Pelastuskoirailtiin tällä viikolla myös pilkkopimeässä metsässäkin, nyt Nova pääsi ilmaisun hinkkaamisen sijasta jo ihan etsimäänkin. Ja. Se. Oli. Niin. HYVÄ! Ilmaisut etenkin oli todella hyviä, haukku irtosi kuin konekivääristä varsinkin ensimmäisellä ukolla. Mulle on tähän asti riittänyt yksi haukahdus, koska vaatiessani lisää alkoi pomppiminen tulla mukaan kuvioon ja koira hyppi ja haukkui yhtä aikaa. Ja tämähän ei ole tavoitteena. Mutta nyt se tarjosi kunnon haukkusarjaa ihan oma-alotteisesti, pätevä ötökkä. Novasta olisi saattanut tulla ihan kelpo haukkuvakin koira, mitä en koskaan olisi uskonut about vuosi sitten, jolloin se oli käytännössä mykkä. Mutta koska itse diggailen kertovasta enemmän, näin on just hyvä. Haukkuvakertova, hyvä kompromissi. ;)
Rally-tokossa tutustuttiin taas pariin uuteen avoimen luokan liikkeeseen: houkutukseen ja pyörähdykseen. Pyörähdys sujui ilman ongelmia myös liikkeestä, joskin käsimerkki on vielä melko iso. Tämä tuskin avoimessa vielä mitään kuitenkaan haittaa. Toinen uusi juttu oli houkutus, jonka ennakoin aiheuttavan ongelmia. Houkutuksena kaksi erilaista lelua. Nova piti niin tiiviisti kontaktia seuraamisessa, ettei se ensimmäisillä kerroilla tainnut niiden olemassaoloa edes huomata. Viimeisellä kerralla piti sitten käydä toista nuuskuttamassa kesken pujottelun, houkutus kun sattui olemaan ihan sen vieressä. Kuitenkin taas houkutus-kyltille päästyämme se ei noteerannut leluja lainkaan. Veikkaankin, että ruoka tulee olemaan isompi ongelma...
Tällä viikolla me ollaan agiliidelty peräti kolmena päivänä, kahdet normitreenit ja sunnuntaina vielä Juha Oreniuksen agility-koulutus! Lahdessa tehtiin seuraavanlaista rataa:
Kuten arvata saattaa, vaikein kohta radalla oli putken ja A:n erottelu, mikä kuitenkin lähti sujumaan yllättävän kivuttomasti, vain kerran Nova putkeen sujahti. Ja itse sain taas uuden ahaa-elämyksen: koiraa voi myös jarruttaa radalla! Woah! :D Kun itse lähes pysähdyin koiran laskeuduttua 8. esteeltä, se kääntyi heti kysymään ohjeita ja ohjaus A:lle sujui ongelmitta. Tehtiin myös keppejä sekä keinua, keinulla jatkettiin bang-leikkiä oikein menestyksekkäästi. Nova ei enää pelkää keinua eikä yritä sitä väistää, nyt se suhtautuu siihen lähinnä uteliaasti ja kokeilee, millä sitä namppaa oikein heruisi. Kunnon jackpot oli, kun se ilman minkäänlaista houkuttelua oikein jysäytti molemmat tassut keinun päälle ja piti ne siinä. Hitaasti hyvä tulee, nyt näyttää jo lupaavalta.
Tuolla Lahden ryhmässä kaikki muut koirat ovat villakoiria, ja vieläpä mustia! Koko vaan vaihtelee. Nova ei ihan sulaudu sakkiin... :D Joukon merle-lammas. Nova on myös ihan rakastunut yhteen partis-tyttöön, joka treenaa meidän jälkeen. Nenä alkaa väpättämään heti, kun tyttö astuu halliin, Novan ei tarvi edes nähdä koko koiraa vaan nenä vie mennessään. Ihan uskomatonta, tuo on ainoa uros meidän treeniporukassa, mutta ei nuo puudelit saa aikaan samanlaista reaktiota ja perään haikailemista. Ainoastaan tuo yksi partis. Miehet...
Perjantaina aksaltiin taas Heinolassa, rata seuraavanlainen, vähän haastavampi ilmestys:
Me tehtiin rataa pienissä pätkissä, koska ongelmakohtia tuli eteen toistensa perään. Ensimmäinen ongelma oli tuo pituus+sen jälkeinen suora. Jos mä käännyin liian äkkinäisesti tai aikaisin, Nova rysäytti pituuden päälle tai hyppäsi sen sivusta. Jos mä varmistelin, että se hyppää koko esteen, ei mulla ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia ehtiä 6. aidalle. Kun ei ehdi, niin ei ehdi. Paras suoritus oli sellainen, missä Nova kaatoi vain viimeisen laudan piitudessa. :P Sitten tehtiin niin, että aloitettiin vasta 4. aidalta ja treenattiin jarrutusta ja ohjausta 6. aidalle. Oli kahdessa päivässä ehtinyt unohtua, että jarru on siellä olemassa ja sitäkin voi käyttää. Tämän jälkeen oli ongelmia aidalla nro 8, jossa tarkoituksena oli tehdä jaakotus. Joka mulle siis vieras tekniikka. Yrittäessäni tehdä oikein tiukkaa käännöstä, Nova herkästi hyppäsi takaisin siivekkeen kiertämisen sijaan. Voi huoh. Homma sujui paljon paremmin, kun lähetin sen hypylle kauempaa enkä yrittänyt mitään hifistelyjä. Sitten vuorossa seuraava ongelma: puomin ja putken erottelu. Voi *****. Ihan mahdotonta. Nyt ei toimineet jarrut ihan optimaalisesti ja vaikka miten yritin ottaa koiraa haltuun, sinne putkeenhan se sujahti. Ääntä piti ottaa kunnolla mukaan ja nyrkki lyödä suoraan nenän eteen, että sain sen puomille menemään. Loppuradalla ei mitään isoa sitten enää ollutkaan, toki keinu jätettiin välistä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa meikäläinen tuntee itsensä ihan ameebaksi. Mutta hauskaa tämä on, joten ei se mittään! :D
Sunnuntaina oli sitten luvassa Juha Oreniuksen agilitykoulutus. Kaikki muut osallistujat olivat kisaavia ja suurin osa 3. luokkalaisia, mutta koska tällainen alkeellisempikin olento huolittiin mukaan, niin toki mentiin. Ratapiirroksessa mittasuhteet kusee ja viimeisistä hypyistä en ihan varma ole (koska emme koskaan päässeet sinne asti, niin ei jäänyt mieleen) mutta jotenkin näin se meni:
Ensimmäinen etappimme oli esteet 1-5. Ekalla kerralla putki imi koiran pussin jälkeen, tokalla yrittämällä hyppäsi väärältä puolelta, kolmas onnistui oikein hyvin. Mutta tulipahan kiire! Toivoin pussin vähän hidastavan vauhtia, mutta pöh ja pah. Seuraava sessio oli esteet 6-8, päädyin tekemään välistävedon ja jäämään radan puolelle, olisi voinut ohjata myös seinän puolelta. Välistäveto onnistui, vaikka oma liikkuminen vähän kusikin. Kaikkein pisimmäksi aikaa jumituimme tekemään pätkää 14-18, johtuen käytännössä siitä, että vastakäännös (14-15 aidat) oli mulle taas kerran ihan uusi juttu, ja kesti hetken oivaltaa homman idea. Tai lähinnä se, miten perkuleen aikaisin se käännös täytyy tehdä, että ehtii koiran matkaan. Mutta suoritus parani kerta kerralta ja viimeinen toisto olikin ehdottomasti paras.
Siinäpä se aika sitten vierähtikin! Mutta oli taas kerran todella antoisa treeni, tykkäsin Juhan tavasta opettaa ja sain kyllä paljon irti tästäkin koulutuksesta. Erityisesti iskostui päähän taas kerran se ennakointi ja koiraan luottaminen. Kyllä se sinne esteelle irtoaa ihan ilman mun varmistelujakin.
 |
| Kukkuu! |
Ja sitten vielä loppukevennyksenä Novan tempauksia tämän viikon aksatreeneistä. Perjantaina se yritti survoa itsensä siivekkeen läpi palkalle, ihan ei mahtunut siitä 2cm raosta pujahtamaan, vaikka pieni onkin. Oreniuksen koulutuksessa taas pientä hölmöä kohtasi suuri pettymys, kun se törmäsi (sanan varsinaisessa merkityksessä) siihen tosiasiaan, että pussi ei toimi niin kuin putki: sen sisään ei pääse väärästä päästä, vaikka miten tunkisi. Minun pöljäke. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti