sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Wirneen hakua ja paaaaljon agilitya

Onpas tullut taas puuhasteltua. Viikko sitten oltiin taas hakuilemassa Wirnistelevässä seurassa Nurmijärvellä. Hirmuinen kasa päteviä aussieita paikalla ihan Tamperetta ja Turkua myöten. Ihan mahtavaa. Kylmä oli ku mikä, mutta sade onneksi taukosi sopivasti treenien ajaksi. Novalle tehtiin ilmaisupainotteinen treeni ja sain todeta, että kyllä vain, uusi ilmaisumme alkaa olla valmis! Ja se on edellistä paljon, paljon parempi. Niin minun, kuin Novankin mielestä. Onneksi tajusin vaihtaa jo tässä vaiheessa, koko koiran olemuskin muuttui vaihdon myötä vapautuneemmaksi. Ihanaa.

Pelastuskoirailtiin tällä viikolla myös pilkkopimeässä metsässäkin, nyt Nova pääsi ilmaisun hinkkaamisen sijasta jo ihan etsimäänkin. Ja. Se. Oli. Niin. HYVÄ! Ilmaisut etenkin oli todella hyviä, haukku irtosi kuin konekivääristä varsinkin ensimmäisellä ukolla. Mulle on tähän asti riittänyt yksi haukahdus, koska vaatiessani lisää alkoi pomppiminen tulla mukaan kuvioon ja koira hyppi ja haukkui yhtä aikaa. Ja tämähän ei ole tavoitteena. Mutta nyt se tarjosi kunnon haukkusarjaa ihan oma-alotteisesti, pätevä ötökkä. Novasta olisi saattanut tulla ihan kelpo haukkuvakin koira, mitä en koskaan olisi uskonut about vuosi sitten, jolloin se oli käytännössä mykkä. Mutta koska itse diggailen kertovasta enemmän, näin on just hyvä. Haukkuvakertova, hyvä kompromissi. ;)


Rally-tokossa tutustuttiin taas pariin uuteen avoimen luokan liikkeeseen: houkutukseen ja pyörähdykseen. Pyörähdys sujui ilman ongelmia myös liikkeestä, joskin käsimerkki on vielä melko iso. Tämä tuskin avoimessa vielä mitään kuitenkaan haittaa. Toinen uusi juttu oli houkutus, jonka ennakoin aiheuttavan ongelmia. Houkutuksena kaksi erilaista lelua. Nova piti niin tiiviisti kontaktia seuraamisessa, ettei se ensimmäisillä kerroilla tainnut niiden olemassaoloa edes huomata. Viimeisellä kerralla piti sitten käydä toista nuuskuttamassa kesken pujottelun, houkutus kun sattui olemaan ihan sen vieressä. Kuitenkin taas houkutus-kyltille päästyämme se ei noteerannut leluja lainkaan. Veikkaankin, että ruoka tulee olemaan isompi ongelma...


Tällä viikolla me ollaan agiliidelty peräti kolmena päivänä, kahdet normitreenit ja sunnuntaina vielä Juha Oreniuksen agility-koulutus! Lahdessa tehtiin seuraavanlaista rataa:


Kuten arvata saattaa, vaikein kohta radalla oli putken ja A:n erottelu, mikä kuitenkin lähti sujumaan yllättävän kivuttomasti, vain kerran Nova putkeen sujahti. Ja itse sain taas uuden ahaa-elämyksen: koiraa voi myös jarruttaa radalla! Woah! :D Kun itse lähes pysähdyin koiran laskeuduttua 8. esteeltä, se kääntyi heti kysymään ohjeita ja ohjaus A:lle sujui ongelmitta. Tehtiin myös keppejä sekä keinua, keinulla jatkettiin bang-leikkiä oikein menestyksekkäästi. Nova ei enää pelkää keinua eikä yritä sitä väistää, nyt se suhtautuu siihen lähinnä uteliaasti ja kokeilee, millä sitä namppaa oikein heruisi. Kunnon jackpot oli, kun se ilman minkäänlaista houkuttelua oikein jysäytti molemmat tassut keinun päälle ja piti ne siinä. Hitaasti hyvä tulee, nyt näyttää jo lupaavalta.

Tuolla Lahden ryhmässä kaikki muut koirat ovat villakoiria, ja vieläpä mustia! Koko vaan vaihtelee. Nova ei ihan sulaudu sakkiin... :D Joukon merle-lammas. Nova on myös ihan rakastunut yhteen partis-tyttöön, joka treenaa meidän jälkeen. Nenä alkaa väpättämään heti, kun tyttö astuu halliin, Novan ei tarvi edes nähdä koko koiraa vaan nenä vie mennessään. Ihan uskomatonta, tuo on ainoa uros meidän treeniporukassa, mutta ei nuo puudelit saa aikaan samanlaista reaktiota ja perään haikailemista. Ainoastaan tuo yksi partis. Miehet...

Perjantaina aksaltiin taas Heinolassa, rata seuraavanlainen, vähän haastavampi ilmestys:


Me tehtiin rataa pienissä pätkissä, koska ongelmakohtia tuli eteen toistensa perään. Ensimmäinen ongelma oli tuo pituus+sen jälkeinen suora. Jos mä käännyin liian äkkinäisesti tai aikaisin, Nova rysäytti pituuden päälle tai hyppäsi sen sivusta. Jos mä varmistelin, että se hyppää koko esteen, ei mulla ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia ehtiä 6. aidalle. Kun ei ehdi, niin ei ehdi. Paras suoritus oli sellainen, missä Nova kaatoi vain viimeisen laudan piitudessa. :P Sitten tehtiin niin, että aloitettiin vasta 4. aidalta ja treenattiin jarrutusta ja ohjausta 6. aidalle. Oli kahdessa päivässä ehtinyt unohtua, että jarru on siellä olemassa ja sitäkin voi käyttää. Tämän jälkeen oli ongelmia aidalla nro 8, jossa tarkoituksena oli tehdä jaakotus. Joka mulle siis vieras tekniikka. Yrittäessäni tehdä oikein tiukkaa käännöstä, Nova herkästi hyppäsi takaisin siivekkeen kiertämisen sijaan. Voi huoh. Homma sujui paljon paremmin, kun lähetin sen hypylle kauempaa enkä yrittänyt mitään hifistelyjä. Sitten vuorossa seuraava ongelma: puomin ja putken erottelu. Voi *****. Ihan mahdotonta. Nyt ei toimineet jarrut ihan optimaalisesti ja vaikka miten yritin ottaa koiraa haltuun, sinne putkeenhan se sujahti. Ääntä piti ottaa kunnolla mukaan ja nyrkki lyödä suoraan nenän eteen, että sain sen puomille menemään. Loppuradalla ei mitään isoa sitten enää ollutkaan, toki keinu jätettiin välistä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa meikäläinen tuntee itsensä ihan ameebaksi. Mutta hauskaa tämä on, joten ei se mittään! :D



Sunnuntaina oli sitten luvassa Juha Oreniuksen agilitykoulutus. Kaikki muut osallistujat olivat kisaavia ja suurin osa 3. luokkalaisia, mutta koska tällainen alkeellisempikin olento huolittiin mukaan, niin toki mentiin. Ratapiirroksessa mittasuhteet kusee ja viimeisistä hypyistä en ihan varma ole (koska emme koskaan päässeet sinne asti, niin ei jäänyt mieleen) mutta jotenkin näin se meni:


Ensimmäinen etappimme oli esteet 1-5. Ekalla kerralla putki imi koiran pussin jälkeen, tokalla yrittämällä hyppäsi väärältä puolelta, kolmas onnistui oikein hyvin. Mutta tulipahan kiire! Toivoin pussin vähän hidastavan vauhtia, mutta pöh ja pah. Seuraava sessio oli esteet 6-8, päädyin tekemään välistävedon ja jäämään radan puolelle, olisi voinut ohjata myös seinän puolelta. Välistäveto onnistui, vaikka oma liikkuminen vähän kusikin. Kaikkein pisimmäksi aikaa jumituimme tekemään pätkää 14-18, johtuen käytännössä siitä, että vastakäännös (14-15 aidat) oli mulle taas kerran ihan uusi juttu, ja kesti hetken oivaltaa homman idea. Tai lähinnä se, miten perkuleen aikaisin se käännös täytyy tehdä, että ehtii koiran matkaan. Mutta suoritus parani kerta kerralta ja viimeinen toisto olikin ehdottomasti paras.

Siinäpä se aika sitten vierähtikin! Mutta oli taas kerran todella antoisa treeni, tykkäsin Juhan tavasta opettaa ja sain kyllä paljon irti tästäkin koulutuksesta. Erityisesti iskostui päähän taas kerran se ennakointi ja koiraan luottaminen. Kyllä se sinne esteelle irtoaa ihan ilman mun varmistelujakin. 

Kukkuu!
Ja sitten vielä loppukevennyksenä Novan tempauksia tämän viikon aksatreeneistä. Perjantaina se yritti survoa itsensä siivekkeen läpi palkalle, ihan ei mahtunut siitä 2cm raosta pujahtamaan, vaikka pieni onkin. Oreniuksen koulutuksessa taas pientä hölmöä kohtasi suuri pettymys, kun se törmäsi (sanan varsinaisessa merkityksessä) siihen tosiasiaan, että pussi ei toimi niin kuin putki: sen sisään ei pääse väärästä päästä, vaikka miten tunkisi. Minun pöljäke. <3

perjantai 8. marraskuuta 2013

Treenitauko: over and out

Hiiohoi, vihdoinkin olemme heittäneet hyvästit lusmuilulle (jota voi hienosti myös treenitauoksi kutsua) ja vapaapäiviä tällä viikolla siunaantui peräti yksi. Oho. Mutta mikä parasta, me agiliidellään tästä lähtien kaksi kertaa viikossa. \o/ Saatiin treenipaikka myös Lahdesta ja aloitettiin siellä tällä viikolla. Rata oli kutakuinkin seuraavanlainen:


Alkuun tehtiin esteet 1-5, A:n päässä kouluttaja palkkasi Novaa nameilla kun itse jatkoin juoksemista. Ekalla kerralla oli iloisesti jatkamassa matkaa ilman pysähtymistä. Kokeiltiin kahta eri variaatiota tuohon 2. ja 3. esteiden välille, meille toimi paremmin perus takaakierto+valssi. Toinen vaihtoehto ei mennyt mulle kaaliin, ei sitten mitenkään. En tiedä josko ohjauksella olisi joku hieno nimikin, mutta siinä jätettiin valssi tekemättä, jatkettiin koiran ohjaamista oikealla kädellä ja käännettiin se sitten esteelle vasemmalla kädellä, koiran ollessa siis koko ajan oikealla puolella. Siis wut? Ei ymmarra ma.


Seuraava pätkä oli sitten esteet 6-11 aloitettiin niin, että koira laitettiin kontaktille ja vapautettiin sieltä suorittamaan rataa. Tällä pätkällä olin itse ihan pallo hukassa 8. ja 9. esteiden välissä, kun piti jälleen valssailla. Jotenkin aina tuppasi unohtumaan, kun vauhtia oli paljon. 10. esteellä tehtiin vielä tiukka valssi, hyvin löytyi putken oikea pää. Tällä esteellä piti ohjata koira oikeanpuolimmaisen siivekkeen vierestä, ei saanut varmistella ja lähteä vasenta kiertämään putkea välttääkseen, kuten kuulemma monet maksikoiran ohjaajista todennäköisestä tässä kohtaa valitsisivat. Minä voin ihan kirkkain silmin myöntää, että eipä mulla olisi vaan käynyt moinen mielessäkään. Vaikka nyt kun rataa kuvasta katsoo, niin ihan ymmärrettävältä, joskin hitaammalta vaihtoehdoltahan se näyttää. Mutta en kyllä hahmottanut tätä vaihtoehtoa rataan tutustuessa. Ai luoja mä oon niin pihalla kaikesta... :D Lopuksi sitten vielä esteet 11-15 ja viimeisellä kierroksella koko rata läpi.


Ehdittiin vielä tutustua keinuun treeneissä, keinuahan Nova on tehnyt vain kerran aikaisemmin ja se oli vähän ällö. Noh, nyt se oli ällö potenssiin miljoona. Tehtiin sellaista pientä vauvakeinua, mutta Novahan pelkäsi sitä ihan kamalasti. Eihän se ekan yrittämän jälkeen suostunut menemään keinulle ollenkaan, namin voimalla vähän matkaa mutta sitten tuli paniikki. Keinun liike oli se juttu, mikä pelotti, ja aluksi pelkkä keinun heilutteli sai koiran sinkoamaan hihnan mitan päähän. Aloitettiin sitten keinulla the bang gamea ja tätä on tarkoitus nyt jatkaa. Hyvin hämmentävää noin voimakas reaktio. Me kuitenkin ollaan Novan kans tehty ns. tasapainoharjoituksia esim. seisottamalla koiraa huojuvan rengaspinon päällä ja istuttamalla keikkuvalla jakkaralla.

Meillä on myös pihalla puutarhakeinu, jossa ollaan Novan kans paljon keinuttu ja siten olen keinuvaan liikkeeseen yrittänyt totuttaa. Kaikki tämä siis ihan tietoisesti nimenomaan tuota keinua ajatelle. Ei Nova ole noista ollut moksistaan. Samoin viime rauniovierailulla Nova kokeili keinu-estettä, eikä se ollut mitenkään big deal. Tiedä sitten, mikä tässä agility-esteessä on niin kamalaa. Ehkä se on vaan se juttu, että koira kuvittelee astuvansa puomille, ja säikähtää kun alusta liikkuukin. Vaikka tosiaan vauvakeinulla tehtiin ja ohjaaja oli toisessa päässä laskien keinua hyvin hitaasti, joten mistään äkkinäisestä liikkeestä ei todellakaan ollut kysymys. No mutta, tiedetäänpä mitä tulemme hinkkaamaan hamaan tulevaisuuteen asti...

Heinolan treenit jatkuivat myös tällä viikolla, päästiin hurvittelemaan uuteen halliin! Teemana oli takaaleikkaukset, jotka onkin mun yksi murheenkryyni. Rata oli ihan yksinkertainen, mutta suurin haaste olikin suhteuttaa oma liikkuminen rataan sopivaksi, etten rynninyt koiran tielle. Tehtiin myös keppejä, Nova pujottelun kyllä hallitsee, mutta tulokulmissa riittää hommaa. Mutta vitsit sentään, mikä draivi sillä treeneissä oli! Ja draivin kylkiäisenä sitä ääntähän sitten lähtee... Vaikka Nova haukkuu myös intoaan, on iso osa huutamisesta radalla selkeästi mun komentamista. Tyyliin "kerro nyt perkele mihin seuraavaksi mennään!!!" Huonosta ohjauksesta tulee kyllä palautetta tältä tyypiltä. :P


Pelastuskoiratouhuissa meidän uusi ilmaisu on taas ottanut askeleen eteenpäin. Tällä  viikolla Nova alkoi jo tarjoamaan haukkumista ihan ilman pyytämistä. Herkästi tulee pomppu vielä ensimmäisellä maalimiehellä, mutta tämän jälkeen se yleensä jo unohtuu. Nopeasti se vaan oppii, ei voi muuta sanoa. Hakuilua onkin tällä viikolla tiedossa peräti kolmena päivänä, kahdet ilmaisupainotteiset treenit pelastuskoiraporukassa ja sunnuntaina huristellaan taas Wirneen poppoota tapaamaan hakuilun merkeissä. Ihanaa kun on taas actionia lusmuilukauden jälkeen!

Rally-tokon jatkokurssikin alkoi tällä viikolla, aloimme tutustumaan avoimen luokan saloihin. Eipä siellä mitään hirveän ihmeellisiä juttuja vielä ole, houkutus varmaan se kaikkein pahin meille... Mutta mä olen nyt innostunut lajista ihan oikeasti, vaikka ihan humputtelumielessä tätä lähdettiinkin kokeilemaan. Olen jopa alkanut opettaa Novalle perusasentoa oikealle puolelle, voittaja-luokassa kun koiran täytyy osata seurata myös oikealla. Perusasento sujuu jo ihan kivasti, seuraamista oikealla ei vielä olla aloitettu. Hirveän huvittavaa, kuinka paljon huomiota Novan peräpää saa rally-tokon merkeissä! Sekä kisoissa että treeneissä kuulee aina ihasteluja siitä, miten näppärästi pojun pylly pyörähtää. Ja pyöriihän se, kieltämättä. Takapään käyttö on siis aika isossa roolissa rally-tokossa, joten sen vuoksi ihmiset siihen huomiota niin kiinnittää. Kisoissa mölli-radan tuomari meille totesikin, että kyllä tuolla pyllyn pyörittämisellä pääsee vielä pitkälle. ;) No joo, eipä tämä laji pelkkää pyörivää ahteria ole, mutta hyvät lähtökohdat meillä sentään on!


Toko-motivaatiota olen yrittänyt myös kasvattaa, aloitettiin varovasti ihan vain tunnarikapuloita keittämällä. Kyllä se sieltä, kyllä se sieltä... :D

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kisaamista ja hälytreenejä

Lauantaina skabailtiin Novan kans ensimmäistä kertaa rally-tokossa! Lähinnä humputtelu-mielessä hommaan lähdettiin, kun alkeiskurssikin on käyty ja kisat lähellä. Melkoisen suositut pippalot oli, alokasluokkia päädyttiin lopulta pitämään kahden ryhmän verran. Yhteensä alokasluokkaan osallistujia oli peräti 41 kpl! Me oltiin Novan kans ensimmäisessä porukassa, mikä tiesi aikaista herätystä, vaikka kisat lähellä olikin... Mutta hyvä niin, kun iltapäiväksi oli jo ohjelmaa tiedossa. Kisapaikalla oli Halloweenin kunniaksi järjestetty epävirallinen Halloween-rata, jota käytiin ensin kokeilemassa. Se olikin aika paha nakki, paljon rekvisiittaa häiriötekijänä radalla sekä mukana myös ylempien luokkien kylttejä, joiden suorittamisesta mulla ei kaikista ollut hajuakaan. Mutta läpi päästiin silti, joskin rimaa hipoen, pisteitä saatiin 74/100. :D Palkinnoksi puruluu koiralle ja suklaata ohjaajalle.

Sitten olikin aika suunnata sille oikealle radalle. Tuomarina Kirsi Petäjä ja rata seuraavanlainen:


Rata oli mun mielestä melko helppo. Nuo spiraalit ja pujottelut huolestutti ehkä eniten, Nova kun tykkäisi niin nuuskuttaa kaikkea vastaantulevaa (oli huomattu jo epävirallisella radalla). Samoin hallissa lentelevät kaksi pikkulintua hermostuttivat myös, mutta Nova ei niitä onneksi bongannut. Yhden koiran suoritus ainakin kärsi lentelevistä häiriötekijöistä... Nova oli radalla aivan totaalisen kuutamolla kahden ensimmäisen kyltin ajan. Siinä se lönkytteli vieressä kuin sunnuntaikävelyllä, ekasta kyltistä tulikin heti -1p TVÄ (vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike), kun Nova unohtui matkasta mun ottaessa askeleen oikealle. Toisella kyltillä Nova unohti yllättäen, mitä "takaa"-käsky tarkoittaa ja siitä myös -1p AS (koira pois asennosta enemmän kuin ½m) sekä -3p TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä) Tarkkaan en muista, mitä tuossa oikein tapahtui. Kolmannelta kyltiltä napattiin vielä -1p KYL (nuuski kylttiä), mutta tämän jälkeen tyyppi näytti vihdoin tajuavan, mitä me oikein oltiin tekemässä. "Niin tää oli TÄTÄ, oisit heti sanonu!" Ja sitten mentiin. Loppurata ihan mahtavaa duunia: iloista, keskittynyttä ja kertakaikkisen hienoa ja virheetöntä. Tuomari oli arvostelulomakkeeseen vielä kirjoittanut, että "loppuosa kaunista työtä". Ihana Nopsu <3 Saldona siis 94/100p.


Kisoista suunnattiinkin sitten suoraan pelastuskoirailemaan hälytreeneihin. Aamupäivällä kännykkään tuli "hälytys", jossa ilmoitettiin kahden mieshenkilön kadonneen sekä tapaamispaikka ja -aika. Aloiteltiin hommaa siinä 12 jälkeen. Etsintäalue oli taajamaa ja puistoaluetta, jossa liikkui ihan kiitettävä määrä ihmisiä ja koiria. Ei mikään helppo nakki. Jakauduttiin pareihin ja jokainen pari sai oman etsintäalueensa. Me päädyttiin parini kanssa jakamaan alue puoliksi, ensin toinen koira etsi toisen puolen ja toinen sen jälkeen toisen, koiraton oli aina kartturina ja hoiti yhteydenpidon johtopaikalle. Novan osalta en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun kytkettynä etsimistä on harjoiteltu niin kovin vähän. Alku sujui kerrassaan mallikkaasti ja laajoja pusikkoalueita rymytessämme päästin liinasta irti ja annoin sen painattaa. Etsittävä alue oli kohtuullisen jyrkkää rinnettä, mikä hankaloitti liikkumista ja hikikarpalot virtasivat... Jossain vaiheessa Nova alkoi turhautua, kun etsintä ei tuottanut tulosta. Repi risuja irti puskista ja yritti kanniskella keppejä. Mutta hyvin se jaksoi aina vain jatkaa! Eikä kytkettynä oleminen vaikuttanut hirveästi haittaavan, kyllä se duunia teki niinkin. Positiivinen huomio myös, miten hyvin se reagoi esineisiin, mitä tuollaisella puistoalueella tulee vastaan paljonkin. Vaikka etsittävää ei meidän alueelta löytynyt, Nova bongaili puskista mm. pöytäliinan, muovipressun ja sandaalin, jota se jopa kantoi mulle päin. Näistä pääsi kehumaan ja palkkaamaan. Oppi nro 1 iskostui päähän tässä vaiheessa: koiralle vettä mukaan! Oli sen verran rankkaa.

Nova kaivautuu Kiinaan
Toinen kadonnut löytyi siinä 14.30 maissa, mutta toinen oli yhä edelleen hukassa. Etsittävää aluetta laajennettiin ja koirakoita lähti uusille alueille. Johto informoi koirakoita, kun lisätietoa kadonneen liikkeistä ilmeni. Me suunnattiin oman alueemme jälkeen vielä kolmannen koiran kanssa haravoimaan toista ulkoilualuetta, tavoitteena löytää laavulle, jossa kadonneen epäiltiin lymyilevän. Matkalla koira reagoi selvästi hajuun rinteellä, mutta koska rinteen yläpuolella kulki lenkkipolku, ajattelimme sen reagoivan vain lenkkeilijään. Oppi nro 2 iskostui päähän tässä: luota koiraan! Ohi mentiin kadonneesta niin että hujahti. :P Ihan ehkä muutaman kerran kuullut tuon lauseen aikaisemminkin... No mutta, alueella oli onneksi muitakin koirapartioita ja kadonnut noukittiin lopulta turvaan siinä klo 16 jälkeen ja homma saatiin päätökseen klo 17 maissa. Sellaiset 5h treenit, käveltyäkin tuli yli 10 km. Mutta oli hauskaa!


Etsinnän alkupuolella hiki virtasi rymytessämme rinteitä pitkin takiaispuskien läpi, loppupuolella alkoi taas vilu hiipiä vaatetuksen alle. Jalat olivat maitohapoilla pitkään. Mutta vitsit sentään, olipa todella hyvät treenit! Tämä oli nimenomaan sitä, mitä etsinnät oikeasti ovat, ja siitä on normaalit, kokeisiin tähtäävät harjoitukset kaukana. Aivan eri fiilis etsiä aluetta, josta ei oikeasti tiedä, onko se tyhjä vai ei. Ja alkutietojen perusteella oletimme kadonneiden olevan liikekannalla, jolloin huomiota tuli kiinnitettyä paljon myös alueella liikkuviin ihmisiin. Ihmiset ihmettelivät paljon meidän touhuiluja ja monet tulivatkin kysymään, onko joku kadonnut. Ainakin siis onnistuimme näyttämään uskottavilta! ;) Nova tarvitsee seuraavaksi kivan, palauttavan treenin, jossa ukkoja myös löytyy, mutta näitä tyhjien alueiden etsimisiä on hyvä jatkossa treenata. Ja mielellään niin, että ohjaaja ei itse tiedä, onko alue tyhjä vai ei. Samoin jossain vaiheessa täytyy alkaa kiinnittää huomiota koiran kestävyyteen etsimällä isoja alueita, joista vasta viimeisestä kulmasta löytyykin ukko. Pelastuspuolella kun etsinnät eivät ole mitään 20min pikarykäisyjä, eikä korkeassa vireessä intopiukena touhottaminen ole kovin toivottavaa. Hirveästi taas uusia treeni-ideoita, ihan huippua! Harmi vaan, että ensin pitäisi saada tämä uusi ilmaisu pelittämään... Mutta paljon edistystä tapahtui jo tällä viikolla, joten kyllä se sieltä vielä tulee.


Ja jotta viikonlopusta ei turhan kevyt muodostuisi, hurautettiin sunnuntaina Helsinkiin mölli-tokoilemaan. Meillä on ollu tokoilut niin jäissä, että piti mölleihin lähteä katsomaan, missä oikein mennään. Säännöt oli normaalit alokasluokan säännöt, liikkeiden välissä sai palkata mutta kokonaisvaikutelma oli tuolloin 5. Meidän pistejakauma oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 9

Pisteet siis 182,5 ja sijoitus 2./7.


Lähdin hommaan sillä ajatuksella, että pääsisin palkkaamaan koiraa kisamaisessa tilanteessa. Oletusarvona oli siis perässävedettävä kisalaama kehässä. Mutta voi voi sentään, miten jaksaa tuo koira aina yllättää. Mikä laama? Missä? Ei näkynyt laamaa, ei. Sen sijaan vire oli sen verran korkea, ettei käynyt mielen vieressäkään ottaa enää lelua kehiin. Noh, erittäin hyvä näin, vaikka korkea vire aiheuttikin pientä piippaamista liikkeiden välillä, iloista pomppimista seuraamisessa (no okei, yks pomppu vain) ja kohtalaisia vaikeuksia keskittymisessä ja asioiden loppuun asti viemisessä (koska "PALLO, missä on se pallo?! Ai niin, pitikö luoksetulossa istahtaaki"). Kaikkeen muuhun olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, mutta paikkamakuu oli ihan kamala. Me ei paikkista olla tehty koskaan keinonurmella, ja siinähän oli sitten ihan hirveän mielenkiintoisia hajuja, joita piti nuuskutella ja vähän lipsuttaa myös. Voi luoja... Noh, toinen koira nuoleskeli paikkamakuun aikana pallejaan, joten ei ihan mennyt putkeen kaikilla muillakaan. :D Mutta erittäin hyvä reissu, josta päällimmäiseksi jäi  hyvin iloinen mieli. :) Josko niitä virallisia alkaisi kohta taas tsuumailemaan...vaikka paikkamakuu alkoikin nyt vähän ahdistaa.