Torstaina oltiin Novan kans ensimmäistä kertaa hakuilemassa pimeässä metsässä, olipas jännää. Pimeyden lisäksi treenit olivat muutenkin meille haastavimmat tähän mennessä, kaikki maalimiehet kun katosivat metsään yhtäaikaa meidän odotellessa muualla. Sitten tuli ns. ratamestari meidät alueelle noukkimaan todeten, että "alue alkaa tästä, maalimiehiä on kolme, olkaa hyvä." Hipskukkuu vaan. Voin kertoa, että oli itselläkin pikkuisen jännät tunnelmat keskellä pimeää metsää, kun ei nähnyt juuri mitään eikä ollut mitään käryä siitä, missä ne ukot on. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin lähettää koira ja seurata itse perässä. Nova on onneksi todella helppolukuinen tapaus, siitä näkee näin kokematon ihminenkin ihan heti, kun se on hajulla. Innokkaasti Nova paineli metsässä menemään, välillä kävi hakemassa multa tukea, kun ei tuntunut ukkoja löytyvän. Itsehän en voinut koiraa tässä auttaa, koska olin ihan yhtä ulalla. Niin se vain pikkupupsi jonkin ajan päästä löysi kadonneen ihan itsekin. Myös toista ukkoa sai etsiä jonkin aikaa, mutta hienosti Nova kyllä jaksoi työskennellä. Ei piippauksen piippausta kuulunut (turhautuneena siltä yleensä pääsee sellainen pieni inahdus). Lopulta löytyi tämäkin, kun haju leijaili jostain pikkunenään. Jälkikäteen ajatellen tähän olisi ehkä ollut hyvä lopettaa, koska näiden kahden löytymiseen oli mennyt aikaa jo hyvä tovi, mutta jatkettiin nyt sitten kuitenkin. Kolmas maalimies olisi ollut ihan sen tokan lähellä, mutta koska ohjaajana oli yksi pölkkypää, joka raahasi koiran ukosta kauemmas, oli sen löytyminen vaikeampaa. Jossain vaiheessa Nova keksi, että hän osaa myös jäljestää! Se tuhisi nenä maassa menemään, valitsi jotkut jäljet ja seurasi niitä, kunnes törmäsi jo löytyneen maalimiehen jalkoihin. Ai vitsit, että oli hauskan näköinen episodi, kun toinen katsahti ylöspäin ja häntä alkoi vispaamaan niin vimmatusti. "Siinähän sinä, löysinpäs sinut!" Jäljestämisen makuun päästyään Nova keskittyi sitten tuhisemaan nenä maassa viistäen, valitsi toiset jäljet ja lähti seuraamaan niitä. Ja jumaliste, sehän jäljesti suoraan maalimiehelle asti! Jatkossa pitää toki olla tarkkana, että oppii kunnolla käyttämään ilmavainua, mutta kyllä mä haluan ajatella, että tuo osoittaa ihan hemmetin hyvää ongelmanratkaisukykyä alle 5kk:n ikäiseltä pennulta! Plus toki sitä, että osaa se jäljestää ilman niitä namejakin. ;) Minun pätevä rakkauspakkaus <3 Itse sain vähän noottia omasta mokasta tuon toisen maalimiehen jälkeen, mutta koira oli kyllä hieno ja jaksoi upeasti. Ensi kerralla jotain vähän helpompaa sitten.
Tänään käytiinkin sitten jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Tehtiin ruutua sen aikaa, kun jälki vanheni, n. 15mx10m alue. Novaa ei ensin kiinnostanut homma pätkääkään, se oli ihan lähdössä jäljestämään. Hetken hetsauksen jälkeen alkoi kuitenkin luistaa paremmin. Nova odotteli puuhun sidottuna, kun kävin piilottamassa lelun alueelle (ollaan harjoiteltu tätäkin, nyt se oli jo melko rauhassa). Tehtiin 4 toistoa, Nova toi joka kerta hienosti lelun ihan mulle saakka, palkkasin sen toisella lelulla.
 |
| keppireeniä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti