän alle. Treenattiin maneesissa, mikä ihan uutukainen ympäristö meille. Rata oli seuraavanlainen:

Keppejä Nova ei edelleenkään osaa (koska olen laiska), joten aloitettiin ihan vain esteillä 1-3. Ohjaus oli tarkoitus aloittaa puolestavälistä putkea, me jouduttiin ensin harjoitelemaan ihan vain vinoa hyppykulmaa ekalla aidalla kun Nova meinasi sen kiertää ja juosta suoraan putkeen. Nopeasti se sai jutun juonesta kuitenkin kiinni ja sitten sujui ohjauksen aloittaminen kauempaakin. Mutta voin kertoa, että kiire tuli silti! Nova kun ei takaakiertoihin vielä hirveän kaukaa irtoa, joten jouduin rynnimään (sanan varsinaisessa merkityksessä) tosi lähelle kolmatta estettä.

Tämän jälkeen tehtiin esteet 5-9. Ensin jäätiin hetkeksi hinkkaamaan valssia muurin ja 7. aidan välillä, se kun vähän levähti. Vaikein kohta tässä oli kuitenkin takaakierto 9. aidalla, mulla oli ihan jumalaton kiire ja ohjasin siksi tuossa tosi hätäsesti ja hosuen ja Nova tuppasi hyppäämään väärältä puolelta. Mutta erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että meidän viikko sitten oppimamme päällejuoksu onnistui hienosti joka kerta (8. aita)!

Toisella kierroksella tehtiin esteet 10-17. Alkuun otettiin kuitenkin muutama yksittäinen pussi, sitä kun ollaan tehty vasta kerran aikaisemmin. Mutta hyvinhän tuo sinne sujahti. Tällä pätkällä hinkuteltiin taas valsseja, ensin 14.-15. ja sitten 16.-17. esteiden välissä. Ja hinkkaamistahan riitti, milloin aloitin valssin liian myöhään, milloin liikuin liian pienin askelin ja milloin kroppa sojotti mihin sattui. Lopulta saatiin sellainenkin suoritus, missä homma sujui ainakin melkein niin kuin pitääkin ja Lotan kommentti oli "sehän näytti jo ihan agilitylta!" Mutta joo, olen mä kohtuullisen tumpelo oman kroppani kanssa kun vauhti on kova. Ei mun aivot toimi niin nopealla tahdilla... :D

Viime viikolla Niinun koulutuksessa Nova oli jopa yllättävän rauhallinen ja varma suorituksessaan ja korjaili mun mokia ihan suvereenisti. Tuolloin meillä oli takana kuukauden treenitauko, joten voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa? Nimittäin nyt se oli enemmän oma itsensä: hektinen ja kovaääninen. Varasteli lähdöissäkin joitain kertoja ja tosiaan haukku raikasi. Musta tuntui, että sillä oli myös vauhtia ainakin tuplasti enemmän edelliskertaan nähden, mulla oli koko ajan kiire eikä aivot ehtineet mukaan toimintaan. :D Palkkaamisen jälkeen tyyppi painatteli pallo suussa pitkin putkia ollen Hirveän Iloinen Eläin. Ja lähtöpisteeseenhän ei ollut mahdollista siirtyä menemättä ainakin yhden putken läpi. Lotalta saatiin kotiläksyksi treenata valsseja sekä takaakierroille irtoamista kauempaa. Lotta oli myös sitä mieltä, että Novalle voisi rimoja jo korottaa, alkuun tehdä perus hyppytekniikkaa korkeammilla rimoilla. Nythän me ollaan hypitty ratoja 40cm esteillä, voitaneen siis siirtyä 50cm. Tosi kiva treeni oli taas kerran, hirveän mielenkiintoista käydä eri ihmisten koulutuksissa. Marraskuussa onkin tiedossa aksailua Juha Oreniuksen opissa. :)

Treenipaikalla Nova pääsi porojakin ihmettelemään, aitauksessa kun oli niitä ihan kaksin kappalein! Tyyppi tuijotteli sarvipäitä silmät ymmyrkäisinä, pari vaimeaa pöhähdystä taisi suusta päästä. Hetken otuksia tsuumailtuaan olisi herra halunnut mennä tekemään lähempääkin tuttavuutta näiden kanssa, mutta jouduin tuottamaan pienelle paimentimelle pettymyksen ja ihailtiin porotuksia sopivan hajuraon päästä.

