Hei, me ilmaistaan!

Hyvät naiset ja herrat, meillä on ilmaisu kutakuinkin kasassa! Viime viikolla järkättiin ilmaisukoulutus part II Löfmanin Minnan opissa Hyvinkäällä, siellä Novalle liitettiin kertomistapa mukaan ilmaisemiseen. Käytännössä maalimiehen löydettyään Nova juoksee mun luo, hyppää mua vasten ja aloittaa sahaamisen mun ja maalimiehen välillä kunnes itse saavun perille. Nova rrrrakastaa sen ilmaisua ja minä rakastan sitä, että se rakastaa sitä. Joku kommentoikin, että kaikilla on hyvä mieli, kun Nova on treeneissä. ;)

Torstaina oltiin ekaa kertaa metsässä treenaamassa syksyn jälkeen, koirat oli ihan täpinöissään. Itsehän sorruin taas ahnehtimaan ihan liikaa, halusin koittaa ekaa kertaa ilmaisun kanssa sitä, että 3 maalimiestä on valmiina piilossa. Eka löytyikin hienosti ja myös ilmaistiin pienen avun kera. Toinen ja kolmas oli kuitenkin harmillisesti sijoitettu liian lähekkäin, jolloin Nova sai 2. maalimiehellä hajun myös 3.:sta. Ja herrahan juoksi toiselta maalimieheltä kolmannelle, tuli ilmaisemaan, ja johdatti mut sille tokalle. Noh, näitä sattuu. Lähetin koiran sen jälkeen uudestaan, jolloin se rynni heti jo löytämälleen ukolle, ja tässä sattui paha fiba. Maalimieheltä oli ohjeet menny vähän ohi tai itse en ollut niitä tarpeeksi selkeästi antanut, ja homma kusi siihen. Kertovalla koiralla maalimiehenä oleminen on maailman yksinkertaisin asia: et tee yhtään mitään. Tämä maalimies oli kuitenkin tottunut kieltämään koiria pussaamisesta ja alkoi tuuppia ja komentaa Novaa. Siitäkös Nova vain yltyi pomppimaan kahta kauheammin, jolloin homma vihellettiin pois ja otettiin uusi yritys. Mutta Novapa oli jo päättänyt, että pitäkää tunkkinne, eikä tullut enää ilmaisemaan. Yritettiin useamman kerran eri maalimiehillä ja lopulta saatiinkin jonkinlainen "onnistuminen" johon homma lopetettiin. Harmitti ihan sikana. Ihan lopussa otettiin sitten autoilla ihan yksinkertainen ilmaisukerta, joka onneksi menikin sitten vallan mainiosti, ja molemmille jäi hommasta hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jälkikausikin me ollaan ehditty korkkaamaan, 3 jälkeä ollaan ajettu. Kaksi ensimmäistä oli täysin namittomia jälkiä, joilla ideana oli vain opettaa keppien ilmaisua namirasioiden avulla. Ekalla jäljellä 5 ja toisella 6 keppiä. Melkoista tohottamistahan se oli, mutta tästä en nyt repinyt ressiä, kun ideana oli vain ja ainoastaan ne kepit. Ja jumantsuikka sentään, 2. kepin jälkeen tyyppi ilmaisi kaikki ihan itse. Kolmas jälki oli suora namijälki, arviolta 100m. Alku takkusi vähän, mutta loppu meni kivasti. Aika paljon niitä namppoja taisi pellolle jäädä, mutta jäljen päässä oleva keppi sentään löytyi ja se myös ilmaistiin ihan oma-aloitteisesti. Go Nova!

Tottiksien suhteen iski omistajalle tällä viikolla laiskuus, ja ohjatut treenit jäi väliin, kun satoi ja tuuli niin perkuleesti. Mutta niin siinä vaan sitten kävi, että lopulta löysin kuin löysinkin itseni ja koiran toiselta kentältä illan suussa... :D Joku muu saattais vähän miettiä, onko siinä ihan hirveästi järkeä, kun ajaa 30 min kentälle, tekee alle 10 min treenin ja ajaa 30 min kotiin. Mutta onneksi minä itse tiedä, että kyllä siinä on. ;)

Möllitoko vol.2

Tänään käytiin toisen kerran möllitokottamassa Novan kans, tällä kertaa Tampereen suunnalla. Matkaan lähdettiin jo edellisenä päivänä ja oltiin yökylässä kaverin luona, joka sattui asumaan ihan kivenheiton päässä tapahtumapaikalta.

Tällä kertaa meillä oli pieniä vireongelmia Novan kans. Otin sen ihan liian aikaisin autosta hengailemaan kisapaikalle, parkkipaikka ja kehä kun olivat suht kaukana toisistaan, joten en halunnut riskeerata myöhästymistä... Hetsailin kyllä välillä lelulla ja tehtiin simppeleitä juttuja kehän laidalla, mutta joku nyt vaan vähän tökki. Ei pahasti, mutta sen verran että eron kyllä huomasi. Häiriöt olivat myös ihan omaa luokkaansa. Oli ihan kamala tuuli, ja tuulenpuuskat lennättivät lehtiä ja muuta potentiaalista saalistettavaa pitkin tonttia. Tuulessa lepattavat kehänauhatkin olivat Novalle ihan uusi juttu, samoin kun nauhojen painoiksi asetetut tavarat kiinnostivat. Koiria oli paikalla kohtuu paljon eikä rähinöiltäkään vältytty, nimittäin juuri ennen meidän astumista kehään sattui pieni välikohtaus kehän laidalla, joka pientä machomiestä kiinnosti kovasti. Puhumattakaan niistä hemaisevista aromeista, jotka saivat pojan nenäkarvat vipattamaan... No mutta, kaikesta tästä selvittiin kuitenkin seuraavin pistein:

Luoksepäästävyys 9
Nova meni taas pari askelta vastaan, vähän oli ehkä enemmän intoa mukana kuin viimeksi, mutta hyvin samalla tyylillä kuitenkin mentiin. Tämä tuomari rokotti pisteen nousemisesta.

Paikalla makaaminen 8
Paikkamakuu oli kyllä suuri pettymys! Koirasta sai mennä vain hihnanmitan päähän ja hihnasta oli pakko pitää kiinni. Harmitti tosi paljon, koska tää oli nimenomaan yksi tärkeimmistä asioista, mitä olisin halunnut treenata. Nova lösähti heti lonkalle, tuomarin mukaan ennakoi istumisen mutta todellisuudessa reagoi n. 3sek viiveellä. Oisko mennyt sanat sekaisin?

Seuraaminen kytkettynä 10
Tässä ei ihmeempiä, pientä haahuilua aluksi mutta tästä ei rokotettu. Käsi oli myös apuna täyskäännöksessä ihan tarkoituksella, tästä tuli sanomista mutta ei rokottanut.

Seuraaminen taluttimetta 9
Kämmäsin ihan huolella oikealle kääntymisessä! Aloin ensin kääntyä vasemmalle, tajusin sitten että ei saakeli väärä suunta, ja korjasin nopeasti oikealle. Tollasen kohtuu tarkan paimenen kanssa peli oli kuitenkin jo menetetty ja se jäi haahuilemaan, molemmilla meni vähän pasmat sekaisin ja loppu olikin enemmän tai vähemmän sähläystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Ei mitään erityistä, perussettiä.

Luoksetulo 7
Voi *****. Ensinnäkin jouduin antamaan kaksoiskäskyn, Nova teki tällä viikolla ekaa kertaa treeneissa sellasen tempun, ettei lähtenytkään ekalla tulemaan. Ja nyt se teki sen taas! Wtf?! Tuomarin mukaan se kaiken lisäksi törmäsi, mutta paskan marjat se mitään törmännyt. Tuo eteentuleminen oli just tasan sellainen, millaisen haluankin sen olevan, ja jos se jonku tuomarin mielestä on törmäämistä niin pitäkööt tunkkinsa, saakeli. :D Sivulle siirtymisessä jäi vinoon, mikä oli odotettavissakin. Me ollaan tuota lähdetty nyt rakentamaan uusiksi eikä homma ole vielä valmis. Nova oli selkeästi vähän hämillään, että mites tää nyt sitten pitikään tehdä, teki jonkinlaisen sekasikiöviritelmän ja istui reippaasti vinoon.

Seisomisen seuraamisen yhteydessä 8
Ennakoi perusasennon. Tuomarin mukaan tepasteli mun tullessa vastaan, itse en kyllä tällaista huomannut enkä videoltakaan sitä kyllä näe. Istumisen yhteydessä kyllä hakee vähän paikkaa.

Estehyppy 8
Viimeksi Nova varasti, ja nyt oon vahvistanut sitä, että ei hypätä ilman lupaa. Noh, täähän kostautui sitten siinä, että Nova alkoi varmistella, saako hypätä vaiko eikö. Eli kaksoiskäsky. Virallisissa olis kai mennyt nollille, koska mun jalat nitkahti toisen käskyn yhteydessä, mutta tuomari antoi armoa. :D

Kokonaisvaikutus 10
Jotain se kommentoi hyvästä kontaktista koiran hyvästä motivaatiosta. Mun mielestä me oltiin kyllä aika lahnoja tänään. :D

Yhteensä siis 172p ja sijoitus 3./16. Lopuksi vielä videomateriaalia, iso kiitos kuvaajalle!

TOKO-seminaarin antia

Osallistuttiin tänään Novan kans Hollolan Tokotiimin järjestämään TOKO-koulutuspäivään. Kouluttajina toimivat Laura Valkonen, Marko Osala ja Marko Vuorenmaa, kullakin koirakolla oli 20min vuoro jokaisen kouluttajan kanssa. Paikkana oli ratsastusmaneesi Orimattilassa täynnä herkullista hevosen sontaa.

Ensimmäisenä oltiin Lauran opissa, halusin tehdä ekana seuraamista häiriössä. Häiriöksi riittikin aluksi tuo aromikas alusta oikein hyvin, kun tuo yksi viipotti nenä maassa menemään... Laura sitten totesi, että kieltäisi treeneissä maan haistelun aina ja hyvin yksiselitteisesti. Niin. Olenhan minäkin sitä yrittänyt mutta en ole kai ollut kovin vakuuttava. Tähän täytyy nyt satsata oikeasti, että se nenä ei mene sinne maahan vaikka miten olisi ihanat tuoksut. Varsinainen häiriötreeni aloitettiin sitten ihan perusasennosta, appari kiersi meitä häiriköimässä ääntelemässä, läpsyttelemällä käsiä yhteen, rapsuttamalla maata jne. Aina kontaktin tippumisesta kielto ja uusi käsky. Noh, tämähän meni nopeasti sellaiseksi sivu-ei-sivu-ei-sivu jankkaamiseksi, jolloin Laura ehdotti että huomauttaisin koiralle ihan kunnolla, että tää ei nyt vaan käy. Eipä tarvinnut kuin kahdesti ottaa poskista kiinni ja kieltää, ja johan loppui haihattelut. Seuraamisessa ihan sama homma, kerran kontaktin tippuessa poskista kiinni ja kielto -> eipä tippunut toista kertaa. Että piti sitten ihan seminaariin osallistua tajutakseni, että niin, voihan sitä koiraa oikeasti kieltääkin. Jotenkin sitä on vaan ollut niin arka treeneissä kieltämisen suhteen. Ja varmasti ihan turhaan, ei Nova nyt ihan tollasesta kuitenkaan nokkiinsa ota.

Nenäeläin

Seuraavaksi meitä opasti Marko Osala, tehtiin aluksi noutoa. Meidän Operaatio Noudosta saisi kirjoitettua ehkä romaanin, mutta ei nyt mennä siihen...Todettakoon lyhyesti, että Nova juoksee kapula suussa ihan kivasti, mutta rauhallisen pitämisen kanssa on saanut tehdä töitä, eikä se edelleenkään tykkää ottaa kapulaa suuhun. Tehtiin siis ekaksi pari vauhtinoutoa, näytin miten ollaan hommaa tehty. Nova lähtee täysiä kapulalle, tulee myös takaisin hyvää vauhtia mun juostessa karkuun, mutta kapulan ottaminen suuhun on hiiidaaasta. Marko kuitenkin painotti, että ei Novalla selvästi kuitenkaan käy mielen vieressäkään, etteikö se sitä ottaisi suuhun, eli ei se niin kamalan epämiellyttävää kuitenkaan ole. Tehtiin sitten niin, että jätin kapulan mun ja Novan välille, lähetin sen noutamaan ja heti sen iskettyä kapulaan kiinni alkoi bileet lelun kanssa.  Tämä toimi paremmin siten, että appari piti Novasta kiinni jolloin sain sitä hetsattua. Eihän se edelleenkään mikään "iskumainen" tarttuminen ollut, mutta ei ekoilla kerroilla sitä voikaan vielä olettaa. Jatketaan nyt varmaankin tekemällä vauhti- ja iskunoutoja rinnakkain, kapulan pitämistreenit kannattaa Markon mukaan tehdä ihan erillisinä päivinä, kun ne on Novasta kuitenkin niin mälsää. Parasta olisi yhditää kapulaa kaikkeen kivaan, esim. kiertämiseen jos koira siitä tykkää. Meidän pitää varmaan opetella kiertäminen uudestaan ihan tätä varten... :D

Markon kanssa tehtiin myös ruutua. Mä oon ollut hirveän huolissani siitä, kun Nova ei tajua homman ideaa jos en itse käy ruudussa ensin. Mutta kuulemma kiirehdin vain liikaa (ylläri), lelun kanssa kun tekee niin kyllä se aikanaan menee kaaliin. Nyt keskitytään vauhtiin ja siihen, että ruudussa on ihan superkivaa. Parasta Novan mielestä on juosta kilpaa ruutuun, joten tätä tullaan tekemään jatkossakin.

Noutoeläin

Viimeisenä oltiin Marko Vuorenmaan opissa, keskityttiin seuraamisen käännöksiin, pääpaino kääntymisessä oikealle. Novalla herkästi kontakti tippuu oikealle käännyttäessä, se saattaa jäädä jälkeen tai alkaa haahuilemaan omiaan. Tätä ongelmaa demonstroitaessa Novalla tippuikin kontakti joka ikinen kerta, kun se ihana hevonsen kikkare alkoi juuri silloin kiinnostamaan. Namin kanssa Nova teki kuitenkin tosi upeasti ja Marko olikin sitä mieltä, että namia voi ihan hyvin käyttää tuossa vielä apuna. Olennaisinta nyt tässä kohtaa on saada Nova pitämään mielenkiinto yllä myös noissa käännöksissä ja oikea mielentila yleistyy kyllä treenin myötä, joten käden häivyttämisestä ei tarvitse olla huolissaan. Marko painotti myös sitä, että mun on oltava todella johdonmukainen treeneissä: silloin kun treenata käännöksiä oikealle, palkataan niistä. Jos treenataan jotain muuta, palkataan siitä. Mulla itselläni täytyy olla ajatus ja kriteerit selvänä ennen treeniä, muuten niistä ei tule mitään, plus se on epäreilua koiralle. Touché.

Markon kanssa tehtiin myös siirtymistä edestä sivulle ja todettiin nopeasti, että eiköhän rakenneta koko homma uusiksi. Ideana saada koira "hyppäämään" perä edellä oikealle paikalle, nyt Nova menee vähän epämääräisesti nokka edellä. Harjoiteltiin aluksi koiran pyörittämistä vasemmalla kädellä ympäri, multa ei meinannut onnistua aluksi millään, mutta Marko pyöritteli tuota ihan tuosta noin vaan. Olipa muuten hauska kattoa miten Nova toimi niin hyvin ihan ventovieraan kanssa, minä sain lähinnä kattoa vierestä että miten homman kuuluisi tapahtua. :D Tämän jälkeen esittelin vielä meidän ongelman täyskäännöksessä, jota siis en vieläkään ole saanut ratkottua. Näytin pari käännöstä ja Marko totesi, että ihan hyvältähän tuo näyttää. Ja niinhän se näytti. Tuo pyörimisharjoitus näköjään ratkaisi tämän kerta heitolla. Jes.

Koulutuspäivään kuului myös luento koiran vireestä ja sen hallinnasta kisoissa. Tässä kohtaa iski taas se fiilis, mikä yleensä aina koulutuksissa iskee: mä oon tehnyt kaiken päin mäntyä. No joo, ehkä meillä ei ihan niin surkea tilanne kuitenkaan ole. Ja vaikeahan se on tässä vaiheessa sanoa, miltä Novan vire kisoissa alkaa näyttämään, kisaaminenhan sen vasta näyttää. Luennolla painotettiinkin sitä, että ihan hyvin voi mennä kisoihin, vaikka tekninen suorittaminen olisikin vielä vähän vaiheessa, mielentila on se olennaisin asia. Mitä sitten, vaikka joku liike menee nollille, jos vain fiilis on kohdillaan. Ja näinhän se tietysti on. Tai no, itse vedän rajan paikkamakuun varmuuteen, mutta anyways.

Oli hirveän antoisa koulutus, ja toisia katsomalla oppi kyllä vähintäänkin yhtä paljon kuin omissa treeneissä. Ja nyt on taas hirveä into päällä päästä kokeilemaan uusia juttuja!

Paimenessa jälleen

Sunnuntaina päästiin Novan kans taas piiitkästä aikaa lampaita moikkaamaan, Novalla olikin jo ollut kova ikävä. ;) Vantaan suunnalla oltiin jälleen ja jatkettiin rauhoittumistreeniä ja oikean mielentilan hakemista. Alku oli melkoista kaaosta, kun kouluttajan oma koira juoksi eestaas aidan vieressä hirveää rallia, ja tästähän Nova flippasi. Lampaiden sijaan se naulitsi katseensa tuohon koiraan, koiran poistuttua alkoi hommatkin rullata. Nova oli innokas oma itsensä, nyt oli ekaa kertaa ääntäkin hommassa mukana ensimmäisellä kierroksella, tokalla koira oli onneksi taas hiljaa. Vauhtia riitti mutta selvästi Nova rauhoittui toisella kierroksella paremmin, ja itsekin muistin pitää taukoja välillä. Joitain hallitsemattomia rynnimisiä esiintyi edelleen, mutta noin kokonaisuutena paljon rauhallisempaa oli meininki esim. viime kertaan verrattuna. Hyvä fiilis jäi treeneistä ja muutaman viikon päästä onneksi päästään jo ottamaan uusiksi äipän ja sisarusten kera.

Mulla sattui hyvä mäihä, sillä treeneissä oli kaikki koirat yhtä lukuunottamatta aussieita! Oli kiva päästä kattomaan eri ikäisten ja eri vaiheissa olevien treenaamista, ja täytyy sanoa, että Nova ei todellakaan ole mikään poikkeus rodussa kaikessa kiihkeydessään. On se kyllä uskomattoman upea näköistä siinä vaiheessa, kun koira on oikeasti hanskassa, mutta se kiihko ja into näkyy hallitusti. Tää kerta avas mun silmiä ihan eri tavalla juurikin tämän suhteen. Nimittäis mulla on ollut vähän sellainen käsitys, että tuo vauhti ja into, mitä Novalla riittää, olisi pelkästään negatiivinen asia ja pitäisi saada nopeasti pois. Mutta eihän se ihan niinkään ole. Hanskassahan koiran on ehdottomasti oltava, mutta tuo hirmuinen into kertoo vain siitä, että Nova on oikeasti syttynyt hommaan (tai no, syttyminen taisi tapahtua sillä sekunnilla kun tuo ensimmäisen kerran pääsi vastakkain lampaan kanssa) ja sillä on kova kiihko päästä niitä viettejään toteuttamaan. Kouluttajakin totesi, että Novasta kyllä näkee, että sitä paimennusviettiä löytyy roppakaupalla. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. ;) Kohtapuolin aletaan kuulemma jo suuntia harjoittelemaan, ei välttämättä vielä ensi kerralla mutta tässä piakkoin. Jaiks.

Leikitäänkö?

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei voi enää muistaa. Tottiksissa ei mitään erityistä taida olla, viimeksi hinkattiin mm. seuraamisen käännöksiä ja saatiin kotiläksyksi täyskäännöksen tehotreeni. Nova on alkanut vähän fuskaamaan eikä heitä enää peräpäätään samalla tavalla taakse kuin ennen. Tääkin on nyt jo ihan kivalla mallilla mitä kotona ollaan treenailtu. Meitä yritettiin kovasti tyrkätä jo BH-kokeeseen, kun yhdistyksen järkkäämässä kokeessa olisi tilaa. Valitettavasti jouduin kieltäytymään kunniasta toteamalla, että koiran ikä ei vielä riitä. No eipä kyllä oikeasti riittäis taidotkaan ettei sen puoleen, tai lähinnä se paikkamakuu siinä vaiheessa kun toinen koira tekee luoksetuloa. Tätä meidän pitäisi ottaa ihan tehotreenaukseen... Ja kyllä tuon maalaistollon kanssa pitäisi kaupunkiosuuteenkin panostaa ihan eri tavalla kuin jonku citysessen. :D Että tekemistä riittää kyllä.

Pelastuskoirailussa jatketaan sitä ilmaisun hinkuttamista yhä ja edelleen. Nyt alkaa olla käsillä ne vaiheet, joissa oikeasti motivaatiota koetellaan, kun aina vaan pelkkää ilmaisua ja ilmaisua. Onneksi me edetään tässä hyvää vauhtia, niin ei kuitenkaan sellaista isoa turhautumista ole näkyvissä. Viime viikkoina muut ovat treenanneet taajamaetsintää ja me sitä ilmaisua taajamassa, ja tämä oli kyllä haastavaa! Kaupungin hemaisevat aromit näin keväällä sekoittivan nuoren aussien mielen ja keskittyminen oli vähän niin ja näin. Lopulta päädyttiin treenaamaan parkkipaikalla kaukana tuoksuvista ojanpenkoista ja johan alkoi sujua. Päätin myös vihdoinkin Novan tulevan kertomistavan! Halusin sellaisen kertomistavan, joka tulee siltä luonnostaan ja mistä se tykkää, joten Nova tulee kertomaan hyppäämällä mua vasten. Aion siis hyödyntää tämän ominaisuuden, kun se Novassa niin vahvasti kerran on.

Ensimmäiset möllitokot

Nova korkkasi tänään epävirallisen kisauransa möllitokojen merkeissä ja voittohan se sieltä heti napsahti. Hauskaa sikäli, että rehellisesti sanottuna mun ensimmäinen ajatus oli astuessani sisälle halliin, että "ei helevetti tästä tuu mittään". :D Tosi ahdas halli ja paljon ihmisiä ja koiria ihan kehän vieressä. Siinä vaiheessa kirosin mielessäni osallistumista koko hommaan, meillä kun häiriötreenit on aika...vaiheessa. Ja oletin tietysti, että pieni halli täynnä koiria olisi Novalle aika paha paikka keskittyä. Mutta karvakorva osoitti varsin nopeasti olevani väärässä, ja nyt vähän jo hävettää moiset ajatukset. Tyhmä minä.

Päivän saldona oli siis

Luoksepäästävyys 10 
Erittäin positiivinen yllätys! Nova meni kyllä pari askelta vastaan, mutta käyttäytyminen oli hyvin rauhallista ja hillittyä.

Paikallaan makaaminen 10
Yksi koira lähti melkein heti hipsimään ohjaajan luo, Nova hölmistyneenä sitä tuijotteli mutta pysyi onneksi. Oikein rauhallista oli makaaminen, vaikka ovi kävi ja haukkuakin kuului.

Seuraaminen kytkettynä 9
Sain tuomarilta lopuksi noottia siitä, että pidin vasenta kättä liian tönkkönä. En tiedä lähtikö piste siitä vai oliko itse seuraamisessa jotain.

Seuraaminen taluttimetta 9
Sama kuin kytkettynä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Loistava!

Luoksetulo 9,5
Todella hieno, tuli vauhdilla eikä törmännyt yhtään. Edestä sivulle siirtymässä jäi vähän vinoon, tästä lähti puoli pistettä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Tämäkin ihan loistava.

Estehyppy 8
Varasti, mokoma!

Kokonaisvaikutus 10
"Ihan kisavalmis koirakko, virallisiin vaan." Sanomista tuli tosiaan siitä tönköstä kädestä, tähän pitääkin nyt kiinnittää huomiota.

Yhteensä siis 188,5p ja sijoitus 1./9. Ei pöllömmin ottaen huomioon, että meillä ei ole taustalla ainuttakaan liikkuroitua, saati sitten kokeenomaista treeniä! Tuo koira on kyllä ihan uskomaton ja jaksaa yllättää, vitsit että olen siitä niin ylpeä. Ja vähän pitää myös itseäkin kehua, nimittäin minähän olen ihan hirveä jännittäjä ja pelkäsin pilaavani sillä koko touhun. Sain kuitenkin pidettyä hermot kurissa, kummasti siinä vain sulki muun ympäristön kokonaan ulkopuolelle ja keskittyi koiraan. Huh helpotusta! Hyvin siis meni, mutta ihan vielä ei uskallus taida riittää virallisiin, ainakin kerran täytyy vielä mölleissä pyörähtää. Ja mikäs kiire tässä mihinkään on.

Hyvän mielen pelastuskoira

Tiistaina oli viimeinen kerta tokokurssilla, kerrattiin lähinnä vanhoja juttuja. Hyppyä otettiin mm. uudestaan, siinä Novalle sattui pieni työtapaturma. Raukka alkoi juuri ennen hyppyä vilkuilla, että lentääkö se lelu vai ei, ja törmäsi tyylikkäästi esteeseen. Noh, tekevälle sattuu eikä Nova ollut siitä moksistaan. Kurssikerta meni oikein kivasti. Jatkokurssi alkaisi muutaman viikon päästä, mutta ajoittuu tietysti päällekkäin tottiksen kanssa, joten joudutaan jättämään se väliin. Pienen hetken kävin mielessäni kamppailua toko vs tottis, mutta kyllä tuo jälkimmäinen voitti.

Keskiviikkona päätin sitten ensimmäistä kertaa kokeilla, miten palkkaamattomuus Novaan vaikuttaa. Pakkasin Novan autoon ja ajettiin kaupunkiin tyhjälle parkkikselle tekemään palkkaamattomuustreeniä. Koko homman aloitin hetsaamalla Novaa lyhyesti loppupalkalla (namikippo), jätin palkan autoon ja mentiin muutaman metrin päähän aloittamaan. Ajattelin aloittaa ihan vain muutamalla lyhyellä liikkeellä, ekana seuraamispätkä kera muutaman käännöksen, pysähdyksen ja lyhyen juoksuosuuden. Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen kahdesti (koska ekasta tulikin liikkeestä istuminen), sitten liikkeestä maahan ja lopuksi vielä toinen pätkä seuraamista. Liikkeiden välissä kehuin kuitenkin oikein superpaljon.

Harjoitus meni alkusöhellyksen jälkeen ihan älyttömän hyvin. Novalle ei kuitenkaan vielä ainakaan sovi se, että suoraan autosta ottaisin sen käskyn alle ja alkaisin treenaamaan. Sen pitää saada hetki ihmetellä, mihin ollaan tultu, ennen kuin malttaa keskittyä tekemiseen. Mutta sitten kun päästiin siihen itse tekemiseen, niin vitsit että se sitten tekikin ja innolla! Vähän se ehkä kummasteli, kun ei palkkaa heti herunutkaan, mutta sen sijaan että olisi alkanut laamailemaan, se nostatti itseään kehuista ja teki seuraavan liikkeen vielä innokkaammin. Laamailun sijaan vaarana oli pikemminkin liian korkea vire, mikä Novalla aiheuttaa seuraamisessa keulimista ja poikittamista ja tämän myötä myös vinoja perusasentoja. Kokeilemalla se sitten kai selviää, millaiset rutiinit olisi hyvät ennen palkkaamattomuustreeniä. Ja toki esim. kisoissa tilanne tulee olemaan ihan toisenlainen, kun mukana on jännityksestä lamaantunut ohjaaja pilaamassa kaiken... Näiden treenien jälkeen huristeltiin vielä läheiselle huoltsikalle tekemään paikkamakuuta kunnon häiriössä. Tehtiin homma kaksi kertaa, reilu minuutti kerrallaan, häiriönä vilkasliikenteinen valtatie penkan toisella puolella, huoltsikalla ajavat rekat sekä hirveässä tuulessa lepattavat liput lipputangoissa koiran takana. Kerran Nova nousi valtatietä ihmettelemään, muuten meni ihan tosi hyvin.

Torstaina oli vuorossa sitä samaa ilmaisutreeniä, ja lauantaina paikoilleen loksahdelleet palaset olivat ilokseni edelleen paikoillaan: Nova oli ihan superhyvä! Nyt se irtoaa todella hienosti takaisin maalimiehelle ja tulee vielä senkin jälkeen mua vastaan. Voi olla, että hehkutan liian aikaisin, mutta hehkutanpas silti kun kerran aihetta on. :D Lauantain treeneissä meni vähintään yhtä hyvin, joten uskallan nyt olla sitä mieltä, että se on alkanut tajuta homman idean. Ja voi vitsit, miten voikaan pieni aussie olla jostain innoissaan! Mun pitäis joskus ottaa ihan videolle tuota, kun se onnesta soikeana pomppii pupuloikkaa mun ja maalimiehen välillä. "Ain laulain työtäs tee" -fiiis ihan selkeesti. Lauantaina Novasta joku kommentoikin, että se on oikea hyvän mielen pelastuskoira. <3

 Lauantaina tehtiin ilmaisun lisäksi myös hallintaa temppuradan merkeissä. Ensin piti pujotella namikippojen ohi, sitten ryömiä koiran kanssa parin pressun alta, kävellä jonku foliopeitteen päältä jonka alla oli metallilevyjä, sitten koiran piti kulkea kapeaa penkkiä pitkin, sitten liukkaan oven yli ja viimeiseksi kavuta lastauslaiturille, josta toinen henkilö nosti koiran syliin ja kantoi sitä pienen matkan. Novalla meni kaikki muut oikein mallikkaasti, mutta tuo kantaminen oli haastavaa. Nova oli ihan onnesta soikeana päästessään jonku syliin ihan luvan kanssa, mutta syliin päästyään se ei enää tiennyt, oliko touhu sittenkään ihan niin hauskaa. Siinä se sitten kiemurteli ja pussaili. Tätä pitäisi selvästi treenailla lisää.

Sunnuntaina oltiin sitten taas tottistelemassa. Tehtiin seuraamista, henkilöryhmää, luoksetuloja ja jääviä. Kokeilin ekaa kertaa pitkään aikaan, mitä tapahtuu, kun luoksetulossa jätän käsiavut kokonaan pois. Ja jumankekka, sehän meni hienosti. Ehkä parhaat luoksetulot ikinä. Jos nyt haluaa nipottaa, niin kyllähän se hieman tömähtäen siihen tuli, mutta mulle ihan riittävän hyvä suoritus. Henkilöryhmässä seisova lapsi oli aivan vastustamaton häiriö, siinä katkesi kontakti joka ikinen kerta. Oma vika, mitä piti mennä aina just siitä välistä vaikka tiesin kyllä, että lapset kiinnostaa enemmän.

Ja loppuun vielä muutama keväinen kuvatus.

Teinipossu treenaa

Tiistaina oltiin jälleen tokottelemassa, tehtiin ekaa kertaa tunnarin alkeita. Mähän olen ostanut kasan tunnarikapuloita jo ajat sitten, mutta homman aloittaminen on vain jäänyt. Nova ei ollut oikein varma, mitä ajattelisi moisesta touhusta. Kun on tottunut etsimään ihmisiä, joilta saa ruokaa, ei voi pienet aivot heti ymmärtää, miksi pitäisi etsiä jotain puukapuloita. Nova teki hommia hyvin ja nenä kävi kovasti, näytti vain siltä, että se välillä unohti, mitä oikein olikaan etsimässä. :D Noh, eka kertahan tuo oli eikä koulutushalli ole ehkä helpoin ympäristö muutenkaan aloittaa, mutta saatiin kuitenkin myös paljon onnistuneita suorituksia. Tästä sitten jatketaan kotosalla. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja liikkeestä maahanmenoa, jälkimmäisessä keskityttiin pelkästään vauhtiin ja hauskanpitoon. Nova oli taas hyvässä vireessä ja teki hommia sata lasissa. Ensi viikolla onkin sitten jo viimeinen kurssikerta, mihin aika katoaa?!

Torstaina oli vuorossa pelastuskoirailua, treeneistä muodostuikin yllättäen ns. omatoimitreenit, kun sattui hälytys tulemaan juuri ennen treenien alkua. Novalle otettiin ilmaisua 2x3 toistoa, yksi meni vähän plörinäksi mutta muihin olen tosi tyytyväinen. Kyllä tämä vielä tästä! Lopuksi päästettiin koirajengi rälläämään keskenään ja liikuttamaan toisiaan. Lauantain treeneissä otettiin alkuun vähän hallintaa, seuraamista toisia pujotellen, paikkamakuuta ja luoksetuloja. Nova oli alusta asti aika kivasti kuulolla, yleensä meillä alku menee ihan överiksi... Ilmaisuja otettiin nytkin 2x3 satsi, eka kierros ei ollut kovin onnistunut. Nova jäi taas jumittamaan mun luo palattuaan maalimieheltä eikä kunnolla meinannut irrota sinne uudestaan. Toisella kierroksella palaset loksahtelivat kuitenkin kohdilleen, ja tämä meni tosi upeasti!

Olen nyt tehnyt niin, että "näytä"-sanalla merkkaan kohdan, jolloin koiran pitäisi lähteä takaisin maalimiehelle, (en siis edelleenkään vaadi sitä tulemaan kokonaan mun luo) ja kehun sitä vain ja ainoastaan silloin, kun se on maalimiehellä. Apua on myös siitä, että maalimies on vähän piilossa esim. kinoksen takana, eikä kokonaan näkyvillä niin kuin koulutuksessa tehtiin. Jatkokoulutusta on luvassa huhtikuussa, saa nähdä mitä tästä meidän sävellyksestä tuumataan. Ensimmäinen sääntö kun koulutuksessa oli, että älä sovella. :D

Sunnuntaina jatkui ohjatut tottikset pitkän talvitauon jälkeen. Oli ihan mahtava keli reenailla ulkona, kevät taitaa tulla vihdoinkin! Nova oli treenien alussa kunnon teinipossu. Heti alussa treenikentän poikki meni hiihtäjä aika läheltä koiria, Nova tuijotteli sitä hetken ja sai sitten ihan kamalan haukkukohtauksen. En meinannut millään saada huomiota takaisin itteeni, meni varmasti yli minuutti kun tuo huusi ihan suoraa huutoa. Lopulta jouduin melko ronskisti ilmoittamaan arvon herralle, että nyt ***kele pää kiinni ja perse kenttään. Ei paras mahdollinen alku vuoden ekoille tottiksille, mutta tästä selvittiin. Tiedä sitten, ottiko Nova tuosta nokkiinsa vai aistiko mun ärsyyntymisen, mutta ihan parasta Novaa ei nähty tänään treeneissä.

Me siirryttiin junnujengistä treenailemaan BH-kokeeseen tähtäävien joukkoon ja siten myös kouluttaja vaihtui. Treenattiin alkuun seuraamista, välillä näytti perusasento vähän vinolta, välillä pidin vasenta kättä liian kaukana kropasta. Ihan suht tyytyväinen kuitenkin olen kokonaisuuteen. Henkilöryhmässä vähän tuppasi ihmiset kiinnostamaan, varovasti nenä väpätti niiden suuntaan ja pari kertaa kontakti katkesi. Jäävät liikkeet meni nappiin, luoksetulossa suuri törmäysvaara. Tuo luoksetulo oli jo jossain vaiheessa melko hyvissä kantimissa, nyt ollaan törmäämisen suhteen menty vähän takapakkia. Ihan ei asenne ollut nyt täysi kymppi kummallakaan näissä reeneissä, mutta kivaa oli silti. Meidän edellinen kouluttaja kommentoi henkilöryhmässä seisoessaan, että on rakastanut Novaa ihan pennusta asti. <3

Red Hölmö <3