Paimenessa jälleen

Sunnuntaina päästiin Novan kans taas piiitkästä aikaa lampaita moikkaamaan, Novalla olikin jo ollut kova ikävä. ;) Vantaan suunnalla oltiin jälleen ja jatkettiin rauhoittumistreeniä ja oikean mielentilan hakemista. Alku oli melkoista kaaosta, kun kouluttajan oma koira juoksi eestaas aidan vieressä hirveää rallia, ja tästähän Nova flippasi. Lampaiden sijaan se naulitsi katseensa tuohon koiraan, koiran poistuttua alkoi hommatkin rullata. Nova oli innokas oma itsensä, nyt oli ekaa kertaa ääntäkin hommassa mukana ensimmäisellä kierroksella, tokalla koira oli onneksi taas hiljaa. Vauhtia riitti mutta selvästi Nova rauhoittui toisella kierroksella paremmin, ja itsekin muistin pitää taukoja välillä. Joitain hallitsemattomia rynnimisiä esiintyi edelleen, mutta noin kokonaisuutena paljon rauhallisempaa oli meininki esim. viime kertaan verrattuna. Hyvä fiilis jäi treeneistä ja muutaman viikon päästä onneksi päästään jo ottamaan uusiksi äipän ja sisarusten kera.

Mulla sattui hyvä mäihä, sillä treeneissä oli kaikki koirat yhtä lukuunottamatta aussieita! Oli kiva päästä kattomaan eri ikäisten ja eri vaiheissa olevien treenaamista, ja täytyy sanoa, että Nova ei todellakaan ole mikään poikkeus rodussa kaikessa kiihkeydessään. On se kyllä uskomattoman upea näköistä siinä vaiheessa, kun koira on oikeasti hanskassa, mutta se kiihko ja into näkyy hallitusti. Tää kerta avas mun silmiä ihan eri tavalla juurikin tämän suhteen. Nimittäis mulla on ollut vähän sellainen käsitys, että tuo vauhti ja into, mitä Novalla riittää, olisi pelkästään negatiivinen asia ja pitäisi saada nopeasti pois. Mutta eihän se ihan niinkään ole. Hanskassahan koiran on ehdottomasti oltava, mutta tuo hirmuinen into kertoo vain siitä, että Nova on oikeasti syttynyt hommaan (tai no, syttyminen taisi tapahtua sillä sekunnilla kun tuo ensimmäisen kerran pääsi vastakkain lampaan kanssa) ja sillä on kova kiihko päästä niitä viettejään toteuttamaan. Kouluttajakin totesi, että Novasta kyllä näkee, että sitä paimennusviettiä löytyy roppakaupalla. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. ;) Kohtapuolin aletaan kuulemma jo suuntia harjoittelemaan, ei välttämättä vielä ensi kerralla mutta tässä piakkoin. Jaiks.

Leikitäänkö?

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei voi enää muistaa. Tottiksissa ei mitään erityistä taida olla, viimeksi hinkattiin mm. seuraamisen käännöksiä ja saatiin kotiläksyksi täyskäännöksen tehotreeni. Nova on alkanut vähän fuskaamaan eikä heitä enää peräpäätään samalla tavalla taakse kuin ennen. Tääkin on nyt jo ihan kivalla mallilla mitä kotona ollaan treenailtu. Meitä yritettiin kovasti tyrkätä jo BH-kokeeseen, kun yhdistyksen järkkäämässä kokeessa olisi tilaa. Valitettavasti jouduin kieltäytymään kunniasta toteamalla, että koiran ikä ei vielä riitä. No eipä kyllä oikeasti riittäis taidotkaan ettei sen puoleen, tai lähinnä se paikkamakuu siinä vaiheessa kun toinen koira tekee luoksetuloa. Tätä meidän pitäisi ottaa ihan tehotreenaukseen... Ja kyllä tuon maalaistollon kanssa pitäisi kaupunkiosuuteenkin panostaa ihan eri tavalla kuin jonku citysessen. :D Että tekemistä riittää kyllä.

Pelastuskoirailussa jatketaan sitä ilmaisun hinkuttamista yhä ja edelleen. Nyt alkaa olla käsillä ne vaiheet, joissa oikeasti motivaatiota koetellaan, kun aina vaan pelkkää ilmaisua ja ilmaisua. Onneksi me edetään tässä hyvää vauhtia, niin ei kuitenkaan sellaista isoa turhautumista ole näkyvissä. Viime viikkoina muut ovat treenanneet taajamaetsintää ja me sitä ilmaisua taajamassa, ja tämä oli kyllä haastavaa! Kaupungin hemaisevat aromit näin keväällä sekoittivan nuoren aussien mielen ja keskittyminen oli vähän niin ja näin. Lopulta päädyttiin treenaamaan parkkipaikalla kaukana tuoksuvista ojanpenkoista ja johan alkoi sujua. Päätin myös vihdoinkin Novan tulevan kertomistavan! Halusin sellaisen kertomistavan, joka tulee siltä luonnostaan ja mistä se tykkää, joten Nova tulee kertomaan hyppäämällä mua vasten. Aion siis hyödyntää tämän ominaisuuden, kun se Novassa niin vahvasti kerran on.