Hämmennystä tottistreeneistä

Tänään meillä oli Novan kans ensimmäiset ohjatut tottikset, ja olen nyt kohta pari tuntia yrittänyt prosessoida pääkopassani kyseisiä treenejä. Kovin on ambivalentit fiilikset. Mistähän sitä aloittaisi... Mulla on siis ollut tietty ajatus/visio siitä, miten haluan lähteä Novalle tottista rakentamaan. Tänään sitten tuli todettua, että tämä mun ajatus ja tottiksia järjestävän yhdistyksen käytäntö eroavat toisistaan ihan totaalisesti. Mun ajatus oli se, että olisin käyttänyt muutaman ekan kuukauden lähinnä kentällä leikkimiseen ja vireen nostamiseen, ja vasta korkeassa vireessä lähtenyt asioita vaatimaan.Mun aikaisempi kokemus tottiksista perustuu siis SPL:n treeneihin, joissa kentällä treenaa yksi koira kerralla, ja joissa viretila on ykkösasia. Fail. Näissä treeneissä kaikki koirat ovat kentällä yhtä aikaa, jaettuna pienryhmiin. Vireen nostamisen sijaan ohjaaja pyysi yhtä koirakkoa useamman kerran rauhoittumaan. Että se siitä ajatuksesta sitten :D Enkä nyt yhtään sano sitä, että tämä tyyli olisi millään lailla huonompi tms, se on vaan tosi erilainen. Ja etujakin sillä toki on, esim. koira tottuu siinä samalla keskittymään tekemiseen muiden koirien läsnäollessa, nytkin paikalla oli kymmeniä koiria. Yksin treenatessa tätä pitäisi harjoitella taas erikseen. Lisäksi yksi kerrallaan treenatessa kentän laidalla saa seisoa sen 3h, josta oma koira treenaa ehkä 10 min. Nyt selviää tunnissa, ja itse voi treenata sen koko ajan. Tästä tavasta kuitenkin puuttuu kokonaan se toisilta oppiminen ja muiden seuraaminen, kun keskittyy vain siihen omaan suoritukseen.

Yksi asia erityisesti näissä treeneissä jäi häiritsemään, nimittäin seuraamisen opettaminen. Tämä on nyt mun ihan henkilökohtainen mielipide, mutta minusta ei ole hirveästi järkeä esim. vaatia koiralta kymmenien metrien seuraamista täyskäännöksineen, jos sen kontakti tippuu jatkuvasti, se haahuilee puolen metrin päässä ohjaajasta ja on ihan pallo hukassa täyskäännöksissä. Saatan toki olla yksinkertainen nepsy-ihminen, kun en tajua, mutta itse kyllä palaisin tuossa tilanteessa ihan perusjuttuihin. Me ollaan Novan kanssa tehty yhden askeleen seuraamista, muutaman kerran koitettu kahta askelta. Treeneissä meitä pyydettiin tekemään 3 askelta, ja kun se meni tosi upeasti, annettiin ohjeeksi alkaa harjoitella 5 askelta. Hemmetti, tuo koira on alle 4kk ja meikäläinen oli ihan onnesta soikeana jo tuosta kolmesta askeleesta! Mikä kiire tässä mihinkään on? Paikoillaan on tietysti ihan turha junnata, jos koira jo osaa, mutta itse haluan olla 100% varma siitä, että se myös osaa ennen kuin alan enempää vaatimaan.

Mutta sitten valittamiset ja spekuloinnit sikseen ja vähän siirappimaista hehkutusta loppuun. Nimittäin Nova oli ihan hirmuisen hyvä! <3 Se piti upeasti kontaktia, handlasi perusasennot hyvin ja kuten jo mainitsin, seurasi 3 askelta loistavassa kontaktissa. Luoksetulot se teki vauhdilla, eteen istuminen onnistui (mun murheenkryyni) ja maassakin se pysyi niin tiukasti, vaikka ekaa kertaa siirryin koiran sivulle käskyn jälkeen. Kesto oli jotain yli minuutin luokkaa, palkkasin toki välissä. Ja asia, mistä olin kaikkein ylpein: se leikki niin perhanan hyvin, vaikka oli myös nakkeja taskussa! Ihan täydellinen otus.

U talking to me?