Tänään meillä oli ensimmäiset rakennusetsintätreenit, paikkana sellainen 2 kerroksinen, vanha navettakompleksi. Alakerrassa oli valot, mutta yläkerta oli pimeä. Navetassa oli paljon tavaraa, erinäisiä lautakasoja, puuhäkkyröitä ja sen sellaista. Yläkerran lattia paikoin narisi ja antoi myöten, pari kertaa säikähdin itsekin, että antaa periksi koko höskä. Novan kanssa suunnattiin suoraan tulta päin, eli tuonne pimeään yläkertaan otsalamppujen valossa heilumaan. Olipa pojassa vauhtia! Otettiin kolme maalimiestä tuonne ylös, yksi kerrallaan. Nova näki jokaisen katoavan rakennukseen, ja meinasi joka kerta revetä liitoksistaan. Eka maalimies löytyi suhteellisen helposti ensimmäisen "huoneen" takakulmasta. Novasta huomasi kuitenkin heti, että hajun paikallistaminen ei tuolla käynytkään ihan niin helposti, kuin vaikka metsässä. Toinen maalimies oli parin mutkan takana ihan rakennuksen perällä jonkin lautahäkkyrän takana. Sinne päästäkseen Novan piti taituroida pikkuisen keikkuvalla laudalla, mutta se ei tuottanut ongelmia. Ukko löytyi myös kohtuu helposti hetken pyörimisen jälkeen, kun Nova sai hajun tarkennettua. Kolmas ukko oli sitten se kaikkein haastavin. Vähän mietittiin aluksi, meneekö jo liian vaikeaksi, mutta päätettiin sitten kuitenkin kokeilla. Ukko oli piilossa sellaisen vanhan traktorilavan tms. alla, mutta koska haju nousikin rakennuksessa ylöspäin, oli sen paikallistaminen kokemattomalle koiralle vaikeaa. Nova pyöri maalimiehen ympärille melko pitkään ja kulki ihan muutamien senttien päästä monta kertaa, mutta yritti vain itsepintaisesti kurotella sen lavan päälle. Vaikka piilo oli vaikea, Nova työsti hajua tosi hyvin ja jaksoi sinnikkäästi jatkaa, kunnes vihdoinkin törmäsi (vahingossa?) maalimieheen ja makkaraan. Viimeinen maalimies otettiin sitten valoisaan alakertaan, siellä olikin Novalle juuri sopivan vaikea piilo. Hetken joutui etsiskelemään, mutta kuitenkin kohtuu helposti se löytyi. Upeasti meni ekat rakennustreenit ja virtaa oli taas pojassa kuin pienessä kylässä.
Oli tosi jännä nähdä tällaistakin etsintää ja sitä, miten paljon se tosiaan eroaa siitä metsässä etsimisestä, kun ilmavirrat menee miten sattuu. Etukäteen helpon oloiset piilot tuottivat yllättävän paljon vaikeuksia kokeneillekin koirille, ja vastaavasti jotkin haastavammiksi tarkoitetut piilot olivatkin ihan lällykamaa. Ja vitsit, että olen ylpeä Novan rohkeudesta ja reippaudesta! Se ei arastellut tuolla pätkän vertaa, ei missään tilanteessa! Vaikka oli tosiaan pimeää, vieras ympäristö, paljon erilaista roinaa ja esteitä ympärillä. Rakennuksen pihalla oli lisäksi yksi laumanvartija ja kolme muuta koiraa, jotka pitivät melkoista älämölöä aina ohi kuljettaessa. Nova ei hätkähtänyt tästäkään tippaakaan, päinvastoin. Sinne se oli menossa häntä tötteröllä tutustumaan karjuvaan keskiaasianpaimenkoiraan. "v**tuakos siinä uhoat, häh?!" Saapa nähdä, millainen tättärä tuosta vielä kasvaakaan, toistaiseksi ainakin asennetta löytyy isommankin koiran edestä...
 |
| Kyllä tämmöisellä turvalla kelpaa etsiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti