Novan ensimmäinen joulu

Nova vietti ensimmäisen joulunsa kaukana pohjoisessa. Joulu sujui oikein mallikkaasti herkutellen, laiskotellen ja ulkona riehuen. Pitkän ajomatkan aikana Nova oli kuitenkin ilmeisesti ehtinyt pohdiskella elämän syvällisiä kysymyksiä, ja tullut siihen tulokseen, että kaikki miehet ovat perseestä. Niille piti siis haukkua, eikä niitä missään nimessä tullut lähestyä, saati edes katsoa kauempaa. Miehet olivat kuin ilmaa. No okei, herkkuja niiltä saattoi käydä hakemassa, mutta sitten äkkiä oli peräännyttävä sopivan hajuraon päähän. Siis yäk, poikapöpöjä.

Nova päätti siis aloittaa jonkinlaisen mörköilyn joulun kunniaksi. Jonkinlaista valikoivuutta tässä mieskammossa kuitenkin oli havaittavissa, pari kipaletta löytyi sellaisia kaksilahkeisia, jotka sulattivat pikkumiehen sydämen ihan normaaliin tapaan. Mutta tuli vähän puskista tällainen käyttäytyminen, minun koko maailmaa rakastava pusumasiina ei enää suhtaudukaan täysin varauksettomasti jokaiseen elävään olentoon maapallolla!! Härregud sentään.

Tässäpä Novan joulu valokuvin kerrottuna:

Pakollinen tonttulakkikuva

Hiirestä tuli ystävä..

...mutta kissa jäi vähän etäisemmäksi tuttavuudeksi

Yhteiskuva saatiin kuitenkin aikaan! Huomatkaa kissan innostuneisuus.

Joulupukkia Nova ei arastellut yhtään, ilmeisesti ei tunnistanut punanuttua mieheksi.

 Nova sai myös jouluna osansa lahjoista, kasvattajatäti oli muistanut poikaa ihanalla paketilla. ;)

For me?

Really?!

OMG what could this be?

I luvs this

Ja koska reissu monine käänteineen kuormitti pienen miehen aivosoluja melkoisesti, piti välillä myös huilia.

Vuoden viimeiset rutistukset

Nyt on meillä harrastusten osalta vuosi virallisesti pulkassa. Ohjatut tottikset on nyt jääneet piiiitkälle talvitauolle, viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Kaikki muukin on nyt tauolla, pelastuskoirailut onneksi jatkuvat jo parin viikon päästä ja pyörivät siis käytännössä ympäri vuoden. Hulluksihan tässä tulisi ilman mitään järkevää tekemistä! Tottikset sujuu ihan kivasti, vähän tuntuu, että junnataan paikoillaan. En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään uutta/vaikeuttaa vanhaa. Ehtiihän tuota... Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia edelleen. Nova on nyt kyllä rakastunut itse kapulaan, mutta tämä on tuonut tullessaan uuden ongelman, eli pureskelun. Aloitin kapulan nostamista ja pitämistä sheippaamalla, alkuun sujuikin hyvin mutta heti, kun pitämisen kestoa kasvattaa yhtään, alkaa armoton pureskelu. Oon nyt tehnyt niin, että pidän itse kapulasta kiinni, kun Nova istuu jalkojen välissä, ja kapulaan tarttuessaan vedän hieman vastaan. Tällöin ote on kyllä tiukka, eikä pureskelua esiinny, mutta Nova luulee hommaa vetoleikiksi ja alkaa taistelemaan kapulasta. Pitää siis olla tosi nopea palkkauksessa, ettei se ehdi mennä leikkimoodiin koko koira. On tää niin vaikeaa!

Tässäpä ois video, missä hinkataan perusasentoa. Video on otettu kyllä jo useampi viikko sitten, olen vain unohtanut sen julkaista.

                            

Tänään oli sitten vuoden viimeiset pelastuskoiratreenit, teemana jälleen taajamaetsintä, paikka vain vaihtui ihan oikeaan taajamaan. Alue oli tosi iso, taisipa olla isoin, mitä meillä on koskaan Novan kans ollutkaan. Siihen kuului niin kauppaa, baareja, parkkipaikkoja kuin metsääkin ja lenkkipolkuja. Ja ihmisiä oli paljon. Ja koiria. Ja maahan nakattua ruokaa. Hip hei.

Mistähän sitä alottaisi.. Noh, meillä kesti ukkojen nostaminen pitkään. Ekasta ukosta mentiin ohi niin että hujahti, se olisi ollut aivan alussa. Kierreltiin ja kaarreltiin parkkipaikkoja ja metsänreunoja, Nova teki hommia hemmetin hyvin, mutta hajuja ei vain tullut nenään. Itse aloin jo vähän tuskastua ennen seuraavan ukon nostamista, olin ihan varma, että oltiin menty jo kaikista ohi. Tätä miettiessäni perässäkävelijä totesi vain, että "luota siihen koiraan". Niinpä niin. Miksi se on joskus vaan niin vaikeaa? Nova on ihan perkuleen hyvä etsimisessä, miksi mulla loppuu siihen usko aina välillä? Seuraava ukko löytyikin lopulta melkeinpä alueen perimmäisestä kulmasta lumikinoksen takaa, eipä oltu menty ohi. Loput kaksi nousikin sitten jo nopeampaan tahtiin, yksi makasi korkean lumivuoren päällä. Siitä Nova ei saanut hajua vuoren toiselta puolelta, mutta heti kun lähdettiin  vuorta kiertämään, se suorastaan sinkosi sen päälle. Ei kauan nokka tuhissut. Lopuksi käytiin vielä noukkimassa se ensimmäinen ukko ihan alusta.

Oli muuten haastavat treenit, voin kertoa. Iso alue ja hirveästi häiriötekijöitä. Oli vähän maalaistollo ihmeissään. ;) Tosi hyvin Novalla kuitenkin säilyi työmoodi, eikä turhautumista tapahtunut. Ohikulkijoihin se reagoi kyllä (ja niitä ohikulkijoitahan riitti), mutta kehujen jälkeen unohti ne heti ja jatkoi hommia. Kiva oli huomata, että Nova reagoi myös maassa oleviin esineisiin. Vanhoja piilojakin se kävi tarkistamassa, jos joku kuitenkin olisi sinne vaikka jäänyt. Ja mitä näistä treeneistä opimme? LUOTA SIIHEN KOIRAAN. Kyllä se osaa. Paitsi alut, ne kannattaa tarkistaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. ;)

Me jäädään nyt Novan kans ansaitulle joululomalle harrastuksista. Sitten onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet.

Taajamaetsintää!

Eilen oltiin pelastuskoirailemassa Lahden satamassa taajamaetsinnän merkeissä. Ajatuksena oli ollut harjoitella etsimistä kunnon häiriössä eli ihmisten keskellä, mutta lumimyräkän vuoksi populaa oli liikkeellä harmillisen vähän. Jonkin verran lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia onneksi oli uhmaamassa kovaa viimaa. Taajamaetsintähän poikkeaa maastoetsinnästä esim. siinä, että koiran tulee olla kytkettynä, ja tämän vuoksi siltä ei myöskään vaadita maalimiehen ilmaisua. Äkkiseltään tuntuu hassulta, miten etsiminen ihmisjoukossa voi koiralta onnistua, mutta jotenkin ne vaan sen homman tajuaa. Uskomatonta.

Novalle otettiin 4 maalimiestä, yhden toivoin olevan samanlainen "nököttävä mörkö", jollaisen se kohtasi pari viikkoa sitten metsässä, ja joka aiheutti koirassa pientä pöhinää. Tällä kertaa mörkö nökötti lumikinoksen päällä, mutta ei se ollut yhtään pelottava, syliin asti piti tunkea. Yksi ukko oli tunkenut piiloon kahvilan terassin alle, eikä se tuottanut Novalle vaikeuksia. Nova haistoi terassin alla lymyilevän tyypin melko vaivattomasti ja bongasi pian epämääräiset jäljet lumessa, jotka johtivat suoraan lihapulla-automaatille. Tämän jälkeen kierrettiin parin kahvilarakennuksen taakse, Nova nuuskutteli kovasti toisen rakennuksen seinää, haistoi kai seinän takana istuskelevat asiakkaat. Tai korvapuustit, mene ja tiedä. Sieltä Nova johdatti minut toisen kahvilan terassille ja sinne kasattujen tuolien takaa löytyi kolmas ukko. Neljännestä Nova sai hajun jo kaukaa ja lähti määrätietoisesti sitä työstämään. Kohdalle osuneet kaksi ohikulkijaa katkaisivat puppelin ajatuksen hetkeksi, mutta reagoinnista kehumisen jälkeen herra palautui takaisin keskenjääneeseen missioonsa. Viimeinen ukko löytyi sellaisen mökin takaa.

Oli tosi hienoa katsoa, miten Nova ja muut koirat osasivatkin poimia ne oikeat hajut kaikkien muiden joukosta ja löytää kadonneet. Me ollaan Novan kans viime aikoina lenkkeilty tosi vähän ihmisten ilmoilla, ja Nova tuppaa kyllä reagoimaan jokaiseen näkemäänsä ihmiseen ja eläimeen. Ihan hämmästytti, miten hyvin se nyt onnistui säilyttämään työmoodinsa häiriötekijöistä huolimatta, pari kertaa tosin reagoi lähellä käveleviin ihmisiin. Kaikkiaan ihan hirmuisen mielenkiintoiset treenit! Ja tulipa samalla kasvatettua jonkinlaista hullun mainetta ihan itsekin, kun ihan pokkana kökötti jossain kinoksen päällä keskellä satamaa tai makasi kahvilan pöydän alla ohikulkijoiden tuijottaessa. Sitä se koiraharrastus teettää.

Ja kuvathan eivät liity itse aiheeseen mitenkään, ne on napsittu viime viikon pentutreffeiltä.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Kakolassa

5.12-6.12 Varsinais-Suomen pelastuskoirat järjestivät perinteikkään itsenäisyyspäivän vastaanoton Turun Kakolassa. Yön yli kestävät rakennusetsintätreenit vetivät paikalle yli 100 koirakkoa ympäri Suomen. Tapahtuma järjestettiin Kakolassa nyt viimeistä kertaa, ja ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi ehdittiin tuonne vielä mukaan. Kokemus oli aivan mahtava.

Tapahtuma alkoi siis keskiviikkona klo 20 ja päättyi torstaina klo 6. Koirakot oli jaettu 17 ryhmään, harjoitusalueita oli yhteensä 22. Jokainen ryhmä treenasi neljällä eri alueella, koirat majoittuivat harjoitusten ajan selleissä. Tapahtuman puolivälissä oli tunnin mittainen ruokatauko, jolloin oli mahdollista vaihtaa kuulumisia muun porukan kanssa.

Linnakundi

Meidän harjoitukset pyörähtivät käyntiin klo 20.30 länsisellin 2. kerroksessa, alue oli jonkinlainen selliosasto. Pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsi sellejä. Simppelin oloinen paikka, joka ei sitten kuitenkaan ollut mitenkään hirveän simppeli. Osastolla oli pölyä aivan käsittämättömiä määriä, eikä ilma siellä kulkenut juuri lainkaan. Me oltiin Novan kans kolmansina vuorossa, otettiin alueella 2 maalimiestä. Mulla oli alkuperäinen suunnitelma antaa Novan tehdä mahdollisimman itsenäisesti hommia niin, etten itse siihen juuri puuttuisi. Tämän suunnitelman jouduin hylkäämään melko pian. Hajut nousivat paikassa ilmeisesti ylöspäin, ja Nova oli aivan varma, että maalimiehet löytyisivät katosta. Kovasti se kipitteli kahdella tassulla menemään ja kurkotteli nenällään kattoon. Kun se ei onnistunut paikallistamaan hajuja, se alkoi turhautua. Niinpä lähdin ohjaamaan Novaa selleihin vähän sen mukaan, miten se reagoi hajuihin. Jotkus toiset ohjasivat koiran järjestyksessä jokaiseen selliin, itse halusin ainakin yrittää lukea koiraa ja miettiä, mistä se hajun oikein voisi saada. Vähän meni kyllä roiskimiseksi mulla tämä touhu kieltämättä, mutta kyllä ne ukot sieltä löytyi.

1. alue ja sen pölypilvi

Klo 22.30 oli vuorossa alueiden vaihto, siirryttiin koirinemme ja kaikkine kamppeinemme yhteisvankilan tiloihin. Kyseinen alue siellä oli jonkinlainen poliklinikka/sairaala, jossa oli vastaanottotiloja sekä sellejä. Paikka oli edellistä isompi ja sokkeloisempi ja ennalta vaikutti haastavammalta. Tosiasiassa tämä alue osoittautuikin kaikista helpoimmaksi. Siellä ilma virtasi hyvin ja hajuvanaa oli helpompi seurata. Kaikki koirat taisivat tehdä täällä parhaan suorituksensa. Nova pystyi täällä työskentelemään melko hyvin itsenäisestikin, en ohjaillut sitä kovin paljon. Välillä pyysin tarkastamaan joitain huoneita, kun tuntui poika painattelevan niin hurjalla vauhdilla eteenpäin. Otettiin alueella kolme maalimiestä ja kaikki löytyivät aika helposti ja nopeasti. Novan ohjattavuus oli todella upeaa, hommia tehdessäänkin se oli koko ajan kuulolla.

Nomppe löysi ukon

Tässä välissä pidettiin ruokatauko ja treenit jatkuivat klo 01.45, meillä alue oli samassa rakennuksessa mutta kerrosta ylempänä. Tämä alue oli ihan hurjan iso, sokkeloinen ja monipuolinen. Siellä oli huoneita jos jonkinlaisia, ilmeisesti perhehuoneita osa sisustuksesta päätellen. Alueella sijaitsi myös kappeli sekä vankilapastorin ja joidenkin muiden työhuoneita. Tämä alue me rajattiin Novalle vähän pienemmäksi, jätettiin perhehuoneet meiltä pois. En tiedä alkoiko tässä jo Novalla väsymys painaa, vai oliko se vaan yli-innokas, mutta ohjattavuus oli tosi heikkoa. Siellä se veteli menemään kuten itseä huvitti, ei paljon korviaan lotkauttanut mun huudoille. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänytkin sen antaa tehdä ihan itse, kun se on mulla on ollut vähän niinkuin tavoitteena. En vaan sitten jostain syystä luottanutkaan koiraan enkä oikein tiedä itsekään, mitä tuossa kohtaa oikein ajattelin. Alkoi itselläkin väsymys painaa, joten ehkä en ajatellut yhtään mitään. Alueella oli kolme ukkoa. Niistä 2 Nova taisi löytää ihan itse juurikin niin, että ignoorasi meikäläisen kokonaan. Kolmas löytyi sitten sellaisesta paikasta, mihin itse Novan pyysin. Täälläkin hajut nousivat selvästi ylöspäin, Nova  kävi mm. kappelin parvella pyörähtämässä. Novan työskentely oli täällä hyvää, ohjaaja oli vaan ihan ulalla.

Mammaaaa

Klo 03:45 oli aika siirtyä viimeiselle alueelle, meillä se sijaitsi pohjoissellin ylimmässä kerroksessa.  Alueella oli yösellejä, jotka oli tarkoitettu töissä käyville vangeille. Taas pitkä käytävä täynnä sellejä sekä yksi iso, avoin tila kuului tähän. Tänne otettiin 2 maalimiestä, molemmat avoimiin selleihin. Nova selvästi sai hajun nopeasti, mutta ei joko jaksanut tai malttanut sitä enää työstää kovin hyvin. Käytiin kierros läpi niin, että Nova nuuskutteli käytävällä ja välillä oli selvästi hajulla, mutta selleihin se ei omatoimisesti mennyt. Seuraava kierros tehtiin sitten niin, että lähetin Novan järjestelmällisesti jokaiseen selliin. Huomasi, miten maalimiehen selliä lähestyttäessä alkoi haju voimistua, mutta se nousi taas kattoon, ja Nova oli aivan ihmeissään, kun ei siellä ylhäällä ketään näkynyt. Täältäkin ne ukot sitten löytyi, ja meidän vuoro päätti koko ryhmän treenin. Ihan huisia oli. Klo 6.00 vankilan portit avautuivat ja oli edessä se rankin vaihe: pitkä paluumatka takaisin kotiin.

Mä olen niiiin ylpeä Novasta, se oli aivan mahtava. Ensinnäkin me matkustettiin Turkuun kimppakyydein, Nova tuli eri autossa kuin minä itse, yhdessä parin toisen koiran kanssa. Nova oli kuulemma matkustanut tosi nätisti eikä ollut yhtään uikuttanut mun perään, nukkunut rauhassa vain. Perille päästyämme piti tietysti vähän kiljua jälleennäkemisen riemua ja muuta jännitystä ulos, mutta nopeasti Nova rauhoittui. Paikalla oli tosiaan yli 100 koiraa ja ihmisiä vielä enemmän. Meteli ja tungos oli välillä melkoinen. Nova ei ollut tästä mitenkään hirveän ihmeissään, yritti kyllä kovasti päästä moikkaileimaan vähän kaikkia. Siirtymät olikin haastavia, kun raahattavana oli kahden kassin lisäksi hemmetin painava häkki sekä poukkoileva koira... Kahdella alueella Nova majoittui omaan selliin, yhdessä oli huonekaverina kaksi muuta koiraa. Nova pystyi hyvin rauhoittumaan häkkiinsä, vaikka älämölö oli välillä ihan järkyttävä kaikuvissa tiloissa. Tosi hyvää treeniä ihan jo tämäkin! Ainakin yksi koira oli tullut häkistään läpi ja toinen saanut hihnansa katki/irotettua patterista. Mörköjäkään ei Kakolassa tullut vastaan ainoatakaan, eivätkä uudet tilat tai ihmiset aiheuttaneet minkäänlaista epäröintiä pikkumiehessä. Se oli aivan hurjan reipas ja oma iloinen itsensä ihan joka tilanteessa. On se mahtava. Ulkoilutilanteissa se kyllä äänteli jonkin verran, mikä saattaa liittyä myös hihnassa lenkkeilyyn (Novalle hihna=nyt mennään tekemään jotain hirveän hauskaa ja jänskää).

Omien treenien lisäksi oli tietysti tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan muiden koirakoiden työskentelyä. Tuli huomattua, miten erilaiset tyylit ihmisillä on ohjata koiriaan, ja se pisti vähän miettimään. Toiset kävivät aina järjestelmällisesti huoneet läpi ja kertoiva aina koiralle, mihin sen piti seuraavaksi mennä. Toiset luottivat koiraan ja antoivat sen tehdä itse omat ratkaisunsa. Kaikki siis hakivat harjoitukselta vähän eri asioita. Pisti myös mietityttämään ohjaajan rooli ja vastuu, kun työskennellään rakennuksessa. Kuinka suuri rooli ohjaajalla on auttaa koiraa ja miettiä itsekin, mistä se haju koiran nenään tulee? Toiset halusivat antaa koiran tehdä kaiken alusta loppuun ja vaativat koiralta hajun paikallistamista, toiset pyrkivät auttamaan koiraa tässä tehtävässä. Jos esim. on kolme suljettua selliä vierekkäin, koira saa hajun maalimiehestä ja ilmaisee ohjaajalle reunimmaiset sellit, jotka ovatkin tyhjiä. Voisiko ohjaaja tuossa tilanteessa todeta, ettei ole muuta vaihtoehtoa, kuin se keskimmäinen selli, ja kurkata sinne? Vai pyytää koiraa tarkentamaan vielä uudelleen? Valintoja, valintoja.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus takana, ja tässä riittää pohtimista vielä pitkään. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan jossain toisessa paikassa. Kuvista sen verran, että ovat vähän kökköjä (enpä viitsi julkaista kuvia, joissa ihmisten kasvot ovat tunnistettavissa, enkä jaksa alkaa niitä muokkaamaankaan). Kuvat on tosiaan otettu ihan pimeässä, vaikka valoisalta näyttävätkin.

Niks Naks Naksutellen

Olenpas vihdoinkin saanut aikaiseksi alkaa treenailemaan kosketusalustaa sheippaamalla. Kuten oletinkin, Nova tarjosi ensimmäiseksi kuonokosketusta maahan, mitä ollaan tehty agilityn kontakteilla. Palkkasin aluksi siis tästä, kunhan nyt tarjosi edes jotain. Sitten Nova alkoi tarjoamaan maahanmenoa alustan vieressä, palkkasin siitä. Sitten se kierähti kyljelleen, mistä palkkaa ei herunut, sen jälkeen kipitti alustalle ja meni siinä maahan -> palkka. Kahden harjoitussession jälkeen oltiin jo siinä pisteessä, että Nova hakeutui hyvin alustalle, mun tehtävä oli yrittää naksauttaa niin nopeasti, ettei se ehtinyt mennä maahan asti. Kolmannen session jälkeen se tajusi jutun jo kunnolla, osasi mennä kauempanakin olevalle alustalle eikä enää pyrkinyt maahan. Sitten vaan vihjesana mukaan ja hissukseen hommaa vaikeuttamaan. En ole kyllä vielä hirveästi miettinyt, mihin ajattelin tätä taitoa hyödyntää. Kaipa sille jotain käyttöä joskus tulee. :D Sheippasin samaan syssyyn käsikosketuksen, eli Nova koskettaa kuonollaan mun kämmentä. Tää ois yks vaihtoehto kertomistavaksi pelastushommissa.

Lauantaina oltiin hakuilemassa varikolla. Lunta oli tullut about nilkkoihin asti, otettiin kaikki koirat mukaan tallaamaan aluetta niin päästiin itse vähän helpommalla. ;) Novasta oli ihan ällöä, kun lumipallot tarttuivat varpaiden väliin, ja se  jäi välillä hankeen istumaan ja itkemään kurjaa kohtaloaan. Hakuilut menivät tällä kertaa tosi upeasti, torstaisesta mörköilystä ei näkynyt jälkeäkään. Novalle yritettiin kehitellä mahdollisimman vaikeita piiloja, joissa se kuitenkin pääsi maalimiehen luokse palkalle. Pitäisi alkaa sitä ilmaisua kohtapuolin treenaamaan, niin pystyy ottaan umpipiilojakin. Eka maalimies löytyi kiinniolevasta roskakatoksesta, Nova joutui vähän puikkelehtimaan roskapönttöjen seassa päästäkseen palkalle. Ei mitään ongelmaa. Toinen oli umpinaisessa kopperossa, jonka ovi oli raollaan, erinäisten romujen takana. Tämäkin meni varsin mallikkaasti, kamala kolina vaan kuului kun Nova paukkasi koppiin sisään. Viimeinen oli sitten kahden roskiksen välissä vähän kauempana, hienosti sai hajun jo kaukaa ja työsti sitä perille asti. Aikaa meni kaiken kaikkiaan alle 10 minuuttia. Hirmuisen hienot treenit ja olen tosi tyytyväinen.

Sunnuntaina oltiin taas ohjatuissa tottiksissa, vain kourallinen koirakoita oli taas paikalla. Pidettiin vain vajaan puolen tunnin treenit, kun ilmakin hipoi jo pakkasrajoja. Tehtiin vähän seuraamista, luoksetuloja sekä paikallaoloa istuen. Meni ihan hyvin kaikki, mitä nyt ekassa luoksetulossa istui vinoon. Eniten harmaita hiuksia tuon kanssa aiheuttaa ne hetket ennen treenien alkua, kun on niin hirvittävän kamalaa olla tekemättä yhtään mitään. Tuosta on kehkeytynyt ihan hirveä kiljukaula! Onhan se kiva että on kivaa, ja pääasia että hommia tehdessä pysyy se turpavärkki kiinni.

Tänään meillä oli sitten pentuagilityn viimeinen kurssikerta. Nyt kieltämättä harmittaa, ettei ilmottauduttu heti perään jatkokurssille! Me ollaan nyt päästy niin hyvin vauhtiin, että olisi ollut ihan kiva jatkaa. Nova on loistavassa kontaktissa kentällä, hyvin pystyy pitämään irti, vaikka 5 muuta koiraa treenaa ihan vieressä omia juttujaan. Harjoiteltiin tänään takaakiertämistä, Nova hoksasi homman heti vaikkei yhtään olla tehty sitä kotona. Se irtosi jo lopputreeneistä reilun metrin päästä kiertämään siivekettä ja jatkoi käskystä esteelle. Harjoiteltiin takaakiertämistä myös kolmen hyppyesteen sarjassa, siinä oli jo haastetta tumpelolle ohjaajalle. "Eiku oota...siis kummalla kädellä mun nyt pitikään ohjata?" :D Ja luonnollisestikaan omaa kroppaansahan ei pysty handlaamaan, jos aivokapasiteetti menee sen miettimiseen, kummalla kädellä sitä koiraa oikein ohjataan... No mutta kivaa oli silti! Yksittäiset esteet sujui hyvin, kepeistä on tullu Novan lempparit. Ei meinaa jätkä nahoissaan pysyä, kun pääsee pujottelemaan (lue: rynnimään) mamman luo. Keväällä sitten suunnataan sinne jatkokurssille, toivottavasti ei ihan unohdeta kaikkea tässä välillä...

2on2off

Huomenna sitten nokka kohti Kakolaa! Jännittää ihan perkuleesti.

Mörkö saapui muumilaaksoon

Sunnuntaina oltiin ohjatuissa tottiksissa. Vesisade ja kolea ilma oli selkeästi verottanut osallistujamäärää, paikalla ei montaa koirakkoa ollut. Meidät jaettiin taas pienryhmiin, jokaiselle kouluttajalle kaksi koirakkoa. Meidän porukan toinen koira oli kuitenkin niin stressaantunut ettei pystynyt kentällä mitään tekemään, joten me saatiin sitten Novan kanssa ihan privaattiopetusta koko sessio. Ja oli muuten antoisaa. Saatiin paljon vinkkejä mm. seuraamiseen sekä luoksetuloon, kouluttaja huomasi heti mun virheet, joita itse en ole tajunnut ollenkaan. Olen esim. huomaamattani ottanut käsimerkin takaisin sivulletuloon, vaikka Nova ei sitä ole tarvinnut enää pitkään aikaan, en vaan ole itse tajunnut tekeväni tuota. Luoksetulossa olen pakittanut liikaa, ja kun tämän jätin pois, koirahan törmäsi suoraan päin. Ohjeeksi sain ottaa koiraa vähän kädellä vastaan ja "vetää" se oikeaan asentoon liikkumatta itse yhtään. Toimi heti. Sellaisia pieniä juttuja, jotka loppupeleissä merkkaa aika paljon.

Nova 6kk

Tiistaina oltiin aksaamassa. Hämmennystä herätti kymmenien sotilaiden ja panssariajoneuvojen joukko siinä hallin pihassa, jotku harjoitukset oli heillä menossa. Novaa ei moiset erikoisuudet kummastuttaneet yhtään, siellä se puikkelehti panssarivaunujen, kuorma-autojen, mönkijöiden ja aseistettujen sotilaiden seassa kuin kotonaan, katse tiiviisti kohti hallin ovea. "Pois alta risut ja männynkävyt, meitsi lähtee nyt hommiin!" Ohjaustekniikkana treenattiin tällä kertaa välistävetoa kolmella hyppyesteellä, olipa tosi vaikeaa hallita omaa kroppaansa vauhdissa. :D Aina se sojotti väärään suuntaan. Nova pyrki pari kertaa myös oikomaan esteet ja juoksemaan suoraan namikipolle, ketku. Puomin ylitykset menivät jo varmemmin. Keppejä nostettiin taas pystymmäs, yhtä vauhdilla Nova ne suoritti. Putkessa ei tänään asunut mörköjä, sinne Nova sujahti nyt mielellään molemmista päistä. Harjoiteltiin itsekseen sylkkäriä yhdistettynä joko pöytään tai renkaaseen, menivät paljon paremmin, vaikkei yhtään olla niitä tässä välillä treenattu. Tänään mulla oli Nova ekaa kertaa treeneissä irti, ei yhtään häiriintynyt, vaikka toiset harjoittelivat ihan vieressä. Kerran siinä ohjaustekniikkatreenin aikana juoksi hypyn jälkeen moikkaamaan toista koiraa, mutta muuten homma sujui ilman välikohtauksia.

Torstaina oli vuorossa pelastuskoirahommia, oltiin samassa ryteikössä kuin viime viikollakin. Oli oikein kovan onnen treenit, ts. ei mennyt kaikki ihan putkeen. Nova irtosi aluksi ihan hurjan kauas, aivan takarajalle asti. Vähän näytti siltä, että olisi hajua työstänyt ison kiven kohdalla. Sitten kuului vinkaisu, Nova kääntyi ja jäi selvästi etsimään katseellaan meikäläisiä, ja tuli sitten kamalaa kyytiä mun luo. Olin jo siinä vaiheessa vähän WTF-fiiliksellä, tuo on ollut ihan älyttömän itsenäinen hakumetsässä eikä todellakaan ole jäänyt kuikuilemaan mamman perään, tuskin on muistanut että meikäläinenkin siellä tosiaan on mukana. Noh, jatkettiin matkaa ja pian löytyikin eka ukko. Tän ekan jälkeen aloin kattelemaan, että Nova on vähän outo, kävi jatkuvasti moikkaamassa mua ja perässäkävelijöitä. Yleensä se tekee tuota vasta sitten, kun on etsinyt pitkään ja alkaa väsyä. Sitten tapahtui vielä pieni työtapaturma, kun Nova jäi kiinni hännästään oksaan! Se karvatuppo hännänpäässä onnistui jotenkin kiertymään oksan ympäri, mistä seurasi tietysti kamala huuto. Olin itse onneksi ihan vieressä ja sain pojan heti pelastettua pinteestä. Nova ei näyttänyt tästä kuitenkaan mitenkään hätkähtävän, jatkoi hommia ihan hyvin. Lähellä se kuitenkin pysyi aina siihen asti, kunnes sai hajun ja lähti sitä työstämään. Ja sieltähän se toinenkin löytyi. Kolmas ukko oli sitten paha paikka. Olin toivonut, että yksi maalimies jäisi vain nököttämään kannon nokkaan menemättä mitenkään piiloon, mua kiinnosti, miten Nova siihen reagoisi. Nova löysi sen kyllä ihan hyvin, mutta jäi muutaman metrin päähän istumaan ja tuijottamaan. Sitten se siirtyi hieman, jäi taas tuijottamaan. Päästyäni Novan luo se alkoi pöhisemään ja nousi takajaloilleen tarkastelemaan tuota mustaa hahmoa, joka vain istui kannolla selin Novaan. Vasta kun itse lähdin ukkoa lähestymään, Nova uskaltautui menemään sen luo. Tyypin kasvot nähtyään se rentotui heti ja häntä alkoi vispaamaan niin vimmatusti. Tässäpä oli sitten Novan ensimmäinen mörkö.

