Oltiin tänään hakuilemassa meille Novan kans vieraassa maastossa, joka osoittautuikin melkoisen haastavaksi paikaksi. Alueen alkupää oli sellaista tiheää ja korkeaa risukkoa ja heinikkoa höystettynä syvillä ojilla ja kuopilla, jotka luonnollisesti olivat täynnä vettä. Loppupää oli rinteistä hakkuualuetta, jossa sai väistellä kiviä ja kantoja ihan kiitettävästi. Pimeys sekä kuolemaa tekevä akku otsalampussa eivät varsinaisesti helpottaneet tilannetta. Mutta onneksi mulla on loistava sesse, joka handlaa tilanteen kuin tilanteen! Nova oli kyllä ihan super tänään. Kolme maalimiestä oli valmiiksi piiloissa, yksi siellä kamalassa ryteikössä ja kaksi hakkuualueella. Yksi oli kaulaan asti peitetty pressulla. Novalla meni valehtelematta ehkä 5 minuuttia, kun se oli jo löytänyt jokaisen. Nova irtosi heti tosi pitkälle ja painatteli kymmenien metrien päässä menemään, punainen valo vaan vilkkui horisontissa, kun jätkä teki vähän hommia. Itsehän keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Koiran työskentelyä en siis nähnyt tänään lainkaan, mutta ilmeisen hyvää sen täytyi olla, kun niin nopeasti kaikki eksyneet saatiin turvaan. Erityisen iloinen olin siitä, että Nova hoksasi myös sen ensimmäisen maalimiehen, yleensä kun alku menee enemmän tai vähemmän häslätessä. Hieno mies.
Viime viikolla tein sitten sen ratkaisevan päätöksen, nimittäin Novasta tulee kuin tuleekin
kertova koira. Kylläpä helpotti, kun sain vihdoinkin sen päätettyä, tätä on nyt veivattu ja vatvottu niin maan perkuleesti. Alkuperäinen suunnitelma oli rullailmaisu, sitten se vaihtui kertovaan, sitten rullaan ja taas kertovaan monien keskuteluiden jälkeen. Tosiasia kun nyt vaan on se, että tällä harjoittelutyylillä meillä ei tule koskaan olemaan mitään asiaa esim. PK-kokeisiin. Se vaatisi ainakin jossain määrin ihan toisenlaista treeniä, ja en jaksa uskoa, että mulla riittää siihen innostusta. Onhan näitä koirakoita meidänkin porukassa, jotka treenaa jonkin verran molempia, mutta kuulemani mukaan haastavaa se on, ellei toinen ole selkeästi se päälaji. Jos olisi tavoitteena tuo PK-puoli, saattaisin tehdä Novasta jopa haukkuvan, ihan varmasti siitä olisi siihen, mutta pelastuspuolella riskit on liian suuret. On tässä tullut läheltä seurattua niin monia koiria, joilla se kantti onkin jossain vaiheessa pettänyt, kun alue kasvaa, on pimeää ja mamma onkin jossain satojen metrien päässä. Se olisi se pahin mahdollinen skeenario alkaa ilmaisua vaihtamaan, jos koirasta ei haukkuvaksi olisikaan. Ihan jumalaton homma, joten parempi pelata varman päälle. Ja miksi ei rulla? Lyhyesti ja ytimekkäästi: vaikeampi ja hitaampi opettaa. Miksi nähdä vaivaa "turhaan", jos helpommallakin pääsee? :D Kertomistapa on vielä hautumassa, pari vahvaa ehdokasta on jo ja varmaan niistä toisen sitten valitsen. Eiköhän me alkuvuodesta aleta jo ilmaisua sitten treenailemaan.
Pitää ihan erikseen vielä todeta, että vitsit mä oon rakastunut tähän harrastukseen. Okei, välillä saattaa käydä kirosanojen litania päässä, kun makaat jossain pöpelikössä pilkkopimeässä ja vesisateessa parhaimmillaan kymmeniä minuutteja, mutta näin pääsääntöisesti tää on kyllä ihan huippua. Novasta näkyy kans, että sillä on tähän ihan erilainen palo kuin muihin juttuihin, vaikka se nyt rakastaa ihan tekemistä yleensäkin. Ja nimenomaan tykkään tästä pelastuspuolen hommasta, missä koira on vähän eri tavalla aktiivinen, kun sille ei kerrota, mihin sen pitää milloinkin mennä, vaan se saa tehdä ratkaisunsa ihan itse. (Ja tästähän ei nyt tarvitse kenenkään vetää herneenpalkoja sieraimiin, ihan henk.koht mielipiteistä kysymys.) Vielä kun oppisi itse suunnistamaan ja tajuaisi jotain näistä tuulten virtauksista niin oltaisiin jo hyvällä mallilla! Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti