Tänään meillä oli taas hakutreenit varikolla. Novalle jälleen kolme maalimiestä valmiiksi piiloon, kuten viimeksikin. Nyt oli vaan tosi paljon helpompaa, kun oli valoisaa sekä alue pienempi ja helppokulkuisempi. Olen alkanut nyt vaatia Novalta rauhoittumista ennen lähetystä, se hengailee perusasennossa ja kärsimättömänä vilkuilee mun ja maaston väliä. Luvan saatuaan Nova ampaisi hurjaa kyytiä menemään, vähän katkesi ajatus alussa kun maassa lojuvat omenat houkuttelivat kovasti. Käskystä Nova irrotti herkkunsa ja paineli hommiin. Ekan maalimiehen Nova löysi melko nopeasti, kyseessä oli Novalle ensimmäinen osittain peitetty ukko joka oli vielä makuuasennossa. Ingen problem, hienosti meni. Toisella maalimiehellä Novalla kesti vähän aikaa, ennen kuin se sai hajun tarkennettua. Se risteili menemään maalimiehen lähellä tovin, tuli vähän kauemmas ja meni taas lähelle. Tuli taas todettua, että ei, ei se vaan käytä niitä silmiä ollenkaan. Loistava pupsi. Lopulta se ukko sieltä pusikosta sitten löytyi ja riemu oli valtava. Viimeinen maalimies oli vähän syrjemmällä, jotenkin Nova vaan osasi suunnistaa oikeaan suuntaan. Se sai hajun melko aikaisin ja veti hirveää kyytiä menemään, mä en pysynyt perässä. Vasta kun erinäisten putkien luota alkoi kuulua kovaäänisiä kehuja, totesin sen löytäneen ukon.
 |
| Tahtoo hommiin |
Puhuttiin vähän sellaista, että Novalle voi ihan hyvin alkaa tekemään jo näitä valmiita piiloja, kun se etsii niin hyvin. Vläillä otetaan sitten näkölähtöjä motivaation hilaamiseksi tappiin. Puoliksi peitetyt maalimiehet ovat näköjään myös ihan ok juttu. Meillä oli nyt ekaa kertaa käytössä rasiat palkkaamista varten, ja maalimieskäyttäytyminen otti tämän vuoksi takapakkia. Nova on aina ollut tosi nätisti maalimiehellä ja mennyt maahan syömään palkkaa, rasiat nähdessään se vouhotti ja touhotti ihan kamalasti. Nyt siltä aletaan vaatia rauhoittumista myös maalimiehillä ja palkka vaihetaan esim. isoihin lihapulliin, joita ei tarvi montaa sekuntia hotkia. Ja minä lopetan sen koiran raahamisen maalimieheltä pois!! Just kaks päivää sitten mulle tästä sanottiin, eikä vieläkään ollut mennyt kaaliin. Näillä eväillä siis eteenpäin.
Tehtiin tänään myös jälkeä, ihanaa kun ei aina sada! Nova sai imuroida iltaruokansa siis sieltä. 115 askelta ja 4 keppiä. Vähän pelkäsin, että eilisen namiton jälki olisi voinut aiheuttaa rynnimistä, mutta onneksi ei. Nova jäljesti tosi hienosti, mun ei tarvinut jarruttaa kertaakaan koko matkan aikana. Harvensin nyt vähän nameja väliltä, joka 3.-5. jälki oli tyhjä. Nova nuuskutti tarkasti kaikki askeleet läpi, olin kieltämättä vähän yllättynyt, koska sillä varmasti oli nälkä jo tuossa vaiheessa ja olisin odottanut edes pientä kaahailua. Ekalla kepillä Nova ei olisi halunnut mennä maahan märkään nurmikkoon, myös myöhemmillä kepeillä meinasi peppu jäädä ylös. Nova ei mennyt maahan pelkästä käskystä kuin vasta viimeisellä kepillä, muilla piti käydä vieressä ohjaamassa. Vähän luulen, että tuolla märällä nurmikolla on osuutensa asiassa, kun se aikaisemmin on mennyt maahan ihan pelkällä käskyllä.
Mua on alkanut vähän nyppimään, kun tämän blogin sisältö on lähinnä siirappimaista ihqulässytystä (vaikka toki on kivaa että hommat sujuu), se ei ollut alunperin tarkoitus. Ja muistaakseni olen mennyt vielä lupaamaan, että kirjoitan myös niistä vähemmän ruusuisista hetkistä koira-arjessa. Sen aika olkoon siis ensi viikolla, vähän esimakua on tässä:
 |
| Tyypit löysi imurin |
PS. Novalta pääsi tänään ensimmäinen vahtihaukku. Ei ihan ollut uskottava pöhähdys vielä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti