Kisaamista ja hälytreenejä

Lauantaina skabailtiin Novan kans ensimmäistä kertaa rally-tokossa! Lähinnä humputtelu-mielessä hommaan lähdettiin, kun alkeiskurssikin on käyty ja kisat lähellä. Melkoisen suositut pippalot oli, alokasluokkia päädyttiin lopulta pitämään kahden ryhmän verran. Yhteensä alokasluokkaan osallistujia oli peräti 41 kpl! Me oltiin Novan kans ensimmäisessä porukassa, mikä tiesi aikaista herätystä, vaikka kisat lähellä olikin... Mutta hyvä niin, kun iltapäiväksi oli jo ohjelmaa tiedossa. Kisapaikalla oli Halloweenin kunniaksi järjestetty epävirallinen Halloween-rata, jota käytiin ensin kokeilemassa. Se olikin aika paha nakki, paljon rekvisiittaa häiriötekijänä radalla sekä mukana myös ylempien luokkien kylttejä, joiden suorittamisesta mulla ei kaikista ollut hajuakaan. Mutta läpi päästiin silti, joskin rimaa hipoen, pisteitä saatiin 74/100. :D Palkinnoksi puruluu koiralle ja suklaata ohjaajalle.

Sitten olikin aika suunnata sille oikealle radalle. Tuomarina Kirsi Petäjä ja rata seuraavanlainen:

Rata oli mun mielestä melko helppo. Nuo spiraalit ja pujottelut huolestutti ehkä eniten, Nova kun tykkäisi niin nuuskuttaa kaikkea vastaantulevaa (oli huomattu jo epävirallisella radalla). Samoin hallissa lentelevät kaksi pikkulintua hermostuttivat myös, mutta Nova ei niitä onneksi bongannut. Yhden koiran suoritus ainakin kärsi lentelevistä häiriötekijöistä... Nova oli radalla aivan totaalisen kuutamolla kahden ensimmäisen kyltin ajan. Siinä se lönkytteli vieressä kuin sunnuntaikävelyllä, ekasta kyltistä tulikin heti -1p TVÄ (vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike), kun Nova unohtui matkasta mun ottaessa askeleen oikealle. Toisella kyltillä Nova unohti yllättäen, mitä "takaa"-käsky tarkoittaa ja siitä myös -1p AS (koira pois asennosta enemmän kuin ½m) sekä -3p TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä) Tarkkaan en muista, mitä tuossa oikein tapahtui. Kolmannelta kyltiltä napattiin vielä -1p KYL (nuuski kylttiä), mutta tämän jälkeen tyyppi näytti vihdoin tajuavan, mitä me oikein oltiin tekemässä. "Niin tää oli TÄTÄ, oisit heti sanonu!" Ja sitten mentiin. Loppurata ihan mahtavaa duunia: iloista, keskittynyttä ja kertakaikkisen hienoa ja virheetöntä. Tuomari oli arvostelulomakkeeseen vielä kirjoittanut, että "loppuosa kaunista työtä". Ihana Nopsu <3 Saldona siis 94/100p.

Kisoista suunnattiinkin sitten suoraan pelastuskoirailemaan hälytreeneihin. Aamupäivällä kännykkään tuli "hälytys", jossa ilmoitettiin kahden mieshenkilön kadonneen sekä tapaamispaikka ja -aika. Aloiteltiin hommaa siinä 12 jälkeen. Etsintäalue oli taajamaa ja puistoaluetta, jossa liikkui ihan kiitettävä määrä ihmisiä ja koiria. Ei mikään helppo nakki. Jakauduttiin pareihin ja jokainen pari sai oman etsintäalueensa. Me päädyttiin parini kanssa jakamaan alue puoliksi, ensin toinen koira etsi toisen puolen ja toinen sen jälkeen toisen, koiraton oli aina kartturina ja hoiti yhteydenpidon johtopaikalle. Novan osalta en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun kytkettynä etsimistä on harjoiteltu niin kovin vähän. Alku sujui kerrassaan mallikkaasti ja laajoja pusikkoalueita rymytessämme päästin liinasta irti ja annoin sen painattaa. Etsittävä alue oli kohtuullisen jyrkkää rinnettä, mikä hankaloitti liikkumista ja hikikarpalot virtasivat... Jossain vaiheessa Nova alkoi turhautua, kun etsintä ei tuottanut tulosta. Repi risuja irti puskista ja yritti kanniskella keppejä. Mutta hyvin se jaksoi aina vain jatkaa! Eikä kytkettynä oleminen vaikuttanut hirveästi haittaavan, kyllä se duunia teki niinkin. Positiivinen huomio myös, miten hyvin se reagoi esineisiin, mitä tuollaisella puistoalueella tulee vastaan paljonkin. Vaikka etsittävää ei meidän alueelta löytynyt, Nova bongaili puskista mm. pöytäliinan, muovipressun ja sandaalin, jota se jopa kantoi mulle päin. Näistä pääsi kehumaan ja palkkaamaan. Oppi nro 1 iskostui päähän tässä vaiheessa: koiralle vettä mukaan! Oli sen verran rankkaa.

Nova kaivautuu Kiinaan

Toinen kadonnut löytyi siinä 14.30 maissa, mutta toinen oli yhä edelleen hukassa. Etsittävää aluetta laajennettiin ja koirakoita lähti uusille alueille. Johto informoi koirakoita, kun lisätietoa kadonneen liikkeistä ilmeni. Me suunnattiin oman alueemme jälkeen vielä kolmannen koiran kanssa haravoimaan toista ulkoilualuetta, tavoitteena löytää laavulle, jossa kadonneen epäiltiin lymyilevän. Matkalla koira reagoi selvästi hajuun rinteellä, mutta koska rinteen yläpuolella kulki lenkkipolku, ajattelimme sen reagoivan vain lenkkeilijään. Oppi nro 2 iskostui päähän tässä: luota koiraan! Ohi mentiin kadonneesta niin että hujahti. :P Ihan ehkä muutaman kerran kuullut tuon lauseen aikaisemminkin... No mutta, alueella oli onneksi muitakin koirapartioita ja kadonnut noukittiin lopulta turvaan siinä klo 16 jälkeen ja homma saatiin päätökseen klo 17 maissa. Sellaiset 5h treenit, käveltyäkin tuli yli 10 km. Mutta oli hauskaa!

Etsinnän alkupuolella hiki virtasi rymytessämme rinteitä pitkin takiaispuskien läpi, loppupuolella alkoi taas vilu hiipiä vaatetuksen alle. Jalat olivat maitohapoilla pitkään. Mutta vitsit sentään, olipa todella hyvät treenit! Tämä oli nimenomaan sitä, mitä etsinnät oikeasti ovat, ja siitä on normaalit, kokeisiin tähtäävät harjoitukset kaukana. Aivan eri fiilis etsiä aluetta, josta ei oikeasti tiedä, onko se tyhjä vai ei. Ja alkutietojen perusteella oletimme kadonneiden olevan liikekannalla, jolloin huomiota tuli kiinnitettyä paljon myös alueella liikkuviin ihmisiin. Ihmiset ihmettelivät paljon meidän touhuiluja ja monet tulivatkin kysymään, onko joku kadonnut. Ainakin siis onnistuimme näyttämään uskottavilta! ;) Nova tarvitsee seuraavaksi kivan, palauttavan treenin, jossa ukkoja myös löytyy, mutta näitä tyhjien alueiden etsimisiä on hyvä jatkossa treenata. Ja mielellään niin, että ohjaaja ei itse tiedä, onko alue tyhjä vai ei. Samoin jossain vaiheessa täytyy alkaa kiinnittää huomiota koiran kestävyyteen etsimällä isoja alueita, joista vasta viimeisestä kulmasta löytyykin ukko. Pelastuspuolella kun etsinnät eivät ole mitään 20min pikarykäisyjä, eikä korkeassa vireessä intopiukena touhottaminen ole kovin toivottavaa. Hirveästi taas uusia treeni-ideoita, ihan huippua! Harmi vaan, että ensin pitäisi saada tämä uusi ilmaisu pelittämään... Mutta paljon edistystä tapahtui jo tällä viikolla, joten kyllä se sieltä vielä tulee.

Ja jotta viikonlopusta ei turhan kevyt muodostuisi, hurautettiin sunnuntaina Helsinkiin mölli-tokoilemaan. Meillä on ollu tokoilut niin jäissä, että piti mölleihin lähteä katsomaan, missä oikein mennään. Säännöt oli normaalit alokasluokan säännöt, liikkeiden välissä sai palkata mutta kokonaisvaikutelma oli tuolloin 5. Meidän pistejakauma oli seuraavanlainen:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 9

Pisteet siis 182,5 ja sijoitus 2./7.

Lähdin hommaan sillä ajatuksella, että pääsisin palkkaamaan koiraa kisamaisessa tilanteessa. Oletusarvona oli siis perässävedettävä kisalaama kehässä. Mutta voi voi sentään, miten jaksaa tuo koira aina yllättää. Mikä laama? Missä? Ei näkynyt laamaa, ei. Sen sijaan vire oli sen verran korkea, ettei käynyt mielen vieressäkään ottaa enää lelua kehiin. Noh, erittäin hyvä näin, vaikka korkea vire aiheuttikin pientä piippaamista liikkeiden välillä, iloista pomppimista seuraamisessa (no okei, yks pomppu vain) ja kohtalaisia vaikeuksia keskittymisessä ja asioiden loppuun asti viemisessä (koska "PALLO, missä on se pallo?! Ai niin, pitikö luoksetulossa istahtaaki"). Kaikkeen muuhun olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, mutta paikkamakuu oli ihan kamala. Me ei paikkista olla tehty koskaan keinonurmella, ja siinähän oli sitten ihan hirveän mielenkiintoisia hajuja, joita piti nuuskutella ja vähän lipsuttaa myös. Voi luoja... Noh, toinen koira nuoleskeli paikkamakuun aikana pallejaan, joten ei ihan mennyt putkeen kaikilla muillakaan. :D Mutta erittäin hyvä reissu, josta päällimmäiseksi jäi  hyvin iloinen mieli. :) Josko niitä virallisia alkaisi kohta taas tsuumailemaan...vaikka paikkamakuu alkoikin nyt vähän ahdistaa.