Rata oli profiililtaan kutakuinkin tuollainen, ja haasteelliseksi sen teki nimenomaan se, että tilaa kylttien välillä oli tosi vähän. Itse kun tykkään harppoa seuraamisessa tosi reippaasti, niin tuolla radalla se ei vaan ollut mahdollista ja koko ajan oli vähän sellainen fiilis, ettei oikein pääse vauhtiin. Tuossa askeltehtävässä piti keskittyä siihen, ettei ota liian pitkiä askeleita, siinä kun olisi helposti sitten löytänyt itsensä jo seuraavalta kyltiltä. 360 asteen käännöksessä piti taas olla tarkkana, ettei koiran perä lipsahda kehänauhan ulkopuolelle, mikä olisi ollut suora hylky.
Radan jälkeen oli vähän epävarma olo. Ei mitään hajua, miten oli mennyt. Vikalla kyltillä Novan peräsin painui uhkaavasti kohti maata, enkä voinut olla satavarma, etteikö se olisi maahan osunut. Palkintojenjaossa päästinkin syvän helpotuksen huokaisun, kun nimeni ei ollut niiden hylättyjen joukossa. Toinen huokaus, tällä kertaa silkasta ilosta ja hämmästyksestä, pääsi kun lopullinen tulos sitten selvisi: 100/100p, 1. sija ja RTK1. Enpä ihan heti olisi uskonut. Tästä on hyvä jatkaa kohti avointa luokkaa. :)
Hyvä te! Onnea!
VastaaPoistaKiitos kiitos! :)
Poista