Treenaten ja rälläten

Täten voin ilokseni ilmoittaa, että olen palannut takaisin viikon kestäneestä tottiskoomastani. Lauantaina tehtiin ihan vain omalla pihalla pientä treenintynkää, otin paikkamakuuta ekaa kertaa niin, että katosin hetkeksi näkyvistä. Häiriötekijänä märän maan lisäksi oli koiran takana parin metrin päässä tuulessa lepattava pressu sekä pauhaava radio, eipä liikahtanut poitsu mihinkään. Seuraamista tehtiin lyhyitä pätkiä, Nova alkaa herkästi jätättämään vireen laskiessa, tähän pitää nyt kiinnittää huomiota.

aamujoogaa

Sunnuntaina meillä oli sitte ohjatut tottikset, porukkaa oli paikalla vähän isänpäivästä johtuen ja siksi tehtiin vähän ryhmämuutoksia. Meidät sitten tyrkättiin suoraan edistyneempien poppooseen treenaamaan jääviä liikkeitä! Rysähdettiin kerta heitolla porukan parhaimmistosta pahnanpohjimmaisiksi ;) Muut olikin toki jo aikuisia ja pitempään treenanneita. Vähän hämmensi aluksi se, että tapa opettaa jääviä oli ihan erilainen, mitä itse olen käyttänyt, mutta alkusöhellyksen jälkeen lähti sujumaan. Novaa vähän ällötti mennä maahan märkään loskaan, hienohelma. ;) Loppuun otettiin vajaan parin minuutin paikkamakuu samaisessa loskassa, silloin se ei tuntunut herraa haittaavan ollenkaan. Kävin kolmesti palkkaamassa välissä, vaikka Nova kyllä näytti siltä, ettei se mihinkään ollut menossa. Minuutin paikkeilla lysähti lonkalle.

Tiistaina oli vuorossa pentuaksaa. Samaisia esteitä harjoiteltiin sekä ohjaustekniikkana valssia. Toiseen suuntaan sujui kuin rasvattu, toiseen...kuin ei-rasvattu. Meillä on Novan kans vähän samaa vikaa toispuoleisuudessa! Nyt otettiin myös ekaa kertaa puomin ylitystä, vähän arvelutti pikkumiestä alussa. Tuo 60min on Novalle kyllä ihan liian pitkä aika keskittyä, se muuttuu ihan veteläksi loppua kohden. Pidettiin pieniä leikkisessioita välissä, mikä auttoi aina hetkeksi. Mutta ennemmin tuon kanssa treenaisi ihan pieniä pätkiä kerrallaan, että pysyisi vire sopivana. Samaa vikaa on vähän noissa ohjatuissa tottiksissa, vaikka siellä ongelma ei jostain syystä näy yhtä isona. Lähinnä just seuraamisen jätättämisenä.

Tänään oltiin sitten hakuilemassa ja siellä vierähtikin koko ilta. Otettiin Novalle vaihteen vuoksi 4 ukkoa, kaikki valmiina piiloihin ja laajennettiin myös aluetta vähän. Kaks ekaa ukkoa oli n. 20 metrin päästä toisistaan, Nova sai hajun ensin siitä ekasta, mutta kun haistoi samalla toisen, ampaisi se suoraan toiselle ukolle pusikkoon. Ja unohti tietysti tässä välissä sen ensimmäisen. Kolmas ukko oli umpinaisessa työmaakopissa, jonka ovi oli raollaan, se ei tuottanut pikkumiehelle vaikeuksia. Sinne pujahti. Neljäs oli sitten vaikea. Se oli lastauslaiturin alla hirveän romukasan takana. Nova hyöri ja pyöri romujen seassa, mutta ei millään saanut hajua paikallistettua. Turhautuneena alkoi päästellä pientä kitinää, kiipesi välillä laiturin päälle ja jäi ihmettelemään, kun ei se ukko siellä ollutkaan. Ääniapuja yritettiin lopulta niin, että ukko rapisteli piilossaan, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Vasta kun itse ryömin sinne laiturin alle, Nova äkkäsi maalimiehen. Lopuksi käytiin vielä poimimassa se välistä jäänyt eka ukko kiinni olevasta roskakatoksesta, Nova survoi itsensä katokseen maan ja seinän välisestä raosta.

Ai vitsit että ärsyttää, multa jää KAHDET rauniotreenit käymättä tulevina vknloppuina, kun menee ohjelmat aina päällekkäin. Perskule! Rauniot kun on täällä Päijät-Hämeessä aika harvinaista herkkua sattuneesta syystä. Lohdutukseksi varasin meille sitten paikan paimennuskurssille tammikuussa. Päästään päkäpäitä sentään taas ihmettelemään pitkästä aikaa.