Käytiin Novan kanssa taas tänään jäljestämässä, tällä kertaa pellolla. Olin ihan unohtanut, että tuolla metsän keskellä on tuollainen loistava jäljestyspaikka! Vähän oli ehkä turhan pitkä ruoho, mutta mitäpä pienistä. Auto piti jättää vähän kauemmaksi ettei lapiohommiin tarvitsisi käydä, joten kävelyä tuli jonkin verran. Novan kanssa me ei noilla hoodeilla olla ennen käyty, mutta välittömästi kun otin sen autosta pois, se lähti viipottamaan ihan oikeaan suuntaan. ;) Nova paineli koko matkan menemään 20-30 metriä edellä, välillä pysähteli kärsimättömänä odottamaan hidasta emäntää. 4 polun risteyksestäkin se osasi kääntyä oikeaan suuntaan. Jäljelle päästyämme tajusin, että olin tehnyt kunnon kardinaalimokan: olin kyllä merkannut jäljen alun, mutta siitä eteenpäin minulla ei ollut hajuakaan, missä se jälki milloinkin kulkee. Nameja olin ripotellut taas vain satunnaisesti, eivätkä nekään muutamat erottuneet kunnolla alustasta. Kaiken lisäksi olin onnistunut tallomaan jäljestä hieman kaarevan (kyllä, voi olla vaikeaa kävellä suoraan). Mutta koska minulla ei ollut aikomustakaan jättää vaivalla tallattua jälkeä ajamattomana pellolle, ei siitä auttanut muu kuin laittaa koira narun nokkaan ja tulla itse perässä. Ja mites siinä sitten kävikään? Nova oli ihan
sikahyvä !! Se jäljesti koko matkan keskittyneesti nenä maassa, ei pyörinyt yhtään eikä ryntäillyt mihinkään. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin kävellä koiran perässä - edes
jarruttamatta kertaakaan! Koska en tiennyt, kuinka paljon nameja jäljellä oli ja missä ne olivat, en tiedä söikö Nova niitä kaikkia. Ja eipä tuolla ole niin väliäkään. Jäljen lopussa oli taas keppi, ja siinä houkuttelin Novan maahan ja palkkasin. Ehdottomasti meidän paras jälki ikinä. Pari minuuttia jäljen jälkeen taivas sitten aukesi ja vettä alkoi tulla kuin saavista kaatamalla. Hyvä ajoitus, siis.
Nyt en tietenkään voi olla ajattelematta, kuinka paljon Novan työskentelyyn vaikutti se, etten itse oikeasti tiennyt, missä jälki aina menee. Voisko olla, että olen itse tietämättäni painostanut Novaa aiemmilla jäljillä, ja nyt se sai sitten mennä ihan rennosti? Oli niin tai näin, nenä ainakin herralla toimii ja mikä parasta, se rakastaa myös käyttää sitä. Ihmeellinen eläin <3
 |
| Taikanenä |
Torstaina taikanenä pääseekin vähän erilaisiin hommiin, meillä alkaa vihdoinkin hakutreenit. Jippijaijee :)
Hieno Taikanenä!
VastaaPoistaItse merkkaan jälkiä tai kepin paikkoja hyvin harvoin, sillä mietin kahta riskiä. Toinen on se että yritän jäljestää koiran puolesta, koira nyt kuitenkin on siinä hommassa parempi. Toinen on se, että koira alkaa katseella tai nenällä ottaa apuja merkeistä. Kukin tyylillään toki.
Ihana lueskella että jälki ja muu elämä sujuu! Hyviä hakuiluja!
Mäkään en siis ole jälkiä sinällään merkannu, mutta sammaleella yleensä erottaa paremmin, missä se menee (eli koirakin varmaan käyttää myös näköä). Mutta hyviä pointteja, itse varmaan sorrun ainakin tuohon koiran puolesta jäljestämiseen. Pitääkin alkaa skarpata ja luottaa vaan koiraan kun se selvästi homman osaa :)
VastaaPoista