Nova vietti eilen 10-viikkoispäiväänsä hieman apeammissa merkeissä. Käytiin iltapäivällä pienellä kävelyllä ja Nova hyppi tapansa mukaan Stellan perässä jokaisessa puskassa. Yhden puskakierroksen jälkeen se alkoi kovasti kakomaan ja näytti yrittävän oksentaa jotain ulos. Mitään sieltä ei kuitenkaan tullut. Tätä jatkui myös kotona tasaisin väliajoin, koira vaikutti siltä, että sillä olisi jotain jäänyt kurkkuun jumiin. Muutamien tuntien päästä myös Novan hengitys alkoi muuttua hieman raskaammaksi ja se yritti edelleen kakistella kurkkuaan. Edessä oli siis Novan ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) reissu päivystykseen. Siellä lykättiin pojalle rauhoituspiikki peppuun ja alettiin kurkkia nieluun, jos sinne jotain olisi jumiin jäänyt. Mutta eipä tuolla mitään näkynyt, pienenpieni karva vain tarttui välineisiin. Kurkku oli kuitenkin köhimisestä sen verran ärtynyt, että saatiin lääkkeet messiin. Kotona Nova oli illan ihan pöhnässä rauhoituksesta, mutta sen vaikutuksen laannuttua löytyi pojalta ihan eri vaihde. Se heräsi aamuyöstä itsekseen touhuamaan ja sama touhuaminen on jatkunut pitkin päivää. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä, eikä lääkärireissun jälkeen ole poika kakonut kertaakaan, se loppui kuin seinään. Mietityttää vain, voisiko se sittenkin olla se pieni karva, mikä tämän kaiken aiheutti..?
Kurkkuepisodia lukuun ottamatta Novalla on ollut pari päivää ihan luksusta, kun Anu-täti saapui piristämään harmaata arkeamme ;) Poika on siis saanut nauttia pusuista ja rapsutuksista sydämensä kyllyydestä. Parin viikon päästä se pääsee tapaamaan myös Neo-belgiä. Todennäköisesti pojilla natsaa kemiat hyvin yhteen, sen verran saman oloisia taitavat olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti