Hyvän mielen pelastuskoira

Tiistaina oli viimeinen kerta tokokurssilla, kerrattiin lähinnä vanhoja juttuja. Hyppyä otettiin mm. uudestaan, siinä Novalle sattui pieni työtapaturma. Raukka alkoi juuri ennen hyppyä vilkuilla, että lentääkö se lelu vai ei, ja törmäsi tyylikkäästi esteeseen. Noh, tekevälle sattuu eikä Nova ollut siitä moksistaan. Kurssikerta meni oikein kivasti. Jatkokurssi alkaisi muutaman viikon päästä, mutta ajoittuu tietysti päällekkäin tottiksen kanssa, joten joudutaan jättämään se väliin. Pienen hetken kävin mielessäni kamppailua toko vs tottis, mutta kyllä tuo jälkimmäinen voitti.

Keskiviikkona päätin sitten ensimmäistä kertaa kokeilla, miten palkkaamattomuus Novaan vaikuttaa. Pakkasin Novan autoon ja ajettiin kaupunkiin tyhjälle parkkikselle tekemään palkkaamattomuustreeniä. Koko homman aloitin hetsaamalla Novaa lyhyesti loppupalkalla (namikippo), jätin palkan autoon ja mentiin muutaman metrin päähän aloittamaan. Ajattelin aloittaa ihan vain muutamalla lyhyellä liikkeellä, ekana seuraamispätkä kera muutaman käännöksen, pysähdyksen ja lyhyen juoksuosuuden. Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen kahdesti (koska ekasta tulikin liikkeestä istuminen), sitten liikkeestä maahan ja lopuksi vielä toinen pätkä seuraamista. Liikkeiden välissä kehuin kuitenkin oikein superpaljon.

Harjoitus meni alkusöhellyksen jälkeen ihan älyttömän hyvin. Novalle ei kuitenkaan vielä ainakaan sovi se, että suoraan autosta ottaisin sen käskyn alle ja alkaisin treenaamaan. Sen pitää saada hetki ihmetellä, mihin ollaan tultu, ennen kuin malttaa keskittyä tekemiseen. Mutta sitten kun päästiin siihen itse tekemiseen, niin vitsit että se sitten tekikin ja innolla! Vähän se ehkä kummasteli, kun ei palkkaa heti herunutkaan, mutta sen sijaan että olisi alkanut laamailemaan, se nostatti itseään kehuista ja teki seuraavan liikkeen vielä innokkaammin. Laamailun sijaan vaarana oli pikemminkin liian korkea vire, mikä Novalla aiheuttaa seuraamisessa keulimista ja poikittamista ja tämän myötä myös vinoja perusasentoja. Kokeilemalla se sitten kai selviää, millaiset rutiinit olisi hyvät ennen palkkaamattomuustreeniä. Ja toki esim. kisoissa tilanne tulee olemaan ihan toisenlainen, kun mukana on jännityksestä lamaantunut ohjaaja pilaamassa kaiken... Näiden treenien jälkeen huristeltiin vielä läheiselle huoltsikalle tekemään paikkamakuuta kunnon häiriössä. Tehtiin homma kaksi kertaa, reilu minuutti kerrallaan, häiriönä vilkasliikenteinen valtatie penkan toisella puolella, huoltsikalla ajavat rekat sekä hirveässä tuulessa lepattavat liput lipputangoissa koiran takana. Kerran Nova nousi valtatietä ihmettelemään, muuten meni ihan tosi hyvin.

Torstaina oli vuorossa sitä samaa ilmaisutreeniä, ja lauantaina paikoilleen loksahdelleet palaset olivat ilokseni edelleen paikoillaan: Nova oli ihan superhyvä! Nyt se irtoaa todella hienosti takaisin maalimiehelle ja tulee vielä senkin jälkeen mua vastaan. Voi olla, että hehkutan liian aikaisin, mutta hehkutanpas silti kun kerran aihetta on. :D Lauantain treeneissä meni vähintään yhtä hyvin, joten uskallan nyt olla sitä mieltä, että se on alkanut tajuta homman idean. Ja voi vitsit, miten voikaan pieni aussie olla jostain innoissaan! Mun pitäis joskus ottaa ihan videolle tuota, kun se onnesta soikeana pomppii pupuloikkaa mun ja maalimiehen välillä. "Ain laulain työtäs tee" -fiiis ihan selkeesti. Lauantaina Novasta joku kommentoikin, että se on oikea hyvän mielen pelastuskoira. <3

 Lauantaina tehtiin ilmaisun lisäksi myös hallintaa temppuradan merkeissä. Ensin piti pujotella namikippojen ohi, sitten ryömiä koiran kanssa parin pressun alta, kävellä jonku foliopeitteen päältä jonka alla oli metallilevyjä, sitten koiran piti kulkea kapeaa penkkiä pitkin, sitten liukkaan oven yli ja viimeiseksi kavuta lastauslaiturille, josta toinen henkilö nosti koiran syliin ja kantoi sitä pienen matkan. Novalla meni kaikki muut oikein mallikkaasti, mutta tuo kantaminen oli haastavaa. Nova oli ihan onnesta soikeana päästessään jonku syliin ihan luvan kanssa, mutta syliin päästyään se ei enää tiennyt, oliko touhu sittenkään ihan niin hauskaa. Siinä se sitten kiemurteli ja pussaili. Tätä pitäisi selvästi treenailla lisää.

Sunnuntaina oltiin sitten taas tottistelemassa. Tehtiin seuraamista, henkilöryhmää, luoksetuloja ja jääviä. Kokeilin ekaa kertaa pitkään aikaan, mitä tapahtuu, kun luoksetulossa jätän käsiavut kokonaan pois. Ja jumankekka, sehän meni hienosti. Ehkä parhaat luoksetulot ikinä. Jos nyt haluaa nipottaa, niin kyllähän se hieman tömähtäen siihen tuli, mutta mulle ihan riittävän hyvä suoritus. Henkilöryhmässä seisova lapsi oli aivan vastustamaton häiriö, siinä katkesi kontakti joka ikinen kerta. Oma vika, mitä piti mennä aina just siitä välistä vaikka tiesin kyllä, että lapset kiinnostaa enemmän.

Ja loppuun vielä muutama keväinen kuvatus.