Nyt me ollaan saatu Novan kans aikaiseksi aloittaa noutokapulaan tutustuminen. Hommasin sille sellaisen laipallisen ohjatun noudon kapulan, jotenkin tuntuu, että siitä vois olla sorvattua kapulaa helpompi aloittaa. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa kapulanpitoharjoitukset kuonosta kiinni pitämällä, testasin tätä pari kertaa puisella pyykkipojalla ja totesin, että ei toimi. Nova paineistui siitä sen verran, että hylkäsin heti koko ajatuksen. Suunnitelma B oli alkaa työstämään kapulan pitoa ystävämme naksuttimen avulla. Vaan eipä meinannut tulla siitäkään mitään. Kapulasta kiinnostumisen sijaan Nova tarjosi nn. parin minuutin tuijostuskilpailuja, ja kun sillä ei palkkaa irronnut, alkoi poika ihan revittelemään ja läpsäisi tassulla. Että näin, ei toiminut siis sekään ihan oppikirjan mukaan. Suunnitelma C: ota avuksi toinen koira (joka valitettavasti vihaa kapulaa, mutta suostuu ainakin ottamaan sen suuhun). Palkkailin ensin Stellaa ja sitten Novaa kapulan suuhun ottamisesta, tämä toimi pari kertaa, mutta sitten Nova totesi homman olevan ihan syvältä ja pisti maate. Suunnitelma D: aloita touhu saaliin kautta. Tämä nyt sitten taitaa olla se meidän keino, vaikka olisinkin ehkä halunnut tehdä homman toisella tavalla. Ideana siis, että saaliin kautta saan Novan kiinnostumaan kapulasta, ja kun se ottaa sen suuhun, vedän itse vähän vastaan -> koira tiukentaa otettaan. Tätä ollaan nyt tehty ihan muutamia toistoja, mutta alku näyttää lupaavalta. Suunnitelmaa E ei vielä ole, jos tämä ei toimikaan.
Tiistaina meillä alkoi vihdoinkin pentuagility-kurssi. Mulle agility on ihan vieras maailma, enkä koskaan ole kokenut sitä ihan mun jutuksi, mutta pitäähän sitä nyt kokeilla. Ekalla kerralla käytiin läpi esteet, joita kurssilla tullaan harjoittelemaan. Normiesteiden (ilman rimoja) lisäksi ohjelmistoon kuuluu pöytä, rengas, putki ja puomi. Näistä vaikein meille oli se puomin alastulo, tehtiin aluksi siis pelkkää alastuloa ilman varsinaista puomin ylitystä. Ensinnäkin Novan jalkojen asettelu kapealle puomille oli oma hommansa, ja kun ne koivet siihen viimeinkin saatiin, päätti Nova sinnikkäästi tarjota pelkkää maahanmenoa. Tehtiin siis niin, että koira sai palkan, kun se koski nenällään maahan. Tämä ei ehkä ole meille se toimivin keino, varsinkin kun tuota maahanmenoa on hinkattu nyt niin paljon. Putkeen Nova ei ensin meinannut suostua menemään ollenkaan, mikä tuli mulle yllätyksenä. Ei se yleensä arastele tollasia juttuja. Hetken funtsimisen jälkeen (ja kun vaihtoehtoja ei ollut) se sinne sujahti, ja sen jälkeen putki olikin ihan piece of cake. Pöytää ja rengasta harjoiteltiin niin, että ohjasin Novaa vuorotelle molemmilta sivuilta sekä lähetin välillä eteen, missään ei mitään ongelmaa. Rengas taisi olla Novan lemppari, siitä se sujahti heti läpi yhtään empimättä. Oli oikein kivaa, tästähän voisi vaikka innostua enemmänkin... Harmi vaan, että meidän ei ole mahdollista agilitya alkaa reenailemaan kovin suuressa määrin, ja se taitaakin jäädä meille vain satunnaiseksi puuhasteluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti