Treeniä ja treffejä

Eilen oli ohjelmistossa pentutreffit vol. 3, jotka kyllä kutistuivat melkoisen tynkätreffeiksi kahden pennun päästyä paikalle. Mutta mitäpä pienistä, oikein kivaa oli ja hyvät treenitkin saatiin aikaiseksi kasvattajatätin valvovan silmän alla. ;) Päästettiin ensin pentuset hurvittelemaan hetkeksi hiekkakentälle, jotta saivat päästellä pahimmat höyryt ulos. Meno näytti kutakuinkin tältä:

Hetken riehumisen jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon satojen hanhien joukkoon jälkiä tallaamaan. Molemmille 90 askeleen jäljet ja oikein mallikkaasti veti molemmat poitsut vieraan tekemät jäljet. Nova oli alussa vähän hoo moilasena ilmeisesti juurikin tästä syystä, pyöriskeli siinä hetken ja välillä tuijotteli mua ihmeissään. "Mamma ei nää kyllä ole sun askeleita." Kotvasen ihmettelyn jäljeen päästiin kuitenkin vauhtiin, ja vauhtiahan siinä alussa kyllä olikin ihan kiitettävästi. Nopeasti Nova kuitenkin rauhoittui ja alkoi nuuskutella maltillisemmin, touhu parani koko ajan loppua kohden, kuten yleensäkin. Vähän Nova otti häiriötä lähellä kulkevista ihmisistä ja kamerasta kuuluvista äänistä, nosti tuolloin pään hetkeksi ylös ja tiiraili ympärilleen. Nopeasti palautui kuitenkin huomio takaisin namipalleroihin ruohikossa. Mutta hyvinhän tuo kuitenkin loppupeleissä meni, kovin tyytyväinen olen. <3 Pitäisi vähän ehtiä niitä keppejäkin harjoitella ennen lumen tuloa...

Jälkien jälkeen otettiin pienet tottissessiot nurtsilla. Novalle on tuo nurmikolla tekeminen ollut jotenkin vastenmielistä, mutta eipä tuo nyt tuntunut häiritsevän yhtään. Ehkä märkyys onkin ollut se häiritsevä tekijä, eikä nurmi sinänsä. Runsas hanhenpaskatarjonta vähän vaikeutti hommaa, kun aina tilaisuuden tullen piti nuuskutella ihania kakkakikkareita..ja niitähän riitti! Tottikset meni oikein kivasti, jätättäminen seuraamisessa on alkanut korjaantua hyvin. Jäävät liikkeet on myös hyvällä mallilla. Ja oikeastaan kaikki muukin sujuu näin vaatimattomasti sanoen, ts. ei mitään isoa ongelmaa missään. Se maahanmenon käsimerkki on ehkä ainoa, missä ei tunnuta menevän kauheasti eteenpäin. Mutta eiköhän sekin siitä. Joskus. Varmaankin noutokapulaan tutustuminen olisi seuraavaksi tavoitteena.

Hoppu jäljestää

Treenien jälkeen pojat pääsivät vielä hetkeksi rälläämään nurtsille, minkä jälkeen käytiin heittämässä pieni lenkki, jolle äiskäkin pääsi mukaan. Nova oli ihan sikahieno, tarjosi seuraamista metritolkulla useampaan otteeseen. Hienosti sujui lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden ja toisten koirien ohittaminen vapaana ollessa. Meillä tuota taitoa on vähän vaikea harjoitella, kun ei täällä koskaan liiku ketään... Aluksi arvelutti, kun tuo on niin yltiösosiaalinen, mutta ihan turhaan. Siinä se ihan onnellisena veti seuraamismaratonia eikä välittänyt muista <3

Lopuksi otettiin vielä syyskuvia

Lauran ottamia kuvia penneleistä plus Novan treenisessioista löytyy täältä: Pentutreffit