Herra Etsivä

Tänään oltiin Novan kans taas hakuilemassa Asikkalan pusikoissa. Porukkaa oli vähän, mutta kyllä siinä treenit saatiin aikaan. Novan kanssa lähdettiin metsään kuljeskelemaan, reitin varrelta löytyi Ihania Ihmisiä herkkujen kera. Nova oli aivan täpinöissään, sitä ei meinannut saada lähtemään maalimiehiltä pois! Novasta näki selvästi, kuinka se nappasi ilmasta vainun ja sitten mentiin. Nova myös irtosi melkoisen kauas, kävi tarkistamassa vanhojakin piiloja välillä ja tuli sitten takaisin. Vitsit miten ihana katsoa, kun toinen niin nauttii. Novaa kehuttiin oikein lupaavaksi pelastuskoiran aluksi, se on kyllä niin ylitsepursuavan ihmisrakas tyyppi eikä tippaakaan arastele yhtään ketään. Metsässä kun oltiin ennen treenien alkua, meitä lähestyi Novalle ihan tuntematon ihminen. Ja mitäs pikkujätkä tekee? No juoksee vastaan, hyppää vasten ja kierähtää selälleen kerjäämään rapsutuksia. Kyllä tää haku on todellakin meidän juttu. Uudesta harrastuksesta innostuneena saatoin myös alustavasti lupautua maalimieheksi pimeäkokeeseen. Ajatuksenahan oli, että olisi kiva nähdä enemmän kokeneiden koirien työskentelyä. Mutta tosiaan, siellähän on sitten pimeä, mitäpä siellä muka näkee. Toiset käy vähän hitammalla.

Maasta löytyi omppu