I saw the boogie man!

En oikein tiedä, mitä tuosta nyt sitten ajattelisin. Vähän sikäli harmittaa, että mun päähänpisto osoittautuikin noin pelottavaksi. Toisaalta ehkä hyväkin, että tässä vaiheessa jo kokeillaan näitä erilaisia variaatioita, jolloin niihin voidaan koiraa totuttaa ja koiran kanssa todeta ne vaarattomiksi. Tiedänpä nyt, mitä treenataan sitten lauantaina... Pimeys sekä pressut on onneksi tulleet jo tutuiksi, en jaksa uskoa, että niistä mitään ongelmaa enää kehkeytyy. Minähän olen tosiaan koko ajan vähän jännännyt, että mitä jos Novalle iskee joku kamala mörköikä, kun ollaan Kakolaan menossa. Ja jumalauta, tasan viikkoa ennen reissua ne ekat mörköilyt sieltä näyttäytyy. Katsellaan nyt sitten, miten me Kakolasta selviydytään. Jotenkin kuitenkin uskon, että se ihan hyvin menee. Nova on niin hirmuisen reipas pentu ollut aina, että en vaan jaksa/halua uskoa, että sille kovin kummoista mörköilyä alkaa päälle pukkaamaan.

Kerro, kerro koiraseni

Oltiin tänään hakuilemassa meille Novan kans vieraassa maastossa, joka osoittautuikin melkoisen haastavaksi paikaksi. Alueen alkupää oli sellaista tiheää ja korkeaa risukkoa ja heinikkoa höystettynä syvillä ojilla ja kuopilla, jotka luonnollisesti olivat täynnä vettä. Loppupää oli rinteistä hakkuualuetta, jossa sai väistellä kiviä ja kantoja ihan kiitettävästi. Pimeys sekä kuolemaa tekevä akku otsalampussa eivät varsinaisesti helpottaneet tilannetta. Mutta onneksi mulla on loistava sesse, joka handlaa tilanteen kuin tilanteen! Nova oli kyllä ihan super tänään. Kolme maalimiestä oli valmiiksi piiloissa, yksi siellä kamalassa ryteikössä ja kaksi hakkuualueella. Yksi oli kaulaan asti peitetty pressulla. Novalla meni valehtelematta ehkä 5 minuuttia, kun se oli jo löytänyt jokaisen. Nova irtosi heti tosi pitkälle ja painatteli kymmenien metrien päässä menemään, punainen valo vaan vilkkui horisontissa, kun jätkä teki vähän hommia. Itsehän keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Koiran työskentelyä en siis nähnyt tänään lainkaan, mutta ilmeisen hyvää sen täytyi olla, kun niin nopeasti kaikki eksyneet saatiin turvaan. Erityisen iloinen olin siitä, että Nova hoksasi myös sen ensimmäisen maalimiehen, yleensä kun alku menee enemmän tai vähemmän häslätessä. Hieno mies.

Viime viikolla tein sitten sen ratkaisevan päätöksen, nimittäin Novasta tulee kuin tuleekin kertova koira. Kylläpä helpotti, kun sain vihdoinkin sen päätettyä, tätä on nyt veivattu ja vatvottu niin maan perkuleesti. Alkuperäinen suunnitelma oli rullailmaisu, sitten se vaihtui kertovaan, sitten rullaan ja taas kertovaan monien keskuteluiden jälkeen. Tosiasia kun nyt vaan on se, että tällä harjoittelutyylillä meillä ei tule koskaan olemaan mitään asiaa esim. PK-kokeisiin. Se vaatisi ainakin jossain määrin ihan toisenlaista treeniä, ja en jaksa uskoa, että mulla riittää siihen innostusta. Onhan näitä koirakoita meidänkin porukassa, jotka treenaa jonkin verran molempia, mutta kuulemani mukaan haastavaa se on, ellei toinen ole selkeästi se päälaji. Jos olisi tavoitteena tuo PK-puoli, saattaisin tehdä Novasta jopa haukkuvan, ihan varmasti siitä olisi siihen, mutta pelastuspuolella riskit on liian suuret. On tässä tullut läheltä seurattua niin monia koiria, joilla se kantti onkin jossain vaiheessa pettänyt, kun alue kasvaa, on pimeää ja mamma onkin jossain satojen metrien päässä. Se olisi se pahin mahdollinen skeenario alkaa ilmaisua vaihtamaan, jos koirasta ei haukkuvaksi olisikaan. Ihan jumalaton homma, joten parempi pelata varman päälle. Ja miksi ei rulla? Lyhyesti ja ytimekkäästi: vaikeampi ja hitaampi opettaa. Miksi nähdä vaivaa "turhaan", jos helpommallakin pääsee? :D Kertomistapa on vielä hautumassa, pari vahvaa ehdokasta on jo ja varmaan niistä toisen sitten valitsen. Eiköhän me alkuvuodesta aleta jo ilmaisua sitten treenailemaan.

Pitää ihan erikseen vielä todeta, että vitsit mä oon rakastunut tähän harrastukseen. Okei, välillä saattaa käydä kirosanojen litania päässä, kun makaat jossain pöpelikössä pilkkopimeässä ja vesisateessa parhaimmillaan kymmeniä minuutteja, mutta näin pääsääntöisesti tää on kyllä ihan huippua. Novasta näkyy kans, että sillä on tähän ihan erilainen palo kuin muihin juttuihin, vaikka se nyt rakastaa ihan tekemistä yleensäkin. Ja nimenomaan tykkään tästä pelastuspuolen hommasta, missä koira on vähän eri tavalla aktiivinen, kun sille ei kerrota, mihin sen pitää milloinkin mennä, vaan se saa tehdä ratkaisunsa ihan itse. (Ja tästähän ei nyt tarvitse kenenkään vetää herneenpalkoja sieraimiin, ihan henk.koht mielipiteistä kysymys.) Vielä kun oppisi itse suunnistamaan ja tajuaisi jotain näistä tuulten virtauksista niin oltaisiin jo hyvällä mallilla! Sitä odotellessa.

Haasteita ja edistysaskeleita

Sunnuntaina oltiin tottistelemassa, laskeuduimme takaisin turvalliseen penturyhmään. Alettiin harjoitteleen seuraamisen 90 asteen käännöksiä, niitä me ei olla Novan kans varsinaisesti harjoiteltukaan. Ollaan siis tehty käännöksiä perusasennosta perusasentoon, mutta ei liitetty niitä vielä seuraamiseen. Eikä ne heti ihan ilman ongelmia sujuneetkaan, Nova tuppasi jäämään käännöksissä hetkeksi jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui jotain, mitä olen jo hyvän tovin ehtinyt kaivata: mulle kerrottiin, miten homma kusee, miksi se kusee, ja mitä pitää tehdä, että se ei kusisi! Pidemmän aikaa kun ollaan saatu kommenteiksi vaan, että "hyvin menee", niin on oikeasti kivaa, kun on jotain, mitä alkaa työstämään. Ja vielä selkeä suunnitelma siitä, miten se tapahtuu. Vähän ollaan ehditty jo noita harjoitella, ja sujuvat jo paljon paremmin. Ja onpa muuten tosi kiva nähdä, miten tuo koko treeniporukka on edistynyt tässä syksyn aikana! Ihan huisia. Niin ne vauvat kasvaa ja oppii.

Olen hiljalleen alkanut kokeilemaan, miten lähtisin luoksetulon pysäytystä tuolle opettamaan, varsinainen takapalkka ei ainakaan vielä ole käytössä mutta voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Ainakin lyhyellä matkalla toimii ihan vain käsimerkki, palkan olen sitten nakannut koiran taakse. Seuraamisessa olen testaillut myös lelupalkkaa, kotiympäristössä ainakin toimii. Kentällä on vielä namit käytössä. Nouto meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia, Nova jotenkin siitä paineistuu. Vaikka se on tosi kova kantamaan tavaroita ja lenkillä pitää olla koko ajan joku saakelin risu suussa. Nyt olen sitten alkanut suosiolla opettaa sitä kantamisen kautta, kun se kerran on niin kamalan ihanaa. Siirrytään pitämisharjoituksiin sitten myöhemmin. Novan takapäänkäytön treenaaminen on tuottanut tulosta jo ihan lyhyessä ajassa, nyt se osaa pyöriä mukana molempiin suuntiin perusasennossa, kun itse pyörin paikoillani, sekä jotenkuten seurata peruuttamalla pienen pätkän.

Tänään oltiin aksailemassa, estearsenaaliin lisättiin kepit. Ne oli ensin melkein vaakatasossa massa ja hilattiin hiljalleen pystympään, varsinaista pujottelua ei siis vielä otettu, läpijuoksua oikeastaan. Nova tuskin huomasi koko keppejä, ihan täysiä rynni niiden läpi namikupille. Puomin ylityksessäkin oli omat haasteensa innokkuudesta johtuen, ilman avustajaa Nova olisi tullut kyllä kaaressa alas. 2on2off sujuu jo vallan mainiosti, Nova ei liikahda siitä ennen lupaa. Putki ei aluksi meinannut onnistua ollenkaan toiseen suuntaan, Nova kääntyi jatkuvasti ympäri ja palasi samaa reittiä takaisin. Monta kertaa piti toistaa sitä, että menin itse seisomaan putken suulle päästämättä koiraa takaisin, jolloin sille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin mennä toista kautta. Otettiin putkea vielä kahteen otteeseen myöhemminkin, tuolloin ei mitään ongelmaa kumpaankaan suuntaan. Omituista. Ohjaustekniikkana treenattiin tänään sylkkäriä ja ylläripylläri, taas oli vaikeuksia toiseen suuntaan mentäessä, eli kun ohjasin oikealla kädellä. Mutta nyt mulla on teoria siitä, mistä tämä johtuu: meidän touhut on niin kovin tottispainotteisia, ja Nova on sen seurauksena tottunut seuraamaan vasenta kättä! Tadaa, eikö ole hieno oivallus? Poislähtiessä seuruutin Novan pois hallista, ohitettiin useita koiria ja ihmisiä n. metrin päästä, ja tuo teki ehkä parasta seuraamista ikinä. Loistava vire, loistava kontakti, ihan oikealla paikalla, matkana ainakin 30 metriä. <3

Ja sitten vähän päivitystä arkielämään: Stellan ja Novan välisessä suhteessa on havaittavissa pientä myräkkää. Ne on nimittäin alkaneet pistää ihan kunnon rähinöitä pystyyn. Neljä sellaista tilannetta on ollut tässä hiljattain, että on pitänyt mennä repimään koirat irti toisistaan. Kaikki tilanteet lähteneet siitä, että Nova on puolustanut jotain omaansa, oli se sitten puruluu tai läjä oksennusta. Viimeisin tilanne oli tosin sellainen, että otin Novalta puruluun pois kun lähdettiin lenkille, siirryttiin sitten eteiseen, missä Stella oli odottamassa, ja Nova kävi siinä vaiheessa Stellan päälle. Reikiä ei näistä kahinoista ole onneksi tullut, mutta varovainen saa jatkossa olla, kun Novalla on yhtään mitään syötäväksi kelpaavaa.. Ihmisiltä se ei koe tarvetta omaansa puolustaa, mutta koiria se ei siedä lähelleen, kun on syötävästä kyse.

Myö mittään tapella.

Treenaten ja rälläten

Täten voin ilokseni ilmoittaa, että olen palannut takaisin viikon kestäneestä tottiskoomastani. Lauantaina tehtiin ihan vain omalla pihalla pientä treenintynkää, otin paikkamakuuta ekaa kertaa niin, että katosin hetkeksi näkyvistä. Häiriötekijänä märän maan lisäksi oli koiran takana parin metrin päässä tuulessa lepattava pressu sekä pauhaava radio, eipä liikahtanut poitsu mihinkään. Seuraamista tehtiin lyhyitä pätkiä, Nova alkaa herkästi jätättämään vireen laskiessa, tähän pitää nyt kiinnittää huomiota.

aamujoogaa

Sunnuntaina meillä oli sitte ohjatut tottikset, porukkaa oli paikalla vähän isänpäivästä johtuen ja siksi tehtiin vähän ryhmämuutoksia. Meidät sitten tyrkättiin suoraan edistyneempien poppooseen treenaamaan jääviä liikkeitä! Rysähdettiin kerta heitolla porukan parhaimmistosta pahnanpohjimmaisiksi ;) Muut olikin toki jo aikuisia ja pitempään treenanneita. Vähän hämmensi aluksi se, että tapa opettaa jääviä oli ihan erilainen, mitä itse olen käyttänyt, mutta alkusöhellyksen jälkeen lähti sujumaan. Novaa vähän ällötti mennä maahan märkään loskaan, hienohelma. ;) Loppuun otettiin vajaan parin minuutin paikkamakuu samaisessa loskassa, silloin se ei tuntunut herraa haittaavan ollenkaan. Kävin kolmesti palkkaamassa välissä, vaikka Nova kyllä näytti siltä, ettei se mihinkään ollut menossa. Minuutin paikkeilla lysähti lonkalle.

Tiistaina oli vuorossa pentuaksaa. Samaisia esteitä harjoiteltiin sekä ohjaustekniikkana valssia. Toiseen suuntaan sujui kuin rasvattu, toiseen...kuin ei-rasvattu. Meillä on Novan kans vähän samaa vikaa toispuoleisuudessa! Nyt otettiin myös ekaa kertaa puomin ylitystä, vähän arvelutti pikkumiestä alussa. Tuo 60min on Novalle kyllä ihan liian pitkä aika keskittyä, se muuttuu ihan veteläksi loppua kohden. Pidettiin pieniä leikkisessioita välissä, mikä auttoi aina hetkeksi. Mutta ennemmin tuon kanssa treenaisi ihan pieniä pätkiä kerrallaan, että pysyisi vire sopivana. Samaa vikaa on vähän noissa ohjatuissa tottiksissa, vaikka siellä ongelma ei jostain syystä näy yhtä isona. Lähinnä just seuraamisen jätättämisenä.

Tänään oltiin sitten hakuilemassa ja siellä vierähtikin koko ilta. Otettiin Novalle vaihteen vuoksi 4 ukkoa, kaikki valmiina piiloihin ja laajennettiin myös aluetta vähän. Kaks ekaa ukkoa oli n. 20 metrin päästä toisistaan, Nova sai hajun ensin siitä ekasta, mutta kun haistoi samalla toisen, ampaisi se suoraan toiselle ukolle pusikkoon. Ja unohti tietysti tässä välissä sen ensimmäisen. Kolmas ukko oli umpinaisessa työmaakopissa, jonka ovi oli raollaan, se ei tuottanut pikkumiehelle vaikeuksia. Sinne pujahti. Neljäs oli sitten vaikea. Se oli lastauslaiturin alla hirveän romukasan takana. Nova hyöri ja pyöri romujen seassa, mutta ei millään saanut hajua paikallistettua. Turhautuneena alkoi päästellä pientä kitinää, kiipesi välillä laiturin päälle ja jäi ihmettelemään, kun ei se ukko siellä ollutkaan. Ääniapuja yritettiin lopulta niin, että ukko rapisteli piilossaan, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Vasta kun itse ryömin sinne laiturin alle, Nova äkkäsi maalimiehen. Lopuksi käytiin vielä poimimassa se välistä jäänyt eka ukko kiinni olevasta roskakatoksesta, Nova survoi itsensä katokseen maan ja seinän välisestä raosta.

Ai vitsit että ärsyttää, multa jää KAHDET rauniotreenit käymättä tulevina vknloppuina, kun menee ohjelmat aina päällekkäin. Perskule! Rauniot kun on täällä Päijät-Hämeessä aika harvinaista herkkua sattuneesta syystä. Lohdutukseksi varasin meille sitten paikan paimennuskurssille tammikuussa. Päästään päkäpäitä sentään taas ihmettelemään pitkästä aikaa.

Wirnistävä Hukkapala

Nova on alkanut virnistämään, vähänkö huippua! Kahdesti on poitsu jo väläyttänyt leveän hymyn, molemmat iloisessa jälleennäkemistilanteessa. ;) Vitsit kun saisi tuon joskus kameralle, on kyllä huvittavan näköistä. Salaa vähän toivoinkin, että poitsulle periytyisi tuo ominaisuus.

Käytiin tiistaina toista kertaa pentuaksaamassa. Jatkettiin samaisiin esteisiin tutustumista, nyt meillä meni puomin kontaktikin jo paljon paremmin kun sävelsin opettamistapaa vähän toisenlaiseksi. Yksinkertaisesti käytin siihen vaan stop-käskyä, mikä meillä on liikkeestä seisomisessa, ja siihenhän se koira sitten jämähti. Muutkin esteet meni ihan hyvin. Nyt käännettiin putki ihan U:n muotoon, sitä Nova taas epäröi ekalla kerralla mutta sen jälkeen sujui varsin mallikkaasti. Harjoiteltiin lisäksi takaa leikkausta, Novalla oikea puoli oli selvästi vasenta vahvempi. Vasemmalta ohjattaessa herkästi jäi kuikuilemaan taakseen. Tuo kurssi on siitä kiva, että pääsee kunnolla tekemisen makuun ja harjoittelemaan koko tunnin ajan. Toisaalta koiralle se on tosi väsyttävää keskittyä koko 60 min, Novasta kyllä huomasi, kun alkoi väsyttää loppua kohden. Aletaan varmaan pitään omatoimisia huilihetkiä tuossa välillä ettei ihan kyllästy.

Eilen oltiin hakuilemassa varikolla, koiria oli peräti 9. Otettiin melko simppelit treenit, kun viime viikkona oli vähän turhan haasteellista. Haasteellista sikäli, että oli ihan säkkipimeää, alue meille aika iso ja ohjaajan suuntavaisto surkea. Mulla ei suurimman osan ajasta ollu mitään hajua, missä me oltiin, joten aika vaikea siinä oli koiraa ohjata. Samaisissa treeneissä multa halkesi huuli, kun sain yhdeltä koiralta köniin, sekä onnistuimme myös eksymään hakualueelle peräti 4 ihmisen voimin. Että näin.

Eilen otettiin 3 ukkoa valmiiksi piiloon. Varikolle oltiin tuotu monta jotain uimakopin tyyppistä hökötystä, niitä oli hyvä hyödyntää. Novalla on aina aluksi ihan sikana intoa, jolloin se hötkyilee hetken päättömästi, ja ekasta ukosta mentiinkin ohi mallikkaasti. Toka ukko löytyi uimakopista, Nova sai hajun sen ulkopuolelta, mutta ei millään meinannut tajuta, miten sinne pääsee sisään! Turhautuneena se päästeli sellaista kiukkuista örinää, kunnes päätti survoa itsensä lattian ja seinän välisestä raosta koppiin. Käyhän se niinkin. Palattiin sitten takaisin ekalle ukolle päin. Nova sai nyt siitä hyvin hajun, ukko löytyikin heti avonaisesta roskakatoksesta. Vika ukko oli kans uimakopissa vähän kauempana, rivissä oli monta koppia. Nova haki hajun vastapäisestä rakennuksesta, pyöri siellä hetken ja ampaisi sitten suoraan koppiin. Välimatkaa näillä oli jotain 25 (?) metriä, meinasin jo huutaa sen pois rakennuksen luota pyörimästä, mutta onneksi pidin pääni kiinni. Ei mulla käynyt mielessäkään, että se haju olisi sinne mennyt... Hieno mies.

Tottistelu on meillä ollut vähän jäissä hetken mun motivaatio-ongelmien takia. Vähän ollaan reenailtu takapään käyttöä ja kaikkea pientä. Kuvamateriaalia seuraa tässä:

Agiliitoa ja noudon alkeita

Nyt me ollaan saatu Novan kans aikaiseksi aloittaa noutokapulaan tutustuminen. Hommasin sille sellaisen laipallisen ohjatun noudon kapulan, jotenkin tuntuu, että siitä vois olla sorvattua kapulaa helpompi aloittaa. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa kapulanpitoharjoitukset kuonosta kiinni pitämällä, testasin tätä pari kertaa puisella pyykkipojalla ja totesin, että ei toimi. Nova paineistui siitä sen verran, että hylkäsin heti koko ajatuksen. Suunnitelma B oli alkaa työstämään kapulan pitoa ystävämme naksuttimen avulla. Vaan eipä meinannut tulla siitäkään mitään. Kapulasta kiinnostumisen sijaan Nova tarjosi nn. parin minuutin tuijostuskilpailuja, ja kun sillä ei palkkaa irronnut, alkoi poika ihan revittelemään ja läpsäisi tassulla. Että näin, ei toiminut siis sekään ihan oppikirjan mukaan. Suunnitelma C: ota avuksi toinen koira (joka valitettavasti vihaa kapulaa, mutta suostuu ainakin ottamaan sen suuhun). Palkkailin ensin Stellaa ja sitten Novaa kapulan suuhun ottamisesta, tämä toimi pari kertaa, mutta sitten Nova totesi homman olevan ihan syvältä ja pisti maate. Suunnitelma D: aloita touhu saaliin kautta. Tämä nyt sitten taitaa olla se meidän keino, vaikka olisinkin ehkä halunnut tehdä homman toisella tavalla. Ideana siis, että saaliin kautta saan Novan kiinnostumaan kapulasta, ja kun se ottaa sen suuhun, vedän itse vähän vastaan -> koira tiukentaa otettaan. Tätä ollaan nyt tehty ihan muutamia toistoja, mutta alku näyttää lupaavalta. Suunnitelmaa E ei vielä ole, jos tämä ei toimikaan.

