Paimennusta ja kisatunnelmia

Sunnuntaina oltiin treffaamassa sisaruksia paimennuksen merkeissä, oli huisin hauskaa! Nova pääsi ensimmäisenä paimeneen, velipoika Hoppu paimensi samaan aikaan toisessa aitauksessa. Nova oli autosta päästyään...äänekäs. Kouluttaja kommentoikin, että tyyppi taitaa tietää, mihin ollaan tultu. Ja oi kyllä, Nova kyllä tiesi tarkalleen. Tästä huolimatta Nova yllätti minut totaalisesti aitaukseen päästyään: se oli melkoisen rauhallinen. Härregud sentään, mehän edistytään! :D Kouluttaja kyllä varoitteli, että tämä voi olla vain ohimenevä vaihe, kun aloittelevilla koirilla kiihkeys vs rauhallisuus voi heitellä suurestikin kerrasta toiseen ja vasta n. 5 kertaa lampaille päästyään voidaan sanoa jotain siitä, millainen paimennustyyli koiralle mahdollisesti asettuu. Ja täähän oli muuten meidän 5. kerta... ;)

Kuva: Tuuli Mertanen

Toisella kierroksella Novalla oli jo himppusen verran enemmän vauhtia mukana, mutta ei se mikään mahoton ollut. Tuo isompi aitaus oli kyllä haastava, kun siinä piti pomppia mutaisen ojan yli sen miljoona kertaa ja Novalla kilahti päässä yleensä siinä vaiheessa, kun lampaat loikkasi ojan yli ja tyyppi itse jäi toiselle puolelle. :D Mutta kaikkiaan oikein tyytyväinen voin olla tuohon lehmänkirjavaan säihkysilmään, edistyy koko ajan! Ja ehdottoman positiivista oli myös sen kyky rauhoittua kesken treenien. "Käy siihen" -käskyn kuultuaan se asettui oljille makaamaan täysin riippumatta siitä, mitä hetkeä aikaisemmin oli tapahtunut tai kuinka lähellä lampaat sattuivat olemaan. Hieno mies.

Tauolla. Kuva: Tuuli Mertanen

Oli hauska nähdä myös sisarusten treenejä ja sitä, kuinka erilainen meininki monilla olikaan viime kertaan verrattuna! Aikaisemmin hyvinkin rauhalliset tapaukset olivat saaneet lisää intoa ja kiihkoa touhuun ja vastaavasti kiihkeät tyypit himmanneet vähän. Niin se vaan vaihtelee kerrasta toiseen, hyvin jännää. Novasta tuskin mitään hirmuisen rauhallista paimentajaa tulee koskaan, mutta toisaalta harvemmin aussiet taitaa sellaisia ollakaan. Tietää haastetta ohjaajalle, mutta se nyt ei ole mitään uutta. ;)

Kuva: Tuuli Mertanen

Loppuun vielä yhteispotretin viritelmää sekä pakollista pentusaastetta, jota teille tarjoaa ihanat Nauru ja Inari.

Ja sitten tämänpäiväiseen. Vapun kunniaksi käytiin Novan kans Tampereella korkkaamassa myös virallinen kisaura, kun kerta mukaan päästiin peräti varasijalta 21. Tuloksena reissusta olikin 177p ja ALO1, tuomarina Marita Packalén. Me oltiin vuorossa viimeisenä, viimeinen koirakko koko päivänä. 

Luoksepäästävyys 10

Tosi kiva, nousi seisomaan mutta hirmu rauhallinen oli.

Paikalla makaaminen 10

Yksi koira nousi aika alussa ja juoksi takaisin ohjaajan luo. Nova pysyi onneksi rauhallisena eikä näyttänyt missään vaiheessa siltä, että olisi käynyt mielen vieressäkään nousta.

Seuraaminen kytkettynä 9

Jätätti välillä, tais joku käännöskin vähän levitä. Ei voi muistaa, kun olin niin kipsissä. 

Seuraaminen taluttimetta 9

Sama kuin edellä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tämä oli hieno!

Luoksetulo 8

Kamalaa... Tää oli ehkä se liike, jota jännitin kaikkein eniten, koska viime mölleissä Nova ei tullut ekalla. Noh, nyt se tuli, mutta hiiiitaaasti, saattoi jäädä nuuskimaankin välille ja jouduin kutsumaan uudestaan. Ei sentään törmännyt ja perusasento oli tällä kertaa suora. ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Kaipa se hyvä oli kun täydet pisteet tuli. Luoksetulon jälkeen oli pasmat taas niin sekaisin, etten muista yhtään.

Estehyppy 8

Meidän toinen murheenkryyni. Nova lähti ekasta käskystä, jäi nuuskuttelemaan estettä ja tuli takaisin vierelle. Toisella käskyllä täydellinen suoritus. Että joo, onneksi homma loppui siihen. :D

Kokonaisvaikutus 9

Sellainen kisa se. Pisteet näyttää päällepäin kyllä hyvältä, mutta mun tunnelmat kokeen jälkeen oli tosi kököt, koska suoritus oli niin kaukana siitä, mihin me pystytään. Mua jännitti ihan sairaasti ja olin aivan kipsissä, mistä Nova paineistui selvästi. Ja tämä yhdistettynä palkkaamattomuuteen, mitä me ei hirveästi olla tehty, niin onhan se selvä ettei homma mene ihan niinku Strömsössä. Ihme että meni edes näin hyvin. Koiraan olen kyllä supertyytyväinen, itseeni en. Mutta ALO1 tuli ja sehän on pääasia, sitten vaan palkkaamattomuutta treenaamaan lisää. Paitsi että nyt me ollaan kyllä ansaittu muutaman päivän tauko koko touhusta. ;)