Sunnuntaiaamun kunniaksi herätys klo 6 ja matka kohti Loppea ja lampaita! Vettä tuli kuin aisaa lähes koko matkan, mutta onneksi perillä selkeni. Ei tarvinnut kärvistellä sateessa tuntitolkulla. Myös velipoika Hoppu tuli ihmettelemään päkäpäitä Lauran kans. Lampaat eivät tänään olleet kuulemma kovin yhteistyöhaluisia edellispäivän höykkyytyksestä johtuen, ja niiden saaminen aitaukseen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sinne ne lopulta kuitenkin sujahtivat.
Koirat pääsivät lampaille kahdesti, ensin pienessä aitauksessa ja lyhyessä hihnassa, sitten isommassa tarhassa ja pitkässä liinassa. Novalla oli ensimmäisellä kierroksella intoa kerrakseen, se suorastaan rrrrakasti lambeja - vähän liikaakin. Pienelle koiralle oli hyvin vaikea ymmärtää, että lampaisiin ei ollut lupa koskea, eikä niiden kanssa voinut myöskään leikkiä. Nova ei siis pelännyt uusia otuksia pätkän vertaa, päinvastoin. Pikkuinen tassutteli lampaiden perässä ihan luontevasti, enemmän sitä piti jarrutella kuin houkutella eteenpäin. Mamman lammaspaimen <3 Toisella kierroksella Nova oli jo vähän rauhoittunut, ja se meni ihan älyttömän hyvin. Kuljeteltiin lampaita aitausta ympäri muutaman kierroksen, mun ei tarvinnut juurikaan puuttua touhuun. Välillä piti vähän jarrutella, välillä hoputtaa etenemään houkuttelevien lantakasojen luota. Ohjaaja kehui Novan rohkeutta lampailla ja täytyy myöntää, että olin itsekin siitä vähän yllättynyt. Olin odottanut lähinnä pöhinää ja selän takana lymyilyä.
Mielenkiinto paimennusta kohtaan heräsi kyllä toden teolla, vaikka olenkin ihan ulalla koko touhusta. Ja se näyttääkin ihan tajuttoman vaikealta! Mutta vitsit, on se vaan niin vaikuttavan näköistä noilla kokeneemmilla koirilla ja ohjaajilla. Tätä lisää!
 |
| Velipoika Hoppu paimentaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti