Herra Pilotti

Koska meidän harrastuslistamme ei selvästikään ole vielä tarpeeksi pitkä, päätimme kasvattaa sitä vähän lisää: meidät nimittäin valittiin yhtenä koirakkona pelastuskoiraporukkamme tunnistusjäljen pilottiryhmään. Kaksi yhdistyksemme jäsentä on siis kouluttautumassa tunnistusjälkikouluttajiksi ja kasasivat sitä varten ryhmän innokkaita nuuskuttajia. Tunnistusjälkeä me päästiin viime kesänä kokeilemaan kerran, tai siis käytännössähän me tehtiin tuolloin kovanmaan jäljestystä asfaltilla ilman hajuerottelua.

viime kesältä

Ensimmäiset treenit pidettiin siis eilen, kaatosateessa kauppakeskuksen parkkiksella. En tiedä, missä määrin opetustavat ja muu informaatio koulutuksesta on julkista, vai pitäisikö touhu pitää lähinnä oman treeniporukan Suurena Salaisuutena, joten varmuuden vuoksi en lähde näitä kovin tarkkaan julkisesti ruotimaan. Perusideana kuitenkin on, että tunnistusjälkikoiralle opetetaan hajuerottelu, minkä jälkeen se osaa hakea juuri oikeanhajuisen jäljen harhajälkien joukosta. Koira opetataan jäljestämään tarkasti, askel askeleelta ja hyvin syvällä nenällä. Tunnistusjälkikoira opetetaan jäljestämään kaikenlaisilla pinnoilla, myös asfaltilla ja jopa klinkkerilattialla. Aloitetaan helposta ja edetään vaikeampaan. Kouluksessa hyödynnetään sosiaalista palkkaa, ruokaa ei viljellä jäljelle missään vaiheessa.

Ensimmäisellä kerralla ehdittiin tehdä kaksi harjoitusta. Ensin lyhyt jälki nurmikoläntille, missä harjoiteltiin lähinnä tarkkuutta jäljestyksessä. Tämän jälkeen treenattiin vielä esineisiin reagoimista: pehmeisiin ja metallisiin, nurmikolla ja asfaltilla. Olipa jännä huomata, miten esineruutuun opetetuilla koirilla oli isoja vaikeuksia löytää esineitä asfaltilta. Tai lähinnä ne eivät hoksanneet sieltä edes etsiä, kun esineet on aina olleet nurtsilla ja metsässä. Novalla sujui esineiden etsintä tosi hyvin mutta viimeiseen ruuviin tarvitsi vähän apua. Jäljestys meni yllättävän kivasti häiriöön nähden. Paljonhan se otti toki häiriötä, kun kaupan oven vieressä jäljestettiin, mutta teki tosi hyviäkin pätkiä. Olen tyytyväinen. Lopuksi mentiin vielä absille kaakaolle jakamaan ajatuksia treeneistä ja tulevasta.

Oli tosi kivat treenit ja aihe on ihan mielettömän mielenkiintoinen. Vähän jäi kuitenkin ristiriitaiset fiilikset joiltain osin, koska tämä kyseinen ideologia tuntuu eroavan monessa suhteessa siitä, mitä itse ajattelen koiran kouluttamisesta ja miten olen tottunut koiraani kouluttamaan. Monista asioista huomasin olevani eri mieltä ja päätinkin jo, että tiettyjä asioita tulen soveltamaan omaan ideologiaan sopivammiksi. Koska se on koiralle reilumpaa niin.

Saatin vielä ihan ikiomat treenipäiväkirjat mukaan! Kirjan kannessa on sopivasti muutama pyöreä peili, joihin voi sitten itse kukin vilkaista, kun alkaa treenit mennä päin persettä. ;)

Rally-Tokon SM-kisat

Sunnuntaina korkattiin meidän ensimmäiset arvokisat ja huristeltiin Hankoon rally-tokon SM-skaboihin. Kisattiin siis Novan kans Rally-Tokoyhdistyksen joukkueessa voittajaluokassa. Ihan huippu päivä, ihan huippua seuraa ja sääkin oli mitä hienoin.

©Elli Pehkonen

Mun jännitys nousi taas yllättäen aika isoihin sfääreihin, kun oli noinkin isoista kisoista kyse... Mutta hirveästi helpotti kuulla heti alkuun, että joukkueen mestariluokan koirakko oli tehnyt tosi hienon radan, joten se osaltaan karsi multa pois paineita. Aika hauskaa oli myös kisata joukkueessa, jonka jäsenet tuli kaikki eri puolilta Suomea ja joista tunsi ennestään vain yhden. Meille oli teetetty mätsäävät t-paidat, joten niiden perusteella sitten tunnistimme toisemme. :D

©Elli Pehkonen

Voittajaluokan rata ei ollut mitenkään erityisen paha, huolestutti lähinnä houkutus heti alussa sekä hypyn jälkeen tuleva liikkeestä seisominen. Rata näytti siis tältä:

Selvittiin radasta kunnialla läpi. Houkutusta isompi häiriö oli kentän laidalla oleva yleisö ja koirat, mutta tuosta ekasta suorasta kun päästiin ohi, alkoi meno olla jo ihan kivan oloista. Oikealla seuraamisetkin sujui ihan mukavasti. Ihan uutena ilmiönä tuli kuitenkin Novan ääntely radan aikana, sitä se ei ole ennen harrastanut. Päästeli pientä piippaamista muutaman kerran, mistä sitten tuomari rokottikin kokonaisvaikultemasta -3p.

©Johanna Friskberg

Käytösruudussa tehtävänä oli maata vierellä 2min. Uhosin edellisten kisojen jälkeen korkkaavani skumppapullon, kun tehdään onnistunut käytösruutu kisoissa. Ja nyt me se sitten tehtiin. Ja korkkasin muuten skumppapullon. Tosin olisin korkannut sen joka tapauksessa noin hyvän radan jälkeen. ;)

Surullisen kuuluisa käytösruutu... ©Elli Pehkonen

Saatiin radan jälkeen hieman kommenttia "vauhdikkaasta maaliintulosta". Yhtään en tiedä, miksi...

©Johanna Friskberg

Lopputuloksena meillä oli siis 90p ja sijoitus 4./23. Joukkueen sijoitus oli 7./17, joten ei hullummin mennyt joukkueellakaan. Aivan huikea kokemus ja huikea päivä! Tosin rankka sellainen, kun auton ratissa kului yhteensä 6h ja kisapaikallakin vierähti toiset 6h, mutta mikäpä siinä, hyvässä seurassa. :) Josko sitä ensi vuodelle ottaisi tavoitteeksi lähteä henkilökohtaisestakin mestaruudesta kisaamaan ;)

Syksy

Syksy on tullut! Jee! Minä en ole koskaan ollut syksyihmisiä, en sitten ollenkaan, mutta kamalan helteisen kesän jälkeen mikään ei ole niin ihanaa, kuin viilenevät ilmat. Ja sitä paitsi syksy tietää sitä, että kohta tulee TALVI!! Tai siis toivottavasti tulee...

Tässäpä pieni kuvapläjäys alkavan syksyn kunniaksi.

Ja sitten vielä loppukevennyksenä teille esiintyy Nova the truu Red Hölmö. <3

Ja vielä vähän lisää...

Testailtiin vähän korvamalleja. Mikä on sinun suosikkisi? :D