Vaellusturinaa ja luustokuvaukset

Lauantaina oltiin pelastuskoiraporukalla päivävaelluksella Padasjoen suunnalla, Iso-Taruksen liepeillä. Lähdettiin matkaan heti 9 jälkeen aamulla ja vaellettiin vähän vajaa 6h. Kilometreistä mulla ei valitettavasti tarkkaa tietoa ole, heittäiskö jotain 15km? Sää kyllä suosi meitä, oli tosi ihanteellinen keli vaeltamiselle. Lämmintä riitti, mutta liian kuuma ei silti ollut. Mun oli tarkoitus ottaa järkkäri reissulle mukaan, mutta paikan päälle saapuessani tajusin jättäneeni muistikortin koneeseen. Noh, olipahan vähän kevyempi kuorma kannettavana... Reissukuvat ovat siis taattua kännykkäkameralaatua, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.

Meitä oli siis neljän ihmisen ja kuuden koiran poppoo reissussa. Juonirijengi ja seniorijengi. Nova pääsi olemaan oikein kukkona tunkiolla, kun sai rallatella menemään viiden nartun kanssa. Yksi oli kuitenkin sen verran topakka täti, että piti kyllä jöötä nuorelle herralle. ;) Nova rakastui palavasti blondiin labbisneitiin ja kovasti yritti lirkutella ensimmäiset 4h - tuloksetta. Mikään selässä hyppijä tuo ei onneksi ole, vaan käytössä oli paljon hienovaraisemmat iskuyritykset, joten mun ei tarvinnut yhtään puuttua tyypin tekemisiin. Kivasti meni jengillä kemiat yksiin, vaikka kaikilla ne omat kotkotukset olikin.

Reitin varrella oli muutamia paikkoja, joissa koirat pääsivät viilentämään itseään uimalla. Ja innokkaimmat hyödynsivät myös suonsilmäkkeitä ja erinäisiä rapaojia tähän tarkoitukseen - löyhkä oli välillä melkoinen. ;) Reitti oli tosi hiljainen, ihmisiä ei juurikaan näkynyt ja koirat saivat olla lähes koko matkan irti. Tosi kiva reissu, ja alettiinkin heti sunnittelemaan jo seuraavaa. Haaveissa olisi päästä joskus ihan Lappiin asti useamman päivän vaellukselle, mutta harjoitellaan nyt näillä päiväreissuilla ensin. Voisi muuten olettaa, että hälyryhmän jäsenten kanssa on varsin turvallista lähteä vaeltamaan, mutta kaikkea voi näemmä tapahtua silti. ;) Kuitenkin kahden kartan ja GPS:n turvin pysyttiin reitillä, vaikka välillä ilmansuunnista vähän vääntöä tulikin. Ja voisi myös olettaa, että tollanen 6h rutistus koirakaverien kanssa riekkuen imisi mehut koirasta suhteellisen tyhjiin, mutta ei. Ei mennyt pitkään, kun tyyppi oli jo jaloissa toljottamassa sillä kuuluisalla "mullon tylsää, tehdäänkö jotain?"-ilmeellä. Se ilme näyttää kutakuinkin tältä:

Reissussa Nova esitteli myös ihan uusia ääniskaaloja, joita en ennen ollut kuullutkaan sen kurkusta tulevan. Tyyppi yritti nimittäin ulvoa! Todella hupaisan kuulosta, onneksi tajusin jossain vaiheessa kaivaa puhelimen esiin niin sain pienen pätkän ikuistettua videolle. Älkää välittäkö taustalla hirnuvasta omistajasta. :D

Tänään oli taas hyvin jännät paikat, kun Nova kärrättiin luustokuviin kasvattajatätin hoteisiin. Virallisesti kuvattiin lonkat ja kyynärät sekä osa selästä, epävirallisesti vielä polvet, olat ja loppuosa selkää. Hyvältä kuulemma näytti kuvat, huh huijaa! Neurootikon elämä muuttui juuri astetta kevyemmäksi. :D Virallisia tuloksia nyt sitten odottelemaan.

Humaltunut Hukkapala