Aktiivipäivä

Tänään on ollut ihan überkiva päivä. Heti töistä tultuani suunnattiin molempien koirien kans pienelle metsälenksulle tuohon takapusikkoon, minkä jälkeen pidettiin Novan kanssa tottistreenit omalla pihalla. Sen jälkeen Nova sai jäädä vetelemään hirsiä kotiin, kun lähdetiin Stellan kanssa vähän pidemmälle lenkille. Sitten tulikin jo kiire lähteä metsään Novalle jälkeä tallaamaan ennen pimeän tuloa. Illalla käytiin sitten vielä pyörähtämässä hiekkakuopalla molempien kans. Joku koiraton ihminen saattoi juuri pyörtyä, mutta musta tuntuu, että mulla on vihdoinkin elämä! :D

Meillä oli takana viikon paussi jäljestämisestä, nyt tein jälken taas metsään mutta annoin vanheta vain ehkä 10 minuuttia. Muutin hommaa myös niin, että laitoin nameja (oma ruoka taas) parille ekalle askeleelle ja sen jälkeen vain satunnaisesti. Alkusähläyksen jälkeen touhu sujui varsin hyvin verrattuna noihin muutamaan edelliseen yritykseen. Nova selkeästi keskittyi paremmin, kun nameja ei enää ollutkaan joka askeleella. Jäljen päässä oli keppi, jolla houkuttelin Novan maahan. Yritin lopuksi leikkiä, mutta tuota ei kyllä lelut kiinnosta jäljen jälkeen yhtään. Kovasti yritti poika jatkaa nuuskuttamista. Luulen, että jatketaan tällä systeemillä jonkun aikaa, kun tuntui kerta toimivan. Nyt on kuitenkin taas uusi murheenkryyni, mihin voisin kaivata vinkkejä viisaammilta. Nova jostain aina tietää, koska ollaan menossa jäljestämään, ja se jumalaton innostuminen on nyt alkanut purkautua piippaamisena. Muutaman kerran se vingahti autossa, mutta rauhoittui sitten. Kuitenkin matkalla autolta metsään se oli jo aivan täpinöissään ja piippaili enemmän. Kysymys kuuluukin siis: pitäisikö tuohon puuttua jo nyt pentuna? Ja jos pitäisi, niin miten? Stella on aivan järkyttävä piippaamaan, enkä halua toista samanlaista. Mutta toisaalta rakastan tuota sen paloa ja innostusta, kun se tajuaa, mitä ollaan menossa tekemään.

Tässäpä Novan taidonnäytteitä 13-viikkoisena: