Hei, me ilmaistaan!

Hyvät naiset ja herrat, meillä on ilmaisu kutakuinkin kasassa! Viime viikolla järkättiin ilmaisukoulutus part II Löfmanin Minnan opissa Hyvinkäällä, siellä Novalle liitettiin kertomistapa mukaan ilmaisemiseen. Käytännössä maalimiehen löydettyään Nova juoksee mun luo, hyppää mua vasten ja aloittaa sahaamisen mun ja maalimiehen välillä kunnes itse saavun perille. Nova rrrrakastaa sen ilmaisua ja minä rakastan sitä, että se rakastaa sitä. Joku kommentoikin, että kaikilla on hyvä mieli, kun Nova on treeneissä. ;)

Torstaina oltiin ekaa kertaa metsässä treenaamassa syksyn jälkeen, koirat oli ihan täpinöissään. Itsehän sorruin taas ahnehtimaan ihan liikaa, halusin koittaa ekaa kertaa ilmaisun kanssa sitä, että 3 maalimiestä on valmiina piilossa. Eka löytyikin hienosti ja myös ilmaistiin pienen avun kera. Toinen ja kolmas oli kuitenkin harmillisesti sijoitettu liian lähekkäin, jolloin Nova sai 2. maalimiehellä hajun myös 3.:sta. Ja herrahan juoksi toiselta maalimieheltä kolmannelle, tuli ilmaisemaan, ja johdatti mut sille tokalle. Noh, näitä sattuu. Lähetin koiran sen jälkeen uudestaan, jolloin se rynni heti jo löytämälleen ukolle, ja tässä sattui paha fiba. Maalimieheltä oli ohjeet menny vähän ohi tai itse en ollut niitä tarpeeksi selkeästi antanut, ja homma kusi siihen. Kertovalla koiralla maalimiehenä oleminen on maailman yksinkertaisin asia: et tee yhtään mitään. Tämä maalimies oli kuitenkin tottunut kieltämään koiria pussaamisesta ja alkoi tuuppia ja komentaa Novaa. Siitäkös Nova vain yltyi pomppimaan kahta kauheammin, jolloin homma vihellettiin pois ja otettiin uusi yritys. Mutta Novapa oli jo päättänyt, että pitäkää tunkkinne, eikä tullut enää ilmaisemaan. Yritettiin useamman kerran eri maalimiehillä ja lopulta saatiinkin jonkinlainen "onnistuminen" johon homma lopetettiin. Harmitti ihan sikana. Ihan lopussa otettiin sitten autoilla ihan yksinkertainen ilmaisukerta, joka onneksi menikin sitten vallan mainiosti, ja molemmille jäi hommasta hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jälkikausikin me ollaan ehditty korkkaamaan, 3 jälkeä ollaan ajettu. Kaksi ensimmäistä oli täysin namittomia jälkiä, joilla ideana oli vain opettaa keppien ilmaisua namirasioiden avulla. Ekalla jäljellä 5 ja toisella 6 keppiä. Melkoista tohottamistahan se oli, mutta tästä en nyt repinyt ressiä, kun ideana oli vain ja ainoastaan ne kepit. Ja jumantsuikka sentään, 2. kepin jälkeen tyyppi ilmaisi kaikki ihan itse. Kolmas jälki oli suora namijälki, arviolta 100m. Alku takkusi vähän, mutta loppu meni kivasti. Aika paljon niitä namppoja taisi pellolle jäädä, mutta jäljen päässä oleva keppi sentään löytyi ja se myös ilmaistiin ihan oma-aloitteisesti. Go Nova!

Tottiksien suhteen iski omistajalle tällä viikolla laiskuus, ja ohjatut treenit jäi väliin, kun satoi ja tuuli niin perkuleesti. Mutta niin siinä vaan sitten kävi, että lopulta löysin kuin löysinkin itseni ja koiran toiselta kentältä illan suussa... :D Joku muu saattais vähän miettiä, onko siinä ihan hirveästi järkeä, kun ajaa 30 min kentälle, tekee alle 10 min treenin ja ajaa 30 min kotiin. Mutta onneksi minä itse tiedä, että kyllä siinä on. ;)