Metsäjälkeä ja Toko-kyyläystä

Sainpas taas otettua itseä niskasta kiinni ja suunnattua metsään tallaamaan jälkeä. 40 askeleen jälki, nameina turvotetut nappulat. Ja nehän sai pikkukuonon vipattamaan niin vimmatusti. Nova on kyllä ollut melko vauhdikas jäljestäjä, mutta nythän se meni hommasta aivan sekaisin. Sain jarrutella koko matkan menoa, ettei menisi ihan läpijuoksuksi. Kyllä se kerkesi ne namit imuroimaan nassuunsa rynnimisestä huolimatta, mutta tavoitteena olisi kuitenkin rauhallinen jäljestäjä... Olenkin nyt sitten yrittänyt miettiä, mitä ihmettä tuossa oikein tapahtui. Koiralla oli kyllä varmasti jo tosi kova nälkä, voisiko se olla syy? Vai aiheuttiko oma ruoka sellaisen "OMG tuolla on mun safka!!11" -efektin? Vai liittyiskö se siihen, että viime kerralla jätin ekaa kertaa namikasan jäljen päähän palkkioksi? Ja mikä tärkeintä: mites tästä nyt sitten jatketaan? Hankalaa hommaa tämä koiraharrastus!

Tänään käytiin myös tsiigailemassa Toko-kokeita Lahdessa. Siellä oli vaan niin hemmetin kuuma, että kauan ei jaksettu paikalla pyöriä. Siinä vaiheessa, kun Nova kaivoi itselleen hiekkaan kuopan ja meni sinne makaamaan, päätettiin lähteä hipsimään takaisin autolle päin... Pari aussie-ihmistäkin oli paikalla, ja Nova sai jälleen ihailuja osakseen. Mulla on ollut alusta asti se linja, että hihnassa ei moikata yhtään ketään ikinä (siis koiria). Noh, se periaate unohtui hetkeksi. Mutta kun se aussie oli ihan äipän näköinen niin pitihän sitä käydä vähän tervehtimässä! Ja nyt mulla on kamala morkkis. Ihan meni pilalle tämäkin. Tuli myös opittua semmoinen juttu, että koiratapahtumiin pätee sama sääntö kuin shoppailuun: ei kannata ottaa sinne miehiä mukaan. Ihan vain vinkkinä.