Tiistaina meillä alkoi vihdoinkin pentuagility-kurssi. Mulle agility on ihan vieras maailma, enkä koskaan ole kokenut sitä ihan mun jutuksi, mutta pitäähän sitä nyt kokeilla. Ekalla kerralla käytiin läpi esteet, joita kurssilla tullaan harjoittelemaan. Normiesteiden (ilman rimoja) lisäksi ohjelmistoon kuuluu pöytä, rengas, putki ja puomi. Näistä vaikein meille oli se puomin alastulo, tehtiin aluksi siis pelkkää alastuloa ilman varsinaista puomin ylitystä. Ensinnäkin Novan jalkojen asettelu kapealle puomille oli oma hommansa, ja kun ne koivet siihen viimeinkin saatiin, päätti Nova sinnikkäästi tarjota pelkkää maahanmenoa. Tehtiin siis niin, että koira sai palkan, kun se koski nenällään maahan. Tämä ei ehkä ole meille se toimivin keino, varsinkin kun tuota maahanmenoa on hinkattu nyt niin paljon. Putkeen Nova ei ensin meinannut suostua menemään ollenkaan, mikä tuli mulle yllätyksenä. Ei se yleensä arastele tollasia juttuja. Hetken funtsimisen jälkeen (ja kun vaihtoehtoja ei ollut) se sinne sujahti, ja sen jälkeen putki olikin ihan piece of cake. Pöytää ja rengasta harjoiteltiin niin, että ohjasin Novaa vuorotelle molemmilta sivuilta sekä lähetin välillä eteen, missään ei mitään ongelmaa. Rengas taisi olla Novan lemppari, siitä se sujahti heti läpi yhtään empimättä. Oli oikein kivaa, tästähän voisi vaikka innostua enemmänkin... Harmi vaan, että meidän ei ole mahdollista agilitya alkaa reenailemaan kovin suuressa määrin, ja se taitaakin jäädä meille vain satunnaiseksi puuhasteluksi.

Nova 5kk

Novalla pärähti eilen 5kk plakkariin, niin se aika vaan kuluu. Stellakin täytti tällä viikolla vuosia. Painoa löytyy pikkumieheltä vähän vajaa 14 kg, hampaatkin on vissiin kaikki jo vaihtuneet. 

En olekaan kirjoitellut tottiksista nyt muutamaan viikkoon, mutta siellä ollaan viikottain siis käyty. Sieltä Nova on myös löytänyt kadoksissa olleet äänihuulensa. En tiennytkään, että tuosta voi päästä niin kamala huuto. Ei se siellä kentällä siis huuda, vaan häkissä, ennen kuin pääsee sieltä pois. Kyllä se nopeasti nykyään hiljenee, kun tajuaa, että autosta ei huutamalla päästä mihinkään. Novalta on treenien alussa tarkasteltu myös hampaita, mikä sujuu ihan hyvin. Ollaan tehty liikkeestä istumista ja maahanmenoa, mistä on tullut paljon kehuja, samoin kuin luoksetulosta. Seuraaminen on parhaimmillaan ihan älyttömän hyvää, mutta etenkin treenien loppupuolella muuttuu välillä laiskaksi. Täyskäännöksissä oon ite vähän pihalla, pitää nyt harjoitella niitä askelkuvioita ennen koiran mukaan ottamista. Päästään Novan kans aina välillä treeneissä näyttään muille esimerkkiä. :) Kouluttaja kysyi multa tällä viikolla, käydäänkö muuallakin koulutuksissa kun on tottis niin hyvissä kantimissa. Tulipa hyvä mieli, vaikka kysymys olikin vähän pöhkö. Kai sitä voi ihan kotonakin treenata? 

Keksinpäs muuten tällä viikolla uuden häiriötekijän paikkamakuun treenaamiseen: pompin itse sängyllä Novan ollessa paikkamakuussa lattialla. Hyvin pysyy! :D Onneksi ei ole naapureita näkemässä.

Jälkeä ollaan tehty pari kipaletta. Sunnuntaina n. 140 askeleen namiton jälki pimeään metsään, 4 keppiä jäljellä. Otsalampun valossa touhotettiin siis menemään. Pari kertaa Nova harhautui hihnan mitan päähän jäljestä, mutta löysi itse takaisin. Vauhtia oli melko paljon ja nenä turhan korkealla, mutta tää olikin vaan keppitreeniä. Kolmella ekalla kepillä Nova meni käskystä maahan, viimeisellä ihan oma-alotteisesti. Edistysaskel! Eilen 140 askeleen namijälki nurmikolle, iltaruoka tuli jäljeltä. Joka 3. askel oli nyt tyhjä, askelväliä olen taas pidentänyt vähän. Vauhtia oli ajoittain, mutta pääsääntöisesti oikein rauhassa Nova eteni. Muutamia askeleita taisi jäädä väliin, mutta ei montaa. Jäljen päässä taas keppi, ei mennyt oma-alotteisesti maahan mutta käskystä kyllä. 

Tänään oltiin hakuilemassa pilkkopimeässä. Tai Novan vuorolla oli vielä vaan hämärää. Kolme maalimiestä taas valmiiksi, kaksi oli kaulaan asti peitettyinä pressulla. Novalla oli intoa ihan järjettömästi, mun oli tosi vaikea saada sitä alussa rauhoittumaan. Se huusi ja pomppi ja sinkoili hihnassa. Käskystä istui hetkeksi, kunnes sinkosi jälleen. Tässä onkin sitten vähän työstämistä.. Kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyi tosi nopeasti, vitsit mitä nenänkäyttöä. <3 Toinen näistä oli sellaisen kumpareen päällä, minkä olisi voinut olettaa olevan vähän vaikea. Tai mistäs sitä tietää, miten ne hajut siellä menee.. Kolmatta ukkoa saikin sitten etsiä hyvän tovin, se sijaitsi aika kaukanakin tokasta. Nova jaksoi tosi hienosti, kävi välillä moikkaamassa perässä kävelijöitä. Viimein se ukko löytyi montun pohjalta. Nova sai siitä hajun ihan eri suunnasta, mistä olisin itse kuvitellut sen saavan.

Maalimieskäyttäytyminen on muuttunut Novalla rasioiden myötä aika kamalaksi söheltämiseksi. Voihan kökkö, oon ollut niin ylpeä siitä, miten nätisti se aina on ukoilla ollut. Tätä pitäisi myös jotenkin harjoitella. Mutta erittäin positiiviset tunnelmat jäi kuitenkin päällimmäisiksi, hakuilu on kyllä niin Novan juttu ku olla ja voi. Ja etsimisessä se on ihan super. <3

Kun tylsyys iskee

No niin. Seuraavaksi aion esitelle teille, mitä kaikkea koirat voivat tylsän työpäivän aikana keksiä pitääkseen mielensä virkeänä! Tämä postaus ei sen enempää selittelyjä kaipaa, annetaan kuvien puhua puolestaan. Vuorossa taideteokset à la Stella ja Nova (enimmäkseen kyllä Stella).

Sohva

Takaovi

Samainen takaovi

Ikkunan karmi

Novan toistaiseksi suurin masterpiece

Laatikon kulma

                                                       Ja lopuksi itse taiteilijat: