Kun kaasu hirttää kiinni

Ensin pieni varoituksen sana: seuraa ihan mammuttimainen postaus. Mutta kun on taas tullut tehtyä vähän sitä,  tätä ja tuota. Mutta aloitetaan tärkeimmästä: mamman muru täyttää tänään yks vee! Hurjaa, miten aika vaan menee. Syntymäpäivän kunniaksi poitsu pääsee huomenna vaeltamaan hemaisevan narttulauman kanssa! Ja sunnuntaina isketään sitten taju kankaalle ja tehdään luuston läpivalaisu. Jänskää jänskää.

Tommonen se joskus oli <3

Maanantaina oltiin esineruututreeneissä. Mähän tein Novalle viime kesänä jonkin verran esineruudun alkeita, mutta kuten arvata saattaa, tyyppi oli unohtanut jo kaiken. Tehtiin niin, että appari näytti Novalle esinettä, meni viemään sen piiloon ja päästin koiran etsimään. Sehän suorastaan sinkosi pusikkoon, löysi esineen, otti suuhun, totesi sen paskaksi, sylki pois ja lähti etsimään jäniksen papanoita. :D Tämä toistui joka kerta, myös ihan lyhyeltä etäisyydeltä ja niin, että itse heitin esineen lähelle. Hirmuisella innostuksella ja hetsauksella se hetken aikaa saattoi leikkiä esineellä (toisen koiran lelu), mutta korkeintaan metrin verran se malttoi sitä kantaa mua kohti. Kokeiltiin myös mun omalla esineellä (lapanen), mutta se kiinnosti vielä vähemmän. Että eiköhän aleta rakentamaan hommaa ihan alusta. Harmillisen vähän olen tajunnut vahvistaa tuota tavaroiden mulle tuomista. Leluja se on aina tarjonnut mulle ihan ilman vahvistamistakin, mutta neutraalien esineiden kantamista ja mulle tuomista ei juurikaan olla tehty. Siispä meillä on käsissä taas uusi projekti, vielä kun jostain löytäisi sille aikaa...

Tiistaina oltiin tottistelemassa. Arvoin pitkään menenkö vaiko enkö, mutta onneksi menin, oli hyvät sessiot. Aloitettiin kokeeseen ilmottautumisella, namppa kädessä sujui oikein mallikkaasti, mitä nyt kerran pomppasi kohti "tuomaria". :D Paljon kehuja saatiin sekä jäävistä että seuraamisesta, kontakti oli kuulemma loistava. No oli kai, kun oli lelu kainalossa... Mutta yhtään ei ollut seuraaminen liian tiivistä, niih! ;) Täyskäännös on parantunut hurjasti, tosin teen sitä vielä aika paljon namppa kädessä, siirtyminen lelupalkkaan ei siinä ole vielä oikein sujunut. Kovasti meitä yritettiin taas sinne BH-kokeeseen jo yllyttää, mutta harmi kun siellä ei ehkä katsota kovin hyvällä sitä lelua siellä kainalossa. Tosin suurin kompastuskivi meillä on kyllä se paikkamakuu siinä kohtaa, kun toinen koira tekee luoksetuloa. Ja tätähän me sitten treenattiinkin! Appari piti koiraa liinassa, itse olin 15m päässä selin koiraan ja toinen koirakko teki luoksetuloja ihan vieressä. Eka meni loistavasti, ihan rauhassa makasi. Tokalla sattui yleinen härdelli, kun viereisestä porukasta pääsi koira karkuun ja sinkoili kentällä karjuva omistaja perässään. Nova reagoi tähän ja syöksyi kohti, onneksi oli se liina... Kolmas meni pipariksi kun Nova oli edellisestä episodista vielä niin täpinöissään, neljäs oli kuitenkin ihan super ja siihen oli hyvä lopettaa. Tämä nyt meille tehotreeniin niin päästään joskus sinne kokeeseen.

Keskiviikkona sain aikaiseksi tallata jäljen taas pitkästä aikaa, nyt kokeiltiin ekaa kertaa niitä kulmia. Jälki niityllä, kolme 90 asteen kulmaa, vanheni 30min ja jäljen päässä keppi. Ihan superhienoa työskentelyä! Tosi rauhallista ja tarkkaa, ihan huippua. Kulmissa Nova eteni todella määrätietoisesti, ei epäröinyt tai hapuillut yhtään, ihan kuin ois hommia tehny vähän enemmänkin. Toki helpotin kulmia tihentämällä askelia, mutta silti. En mä ois arvannu, että ne näin helposti lähtee sujumaan. Kepin Nova ilmaisi taas ihan itsekseen, vähän hitaasti kylläkin, koska olin jättänyt namirasian alta pois. Mutta hokasi tyyppi idean silti. Saatoin just vähän innostua jäljestämisestä uudelleen! :D

Torstaina käytiin ryssimässä taas vaihteeks yhdet tokokokeet. Lähdettiin kokeisiin 3 päivän varoitusajalla ajatuksella, että millään muulla ei ole minkään valtakunnan väliä, mutta paikkamakuusta pitää nyt saada onnistuminen. Ja saatiinko? No v**tu ei. Ei saatu. Siinä 30sek paikkeilla yksi koira ampaisi kuin tykin suusta ohjaajan luo - Nova perässä. Kaikki maailman kirosanat tähän. Nyt en voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa, että hyvä mieli jäi silti. Ei jäänyt. Jäi ihan paska fiilis. Nyt tuo paikkamakuu taitaa olla mulle melkoinen kynnyskysymys, en mä uskalla enää mihinkään kokeisiin mennä arpomaan, että pysyyköhän siellä muut koirat vai ei. Nova kyllä pysyy - jos kaikki muut pysyy. Onhan meillä ennenkin lähtenyt rivistä koiria lätkimään, eikä Nova ole mihinkään noussut, mutta nytpä nousi. Mietin jo, että josko jättäis alo-luokan tähän ja tähtäis seuraavaks jo avoimeen, jos siellä ois paikkamakuu muillakin varmempi ja mun ei tarttis ressata, lähteekö rivistä joku litomaan. Mutta se nyt ois vaan ongelman kiertämistä. Ja kai niitä koiria rivistä lähtee sielläkin. Voi huoh.

Kokeet käytiin tällä kertaa sateessa, kenttä oli ihan kamalaa liejua ja lätäkköä. Tämän arvelin aiheuttavan lisää ongelmia, ja niinhän se aiheuttikin: nollattiin liikkeestä maahan,  meidän ehkä varmin liike. Tuo on kyllä sellanen hienostoperse, ettei mielellään likaa karvojaan kurassa, joten osasin kylläkin vähän aavistaa. Tuomarina kokeessa Hannele Pörsti ja pisteet oli seuraavat:

Luoksepäästävyys 9
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 0
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 7

Jotain hyvää kokeessa kuitenkin oli, vaikka se tahtookin juuri nyt unohtua paskan fiiliksen alle. Mutta seuraaminen! Ah, rakkautta. Ihan parasta ikinä, saakelin upea vire, kontakti ei tippunut kertaakaan ja pyllykin meni maahan pysähtymisissä kaikesta liejusta huolimatta. Täyskäännöksistä en tykännyt, mutta kaikki muu oli rakkautta. <3 Liikkeestä maahan nollattiin, koska kolmoiskäsky. Luoksetulo muuten ok, mutta taas tiputti lopussa raviin ja jäi myös mun makuun vähän turhan kauas istumaan. Liikkeestä seisomisessa ja estehypyssä molemmissa tuplakäsky perusasentoon. Koska lieju. Veikkaan. Ja Pörstistä tuli juuri mun lempparituomari huiman kolmen tuomarin kokemuksella, vaikka alkuun stressasinkin hirveästi mennä hänen tuomaroitavakseen.

Tämä koe avasi kyllä meikäläisen silmät nimenomaan viretilan suhteen. Ja viretila oli varmasti isoin syy siihen, miksi Nova lähti paikkamakuusta kaverin perään.  Mä oon koko ajan ressannut sitä, että koira paineistuu mun jännittämisestä ja alkaa laamailla. Oon ottanut sen ihan viime hetkillä autosta pois, ettei se muutu ihan fleguksi, kun ite jännitän. Kappas keppanaa, nyt puhalsikin ihan uudet tuulet ja herralla keitti totaalisesti yli. Kaasu hirtti kiinni, jarruja ei löytynyt. Tuo kävi niin kierroksilla kokeen alussa, että en meinannut saada sitä edes perusasentoon! Niin se sitten ampaisi saaliin perään, kun sellainen näkökenttään ilmaantui. Muistuu mieleen HOT:n tokokoulutus tältä keväältä, jossa mainittiin, että koiran todellinen viretila alkaa näkyä vasta siinä vuoden iässä. Kappas. Mutta nyt se on selvää: ei mulla tule olemaan ongelmaa alivireisen koiran kanssa. Päinvastoin. Mulla tulee todennäköisesti vielä olemaan ongelma ylivireen kanssa. Yksi iso syy ylivireeseen oli varmastikin iltakoe. Koira oli ollut koko päivän yksin, ehdin käyttää sitä vain pikaisella kusetuksella, sitten koira pariksi tunniksi autoon ja kentälle. Juu ei. Ei näin. Mutta nää on taas niitä asioita, jotka täytyy mun ainakin kantapään kautta näköjään oppia. Toisaalta yksilöliikkeissä koiran viretila olikin sitten ihan optimaalinen, yhtään ei mennyt yli, mutta myöskään laamailusta ei ollut tietoakaan. Kyllä koiran viretilan hallinta on yksi iso asia, jossa yksinkertaisesti tuntee itsensä ihan uunoksi. Kun ei osaa, niin ei osaa.