Mörkö saapui muumilaaksoon

Sunnuntaina oltiin ohjatuissa tottiksissa. Vesisade ja kolea ilma oli selkeästi verottanut osallistujamäärää, paikalla ei montaa koirakkoa ollut. Meidät jaettiin taas pienryhmiin, jokaiselle kouluttajalle kaksi koirakkoa. Meidän porukan toinen koira oli kuitenkin niin stressaantunut ettei pystynyt kentällä mitään tekemään, joten me saatiin sitten Novan kanssa ihan privaattiopetusta koko sessio. Ja oli muuten antoisaa. Saatiin paljon vinkkejä mm. seuraamiseen sekä luoksetuloon, kouluttaja huomasi heti mun virheet, joita itse en ole tajunnut ollenkaan. Olen esim. huomaamattani ottanut käsimerkin takaisin sivulletuloon, vaikka Nova ei sitä ole tarvinnut enää pitkään aikaan, en vaan ole itse tajunnut tekeväni tuota. Luoksetulossa olen pakittanut liikaa, ja kun tämän jätin pois, koirahan törmäsi suoraan päin. Ohjeeksi sain ottaa koiraa vähän kädellä vastaan ja "vetää" se oikeaan asentoon liikkumatta itse yhtään. Toimi heti. Sellaisia pieniä juttuja, jotka loppupeleissä merkkaa aika paljon.

Nova 6kk

Tiistaina oltiin aksaamassa. Hämmennystä herätti kymmenien sotilaiden ja panssariajoneuvojen joukko siinä hallin pihassa, jotku harjoitukset oli heillä menossa. Novaa ei moiset erikoisuudet kummastuttaneet yhtään, siellä se puikkelehti panssarivaunujen, kuorma-autojen, mönkijöiden ja aseistettujen sotilaiden seassa kuin kotonaan, katse tiiviisti kohti hallin ovea. "Pois alta risut ja männynkävyt, meitsi lähtee nyt hommiin!" Ohjaustekniikkana treenattiin tällä kertaa välistävetoa kolmella hyppyesteellä, olipa tosi vaikeaa hallita omaa kroppaansa vauhdissa. :D Aina se sojotti väärään suuntaan. Nova pyrki pari kertaa myös oikomaan esteet ja juoksemaan suoraan namikipolle, ketku. Puomin ylitykset menivät jo varmemmin. Keppejä nostettiin taas pystymmäs, yhtä vauhdilla Nova ne suoritti. Putkessa ei tänään asunut mörköjä, sinne Nova sujahti nyt mielellään molemmista päistä. Harjoiteltiin itsekseen sylkkäriä yhdistettynä joko pöytään tai renkaaseen, menivät paljon paremmin, vaikkei yhtään olla niitä tässä välillä treenattu. Tänään mulla oli Nova ekaa kertaa treeneissä irti, ei yhtään häiriintynyt, vaikka toiset harjoittelivat ihan vieressä. Kerran siinä ohjaustekniikkatreenin aikana juoksi hypyn jälkeen moikkaamaan toista koiraa, mutta muuten homma sujui ilman välikohtauksia.

Torstaina oli vuorossa pelastuskoirahommia, oltiin samassa ryteikössä kuin viime viikollakin. Oli oikein kovan onnen treenit, ts. ei mennyt kaikki ihan putkeen. Nova irtosi aluksi ihan hurjan kauas, aivan takarajalle asti. Vähän näytti siltä, että olisi hajua työstänyt ison kiven kohdalla. Sitten kuului vinkaisu, Nova kääntyi ja jäi selvästi etsimään katseellaan meikäläisiä, ja tuli sitten kamalaa kyytiä mun luo. Olin jo siinä vaiheessa vähän WTF-fiiliksellä, tuo on ollut ihan älyttömän itsenäinen hakumetsässä eikä todellakaan ole jäänyt kuikuilemaan mamman perään, tuskin on muistanut että meikäläinenkin siellä tosiaan on mukana. Noh, jatkettiin matkaa ja pian löytyikin eka ukko. Tän ekan jälkeen aloin kattelemaan, että Nova on vähän outo, kävi jatkuvasti moikkaamassa mua ja perässäkävelijöitä. Yleensä se tekee tuota vasta sitten, kun on etsinyt pitkään ja alkaa väsyä. Sitten tapahtui vielä pieni työtapaturma, kun Nova jäi kiinni hännästään oksaan! Se karvatuppo hännänpäässä onnistui jotenkin kiertymään oksan ympäri, mistä seurasi tietysti kamala huuto. Olin itse onneksi ihan vieressä ja sain pojan heti pelastettua pinteestä. Nova ei näyttänyt tästä kuitenkaan mitenkään hätkähtävän, jatkoi hommia ihan hyvin. Lähellä se kuitenkin pysyi aina siihen asti, kunnes sai hajun ja lähti sitä työstämään. Ja sieltähän se toinenkin löytyi. Kolmas ukko oli sitten paha paikka. Olin toivonut, että yksi maalimies jäisi vain nököttämään kannon nokkaan menemättä mitenkään piiloon, mua kiinnosti, miten Nova siihen reagoisi. Nova löysi sen kyllä ihan hyvin, mutta jäi muutaman metrin päähän istumaan ja tuijottamaan. Sitten se siirtyi hieman, jäi taas tuijottamaan. Päästyäni Novan luo se alkoi pöhisemään ja nousi takajaloilleen tarkastelemaan tuota mustaa hahmoa, joka vain istui kannolla selin Novaan. Vasta kun itse lähdin ukkoa lähestymään, Nova uskaltautui menemään sen luo. Tyypin kasvot nähtyään se rentotui heti ja häntä alkoi vispaamaan niin vimmatusti. Tässäpä oli sitten Novan ensimmäinen mörkö.

I saw the boogie man!

En oikein tiedä, mitä tuosta nyt sitten ajattelisin. Vähän sikäli harmittaa, että mun päähänpisto osoittautuikin noin pelottavaksi. Toisaalta ehkä hyväkin, että tässä vaiheessa jo kokeillaan näitä erilaisia variaatioita, jolloin niihin voidaan koiraa totuttaa ja koiran kanssa todeta ne vaarattomiksi. Tiedänpä nyt, mitä treenataan sitten lauantaina... Pimeys sekä pressut on onneksi tulleet jo tutuiksi, en jaksa uskoa, että niistä mitään ongelmaa enää kehkeytyy. Minähän olen tosiaan koko ajan vähän jännännyt, että mitä jos Novalle iskee joku kamala mörköikä, kun ollaan Kakolaan menossa. Ja jumalauta, tasan viikkoa ennen reissua ne ekat mörköilyt sieltä näyttäytyy. Katsellaan nyt sitten, miten me Kakolasta selviydytään. Jotenkin kuitenkin uskon, että se ihan hyvin menee. Nova on niin hirmuisen reipas pentu ollut aina, että en vaan jaksa/halua uskoa, että sille kovin kummoista mörköilyä alkaa päälle pukkaamaan.