ERInomainen päätös näyttelyuralle!

Tänään koitti se Suuri Päivä, kun surkeasti alkanut näyttelyuramme ja H:n metsästyksemme sai jatkoa. Aamu sujui kutakuinkin päin sitä itseään ja hyvin lähellä oli, että missattiin koko kemut. Ensin aamulenkillä pidin Novaa fiksusti irti, ja eiköhän se rymistellyt suoraan mutaojaan ja oli mahaansa myöten mustassa liejussa. Siinä sitten kotona kattelin kelloa koiran perskarvoja hinkatessa ja mietin, mahtaako karvat ehtiä kuivua ollenkaan. Ja jotta ei liian vähällä päästäisi, ei autokaan suostunut käynnistymään, vaikka virtaa annettiin kahdesta eri akusta. Onneksi sain kyydin Lahteen vaikka mietin kyllä muutaman kerran, josko vain luovuttaisi ja jäisi kotiin. Mutta olin koko yön ja aamun jännittänyt ja stressannut noita näyttelyitä, joten pakkohan se oli paikalle lopulta raahautua.

Nova kuuli juuri, että joutuu taas näyttelyihin

Vielä messuhallin ovella olisi tehnyt mieli kääntyä kannoillani ja häipyä. Mua jännitti ja hermostutti, koiraa jännitti ja hermostutti, ja siinä me sitten oltiin molemmat pahalla tuulella. Alkuhösellyksen jälkeen Nova rauhoittui ihmisiä ja koiria pursuavaan messuhalliin yllättävänkin hyvin. Kunnes sitten muu Wirnistelevä sakki saapui ja ihana, juoksuinen sisko sai pienen miehen pään ihan pyörälle. Muutama ärräpää saattoi päivän aikana päästä ilmoille... Siskon ollessa hieman kauempana Nova pystyi kuitenkin ottamaan ihan lunkisti vilinästä huolimatta. Häkki olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto, kun odottelua tuli reilusti yli 3h, mutta en sitten jaksanut sitä kuitenkaan raahata mukaan. Ja ihan hyvinhän me pärjättiin ilmankin.

Mutta asiaan. Tuomarina tällä kertaa oli Hilkka Salohalla, joka oli kyllä aivan ihana tuomari edelliseen verrattuna! Käsitteli koiria tosi nätisti ja oli ystävällinen sekä kirjoitti vielä kattavat arvostelut. Tykkäsin. Novan arvostelu näytti tällä kertaa tältä:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Hyvät etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite ja väritys. Liikkuu hieman löysästi edestä, kapeasti takaa, hyvin sivusta."

Ja tuloksena...TITTIDIDII... NUO-ERI NUK1! Meinasi leuka loksahtaa lattiaan asti, kun punaista nauhaa tarjottiin (tuolla oli jostain syystä vielä nuo nauhat käytössä). Noh, mikäs siinä, kerrankin ymmärsi tuomari hyvän päälle! ;) Meidän luokassa tosin oli koiria tasan Nova ja velipoika Hoppu, mutta kuitenkin. Ja olipa muuten kiva ylläri, kun näyttelyissä oli ihan oikeasti monta tosi nättiä aussieta, siis vielä meidänkin lisäksi. Ei ollut samanlaista karvatynnyrien juhlaa, kuin yleensä.

Ihan kiva reissu oli, mutta eiköhän meidän näyttelyt ole nyt näytelty. Niinhän sitä sanotaan, että huipulla kannattaa lopettaa. ;)

Palkinnoksi ukkeli sai possunkorvan

Myös terveysrintamalla kuuluu nyt hyvää. Novahan kävi ennen joulua hierojalla ja selässä todettiin melkoiset jumit. Loppiaisen jälkeen käytiin tsekkaamassa tilannetta uusiksi ja kaikki on kunnossa! Taisi tehdä lepo ja magnesium-kuuri hyvää. Pientä kireyttä oli siellä täällä, vasen puoli kokonaisuudessaan oikeata kireämpi, mutta normaalin rajoissa kuulemma mentiin eikä syytä huoleen. Käydään vielä parin viikon päästä tarkastuttamassa uusiksi ja mikäli edelleen kaikki on ok, voidaan tahtia harventaa.

Hieronnassa Nova oli tällä kertaa kuin ihan toinen koira. Alkuun se yritti muutaman kerran nousta ylös, koska oli vaan niin hemmetin tylsää maata jossain lattialla. Alistuttuaan kohtaloonsa se rentoutui oikein hyvin ja nosti päätään vain reagoidessaan vähän kireämpään kohtaan. Hierojan venytellessä Novan raajoja, Nova välillä päästi pientä, vaimeaa ininää, mutta ei liikauttanut eväänsäkään. Olin oikein ylpeä pienestä miehestä, melkoinen ero verrattuna edelliskertaiseen hösellykseen. :)

Näyttelydebyytti ja Riikka Pulliaisen TOKO-valmennus

Novan show-puudelin ura on nyt saatu käyntiin, sunnuntaina siis suunnattiin Helsingin ryhmänäyttelyyn kauhunsekaisin tuntein. Kyllä mä mietin siinä autoa ajaessani, että pakko mun on olla päästäni sekaisin, kun sunnuntai-aamuna herään klo 6.30 ja lähden ajeleen näyttelyyn! Siis minä! Asiaa ei yhtään helpottanut se, että perjantai 13. päivän kunniaksi sähköpostiin oli tupsahtanut ilmoitus tuomarimuutoksesta, uutena tuomarina kukas muukaan kuin Johan Juslin. Minähän en näyttelyistä ja eri tuomareista tiedä hölkäsen pöläystä, mutta sen minäkin ymmärsin, että tämä ei ollut hyvä juttu. Ei yhtään hyvä juttu. Halukkaat voi kaivella netistä informaatiota kyseisestä herrasta, mutta todettakoon lyhyesti, että herran tyyli kohdella niin koiria kuin handlereitakin kehässä on suorastaan luokatonta ja ala-arvoista. En suosittele kenellekään.

©Aino Vakkilainen

Ei mennyt Wirneen porukalla ihan putkeen nämä kekkerit. Tai siis, koirat olivat toki ihan mahtavia niin käyttäytymiseltään kuin ulkonäöltäänkin, mutta tuomari ei vaan arvostanut. Ylläri. Mutta minkäs sille voi, jos ihminen ei ymmärrä hyvän päälle. Tuloksena päivästä 1xH, 3xT ja 2xHYL. Olisipa ollut kiva päästä kurkistamaan, mitä tuomarin päässä liikkui, kun toinen toistaan "epärodunomaisempia" otuksia pyyhälsi kehään. Selvästi muuttui nimittäin kireämmäksi arvon herra loppua kohden... Onneksi paikalla oli sentään kaksi massakasta karvapalloa pelastamassa aussieiden maineen näissä kemuissa, saattoi Juslinkin huokaista helpotuksesta. Novalle tuloksena siis JUN T seuraavalla arvostelulla:

"Erittäin narttumainen uros, jolla kevyt ja voimaton pää. Hyvä kaula. Kevyt raajaluusto. Tarvitsee enemmän tilavuutta runkoon. Seisoo ja liikkuu kapeasti edestä. Vahva selkä. Hyvät takakulmaukset. Voimaton, kapea takaosa. Liikkuu melko hyvin sivusta."

Se kovasti toivottu H jäi siis vielä saamatta, mutta en mä voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Nova oli kehässä ihan huippu, siis ihan todella loistava! Ihan kuin olisi näyttelyissä pyörinyt koko ikänsä. Totuushan oli se, että Lauran hovi-handleri ystävällisesti antoi viimehetken vinkkejä meille panikoijille 5min ennen kehää ja niillä mentiin. :D Erityisen onnellinen olen siitä, että myös tuomarin kopelointi sujui Novalta ihan ilman ongelmia, vaikka kyseinen herra ei koiria mitenkään kauniisti kohtele. Tämä onneksi oli tiedossa jo etukäteen, joten osattiin varautua. Onnellinen olo homman jälkeen, mutta vähän kieltämättä kyrsii se, että joudutaan vielä moisiin humputteluihin tuhlaamaan rahaa ja aikaa. Näin siis ihmisenä, jonka asenne näyttelyitä kohtaan on jo lähtökohtaisesti luokkaa kiinnostaa kuin kilo paskaa. :D Musta on lähinnä surullista kattoa etenkin monia paimenkoirarotuja näyttelyissä: voi luoja sitä massan ja karvan määrää, mitä yhteen näyttelykehäänkin pahimmillaan mahtuu! Mitä helvettiä se koira sillä kaikella massalla ja karvalla tekee, kysynpähän vaan. Hyi yök.

T niin kuin täydellinen ;)

©Maija Piippo

Minähän en myöskään kykene ymmärtämään, mitä hienoa jossain muotovalion tittelissä on. Mitä se koirasta kertoo? Että se vastaa rotumääritelmää? Wow. Tai itse asiassa, eihän se kerro edes sitä. Koko näyttelytoiminta on jotenkin ihan älytöntä, koska kaikilla tuomareilla on se oma ihanne rodusta ja tuomarin arvio koirasta ei todellakaan ole mitenkään objektiivinen.  Siispä mun maailmassa muotovalion arvo kertoo koirasta tasan sen verran, että kyseinen yksilö on mun silmään todennäköisesti vain todella ruma eläin. Liian massakas ja karvainen, todennäköisesti. ;)

Näyttelyiden innoittamana kävinkin sitten selaamassa australianpaimenkoirien valiogalleriaa, ja olihan se melkoinen horror gallery. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että sentään muutama muotovalio miellytti munkin silmää edes jossain määrin. Tässä esimerkiksi muutama muotovalioksi ihan näppärän näköinen aussie:

Patchcoat Pamela (tosin korvista en tykkää)
Kampakorvan Triumph Triple
Pyrzillac's Ax-On-Man (veikkaan kyllä että väri vaikuttaa tässä eniten, se on upea<3)

Joo. Siinäpä ne sitten taisi ollaki. Mutta lopetan avautumiseni tähän ja siirryn seuraaviin aiheisiin. Lisää näyttelyaiheista avautumista luvassa varmaan seuraavien näytelmien jälkeen. Ja jos jollain on suinkin ideaa siitä, kenelle tuomarille kannattaa tällainen kevyt, narttumainen uroksen rääpäle viedä tyrkylle sääli-H:n toivossa, vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Nova ja mini-Nova

Peltorallia kehän jälkeen

Lauantai me vietettiin Riikka Pulliaisen toko-valmennuksessa, olipa taas hyvä koulutus. Tehtiin Novan kans ekalla kierroksella alokasluokka kokeenomaisesti (yksilöliikkeet siis). Ajatuksena mulla oli lähinnä päästä palkkaamaan koira kesken "kokeen", oletin siis raahaavani kehään laiskanpulskean kisalaaman, koska onnistuin saamaan ihan hyvän jännityksenkin tuossa pintaan. Ja tietysti halusin saada vinkkejä, mihin erityisesti kiinnittää huomiota treeneissä. Mutta kuten yleensä koulutuksissa käy, ei ne meidän tavallisimmat ongelmat juurikaan näyttäytyneet, sen sijaan tilalle tuli ihan uusia ongelmia! Mutta positiivista siis kuitenkin se, että jännityksestä huolimatta ei laamailusta ollut tietoakaan, päinvastoin. Tekeminen oli oikein "iloista ja reipasta menoa, hiukan näkyy nuoruuden sähellys. Molemmissa" :D Oltaisiin kuulemma saatu kokonaisvaikutelmaksi 10 tuolla suorituksella. Myös luoksetulo olisi ollut 10 arvoinen. Hoh, meidän isoimmat ongelmat...

©Aino Vakkilainen

Seuraamisessa oli sitten vähän enemmän viilattavaa. Hihnaseuruussa Nova ei tehnyt viimeistä perusasentoa mutta muuten ok. Vapaaseuruussa paikka eli aika paljon, etenkin juoksuosuudessa pakka aukesi ihan liikaa. Käännöksissä vasempaan Nova jäi hieman jälkeen ja törmäsi, joutui käännöksen jälkeen aina kirimään takaisin oikealle paikalle. Riikka tätä ihmetteli, että mistä johtui, mutta olen melko varma Novan olettaneen, että nyt tulee täyskäännös -> nakkasi peräpään taakse ja hidasti. Täyskäännöksistä saatiin sentään paljon kehuja, mutta on niitä kyllä treenattuki! Monet ongelmat seuraamisessa johtui varmasti siitä, että liikkuroitu seuraaminen ei ole mulle mikään rutiinijuttu ja niitä tulee tehtyä harvoin, jolloin mulla menee hirveästi aivokapasiteettia ihan vain käskyihin keskittymiseen ja käännöksistä tulee usein töksähtäviä enkä muista valmistella koiraa niihin. Lisää liikkuroituja treenejä siis! Samoin mulle huomautettiin mun kävelevän ihan liian nopeaa. Myönnän tuon, mutta se on ollut ihan tietoinen valinta ja perua siltä ajalta, kun Novalla oli taipumusta jätättää seuraamisessa. Tuolloin se nimittäin skarppasi tosi paljon, kun minä paahdoin kovempaa vauhtia menemään. Mutta täytyy ehdottomasti testata, mitä tapahtuu, jos mun vauhti vähän hidastuu.

Toisella kierroksella me keskityttiin viilaamaan jääviä nopeammiksi sekä hypyn seisomiseen lisää täpäkkyyttä. Myönnän, että tuo hypyn seisominen on asia, johon en ole juurikaan vaivautunut panostamaan. Mulle on riittänyt, että se nyt siihen seisahtuu. Sama homma seisomaan jäämisessä, en ole hakenut siihen sellaista "täysiä jarrut pohjaan"-meininkiä, vaan Nova on vain seisahtunut. Nyt treeneissä seisominen kusi aika pahasti, mutta yleensä se on ollut mun makuun ihan hieno. Mutta siis, nyt lähdettiin hakemaan sekä seisomiseen että maahanmenoon lisää asennetta. Novalle kyllä saa suht helposti nopeat maahanmenot ja seisomiset lelun kanssa, pitäisi vaan muistaa hirveästi vahvistaa sitä nopeutta. Eikä vaan olettaa, että kun koira kerran jonkun asian on oppinut, se säilyy hyvänä ikuisesti. :P

Hyvä päivä siis ja paljon sai taas irti ihan vain muita katsomalla. Monet teki avoimen liikkeitä ja etenkin luoksetulon pysäytystä, ja sainkin hirveästi ideoita näihin. Herranjestas sentään, saatoin löytää orastavan toko-motivaation!! Riikka oli myös ihan huippu tyyppi ja hyvä opettaja, ehdottomasti haluan päästä hänen tuomaroitavakseen jossain vaiheessa. Siis sitten kun on hommat sillä mallilla, että kehtaan mennä esittelemään, miten ollaan edistytty. Eli ei ihan hetkeen. ;) Ja eipä me ihan hetkeen olla kokeisiin muutenkaan menossa, aikaisintaan kuukauden päästä, mutta mahdollisesti vasta marraskuussa. Kattellaan.