Loppuviikon treenipläjäys

Jälkeä ollaan tehty keskiviikkona ja eilen, molemmat märälle nurmikolle. Keskiviikkona 75 askelta, eilen meidän ennätys 90 askelta. Namit edelleen jokaiselle askeleelle. Nameina olen alkanut käyttämään oman ruoan sijasta juustoa, lähinnä koska nappulat on melko isoja ja juuston saa ihan pieniksi murusiksi. Meidän jäljestyksessä on tapahtunut jonkin sortin läpimurto! Nova jäljestää ihanan rauhallisesti, ei tarvitse paljon puuttua hommaan. Rytmi on alkanut myös löytyä, Nova siksakkaa nätisti askel askeleelta. Näillä molemmilla jäljillä jäi pari askelta välistä, mutta muuten se nuuski kaikki läpi - rynnimättä! Voittajafiilis suorastaan. :D Olen miettinyt, mikä on saanut muutoksen aikaan, ja hypoteeseja on muutama. Ensinnäkin vien Novan jäljelle nykyään vähemmän nälkäisenä, lisäksi olen hieman pidentänyt askelväliä. Ei se ole vielä lähelläkään täysimittaista, mutta reippaasti pidempi aiempaan nähden. Ja namit on ihan pieniä juustonpaloja, joita joutuu vähän etsiskelemään sieltä ruohon seasta. Toimii. :)

Torstaina oltiin pelastamassa ihmisiä varikolla. Oli oikein junnureenit, kun mukana oli Novan lisäksi 3 pentua. Varikko on nyt Novalle tuttu paikka ja sehän tiesi heti, mitä oltiin tekemässä. Noin innoissaan en ole sitä kyllä vielä ennen nähnytkään, ei meinannut raukka nahoissaan pysyä! Otettiin 4 maalimiestä, yksi kerrallaan piiloon. Nova näki kaikkien lähtemisen, mutta ei sitä, mihin ne katosivat. 2 piiloa oli tosi helppoja, Novan ei tarvinnut juuri aivokapasiteettiaan niillä rasittaa. Viimeiset 2 oli sitten jo vähän haastavampia ja niitä joutui jo vähän etsimäänkin. Nova painoi alueella menemään aivan hirveää vauhtia, ei meinannut meikäläinen perässä pysyä. Siitä kyllä näkee hyvin, koska se saa hajun, ja koska revittelee ihan muuten vaan. Novan into säilyi alusta loppuun asti, ja innostui herra pallollakin leikkimään lopuksi. Kuitenkin heti häkin oven sulkeuduttua Nova rentoutui ja pisti maate, off-kytkin toimii. 

Tänään tehtiin ekaa kertaa esineruudun alkeita. Tallasin metsään sellaisen n. 4x3 metrisen alueen, Nova odotteli puuhun köytettynä. Siitähän pikkumies ei riemastunut yhtään, hyvä ettei puu lähtenyt matkaan kun riuhtoi niin perkuleesti. Tätä pitääki treenata jatkossa... Esineenä oli Novan narulelu, jonka heitin alueelle. Novahan ei luonnollisesti tajunnut aluksi hölkäsen pöläystä koko hommasta, yritti lähteä ilmeisesti jäljestämään. Hetsasin Novaa lelulla ja sen jälkeen heitin sen uudelleen, ja täähän toimi. Palkkasin Novan toisella lelulla, kun se toi löydetyn lelun mulle. Tätä tehtiin kolmisen kertaa, sitten sidoin Novan taas puuhun ja kävin itse piilottamassa lelun alueelle. Tämäkin meni tosi hyvin, Nova selkeästi tajusi homman jujun. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa, päätöksenä leikittiin vielä koko huima 5 minuutin kotimatka takaisin.

Löysin!

Tänään ollaan myös vähän tottisteltu kotosalla. Ei ollu ihan paras päivä tänään siinä hommassa, jotenkin tahmaista oli. Ensinnäkin herra hienohelma ei suostunut istumaan märälle nurmikolle. Siis yäk, siinähän voi vielä peppu kastua! Hiekalla sitten toimi vähän paremmin, mutta jokin siinä kuitenkin tökki. Ollankohan me treenattu liikaa sisällä? Seuraamisessa Nova on alkanut jätättämään tosi paljon, tätä oon pähkännyt, että mikä ihme siihen on menny. Videonpätkähän sen sitten todennäköisesti paljasti: mä oon palkannu sitä liikaa perusasentoon istahtamisesta, ja nyt se ennakoi sitä koko ajan. Voi että on taas idiootti olo. Tätä nyt sitten korjailemaan. Tässäpä vähän videota touhuista, tällaiselta siis näyttää meidän tottis huonona päivänä :D

Vaikka tottikset ei menny ihan putkeen, niin leikkiminen sujuikin sitten ihan huippuhyvin. Novan saalisvietti ja lelusta taistelu on kehittynyt paljon. Nykyään kelpaat lelut myös silloin, kun nakkiakin olisi. Hakutreeneissä mun on vielä ollut vaikea saada sitä leikkimään (paitsi tällä viikolla), koska A) se ei haluaisi lopettaa etsimistä eikä malta siten leikkiä ja B) siellä on aivan superihania ihmisiä, joilta saa herkkuja, ja joiden rinnalla mamma on ihan tylsä. Nova kuitenkin innostuu leluista koko ajan enemmän, joten eiköhän se sielläkin vielä joskus ala leikkimään ihan kunnolla.