Taajamaetsintää!

Eilen oltiin pelastuskoirailemassa Lahden satamassa taajamaetsinnän merkeissä. Ajatuksena oli ollut harjoitella etsimistä kunnon häiriössä eli ihmisten keskellä, mutta lumimyräkän vuoksi populaa oli liikkeellä harmillisen vähän. Jonkin verran lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia onneksi oli uhmaamassa kovaa viimaa. Taajamaetsintähän poikkeaa maastoetsinnästä esim. siinä, että koiran tulee olla kytkettynä, ja tämän vuoksi siltä ei myöskään vaadita maalimiehen ilmaisua. Äkkiseltään tuntuu hassulta, miten etsiminen ihmisjoukossa voi koiralta onnistua, mutta jotenkin ne vaan sen homman tajuaa. Uskomatonta.

Novalle otettiin 4 maalimiestä, yhden toivoin olevan samanlainen "nököttävä mörkö", jollaisen se kohtasi pari viikkoa sitten metsässä, ja joka aiheutti koirassa pientä pöhinää. Tällä kertaa mörkö nökötti lumikinoksen päällä, mutta ei se ollut yhtään pelottava, syliin asti piti tunkea. Yksi ukko oli tunkenut piiloon kahvilan terassin alle, eikä se tuottanut Novalle vaikeuksia. Nova haistoi terassin alla lymyilevän tyypin melko vaivattomasti ja bongasi pian epämääräiset jäljet lumessa, jotka johtivat suoraan lihapulla-automaatille. Tämän jälkeen kierrettiin parin kahvilarakennuksen taakse, Nova nuuskutteli kovasti toisen rakennuksen seinää, haistoi kai seinän takana istuskelevat asiakkaat. Tai korvapuustit, mene ja tiedä. Sieltä Nova johdatti minut toisen kahvilan terassille ja sinne kasattujen tuolien takaa löytyi kolmas ukko. Neljännestä Nova sai hajun jo kaukaa ja lähti määrätietoisesti sitä työstämään. Kohdalle osuneet kaksi ohikulkijaa katkaisivat puppelin ajatuksen hetkeksi, mutta reagoinnista kehumisen jälkeen herra palautui takaisin keskenjääneeseen missioonsa. Viimeinen ukko löytyi sellaisen mökin takaa.

Oli tosi hienoa katsoa, miten Nova ja muut koirat osasivatkin poimia ne oikeat hajut kaikkien muiden joukosta ja löytää kadonneet. Me ollaan Novan kans viime aikoina lenkkeilty tosi vähän ihmisten ilmoilla, ja Nova tuppaa kyllä reagoimaan jokaiseen näkemäänsä ihmiseen ja eläimeen. Ihan hämmästytti, miten hyvin se nyt onnistui säilyttämään työmoodinsa häiriötekijöistä huolimatta, pari kertaa tosin reagoi lähellä käveleviin ihmisiin. Kaikkiaan ihan hirmuisen mielenkiintoiset treenit! Ja tulipa samalla kasvatettua jonkinlaista hullun mainetta ihan itsekin, kun ihan pokkana kökötti jossain kinoksen päällä keskellä satamaa tai makasi kahvilan pöydän alla ohikulkijoiden tuijottaessa. Sitä se koiraharrastus teettää.

Ja kuvathan eivät liity itse aiheeseen mitenkään, ne on napsittu viime viikon pentutreffeiltä.