Wirneen agilitypäivä

Sunnuntaina treffattiin taas Wirneen porukalla, tällä kertaa agilityn merkeissä! Mukana menossa olivat tällä kertaa myös melkein kaikki I-pentuset, melkoisia koipeliineja ovat jo. H-pupseista treenailemaan pääsivät Novan lisäksi Hoppu, Raiku ja Shake sekä näiden lisäksi pentujen äippä Nessa ja Lauran sijoitusnarttu Prilla. Hengessä ja rälläämisessä mukana olivat myös Nauru ja Inari. Kouluttajana oli Niina-Liina Linna, joten asiantuntevaa oppia oli takuulla luvassa! Mua ehkä vähän hermostutti etukäteen Novan lievästi energinen olemus, raukka kun oli joutunut olemaan lähes koko viikon tekemättä käytännössä yhtään mitään mun sairastelun ja reissailun takia. Mutta tyyppihän oli aksailussa jopa rauhallisempi kuin yleensä. Ja ihan hiljainenkin vielä!

Me napattiin jälleen Katariina ja Gatsby matkan varrelta kyytiin ja lähdettiin huristelemaan kohti Espoota. Perillä pidettiin pieni painihetki kera koiruleiden, sitten suunnattiin sisälle halliin ja aloitettiin tutustumaan rataan. Tähän väliin maininta, että mehän ollaan Novan kanssa aloitettu säännöllinen aksailu heinäkuussa, eikä syyskuun aikana olla aksailtu ollenkaan, kun hallivuorot eivät vielä ole alkaneet pyöriä. Voitte ehkä kuvitella meikäläisen ilmeen, kun ratana oli seuraavanlainen, kohtuullisen simppeli ilmetys ;)

Novan kanssa tehtiin pieniä pätkiä kyseiseltä radalta. Aloitettiin esteillä 1-4, treenattiin valssia 2. ja 3. hypyn välissä ja tämä sujui Novalta jopa yllättävänkin hyvin. Ei nimittäin ollut ihan helppoa kokeneemmillekaan, kun edessä häämötti ah niin houkutteleva putki. Valssi sujui siis ihan jees, seuraavaksi keskityttiin 3. hypyn ja putken välissä tapahtuviin asioihin, siellä onnistuin vähän säheltämään vaikka putkeen Nova vaivatta sujahtikin. Kerran esim. jäin liian kauas hypystä, minkä vuoksi ajauduin ihan liian lähelle putkea, mikä taas olisi hankaloittanut radan jatkamista. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin suuri merkitys loppupeleissä. Niinu oli kyllä ihan tosi tarkka ohjaajan sijoittumisesta ja liikkumisesta radalla, ja vaikka Nova suorittikin esteet oikein, löysi Niinu joka kerta useampia asioita, joissa itse olisin voinut ohjata paremmin. Ja minä yritin imeä oppeja päähän kuin sieni. ;)

Tämän jälkeen tehtiin esteet 11-16, sitä ennen saatiin pikaohjeet päällejuoksun suorittamiseen (este 15), se kun oli meille entuudestaan vieras tekniikka. Koira oppi idean nopeasti, itse en ehkä niinkään. Radanpätkällä oli ensin ongelmia pituushypyssä, Nova juoksi pari kertaa esteen vierestä. Kun tämä saatiin sujumaan, sujui loppukin oikein hienosti. Mun ohjaamisessa oli toki hirveästi parannettavaa siellä sun täällä, mutta Nova korjaili mun mokia ja suoritti esteet kerrassaan loistavasti. Toisella kierroksella tehtiin vielä esteet 23-29, näissä ei muuta huomautettavaa kuin että run Forrest, run!

Olipahan kerrassaan loistava koulutus, iso kiitos Lauralle järkkäämisestä! :) Niinu oli aivan loistava opettaja, kiinnitti huomiota pieniinkin virheisiin ja parannettaviin seikkoihin ja antoi vinkkejä jatkoa varten. Itsellä on ollut jotenkin iso kynnys lähteä tällaisiin koulutuksiin agilityssa, kun ollaan vielä niin alussa ja tuntuu, ettei mitään osata.  Mutta nythän mää sen vasta hokasin, että nimenomaan tässä vaiheessa olisi varmaan syytäkin imeä kaikki mahdollinen oppi irti alan huipuilta, kun tilaisuus tulee. Joten nyt kävi niin, että me jatketaan tästä vielä tällä viikolla Lotta Vuorelan opissa. Ou jee. :)