Testissä lussupallo

Meille muutti alkuviikosta lussupallo, ihan pakko oli sellainen hommata, kun sitä niin ylistetään maasta taivaisiin. Niille, jotka eivät vielä tienneet, niin lussupallo on dogsportin vihreä, pehmeähkö narupallo, joka on tällä hetkellä ilmeisesti kuuminta hottia koiraharrastusmaailmassa. Koirat kai tykkäävät, kun pallo joustaa ja sitä voi lussuttaa suussa. Sen mitä olen nyt palloa ehtinyt Novan kanssa testailemaan, niin eipä kyllä vakuuttanut. Ehkä mulla oli odotukset liian korkealla. ;) Kyllähän Nova sillä leikki, mutta ei se poikennut mitenkään esim. tavallisesta narupallosta. Tilasin samaan syssyyn teddypatukan vingulla, ja kyllä tuo patukka voitti lussupallon 100-0 Novan käsittelyssä. Noh, tulipahan testattua. Sen sijaan Stella, joka ei koskaan ole oikein narupallojen päälle ymmärtänyt, hullaantui tuosta vihreästä löllykästä ihan täysin! Eli kyllä siinä jotain taikaa taitaa kuitenkin olla.

Siinä se nyt on.

Tiistaina oltiin taas tokoilemassa, ja nyt täytyy sanoa, että unohtakaa kaikki, mitä olen jauhanut Novan matalasta vireestä noissa reeneissä. Aiemmilla kerroilla se on kyllä ollut enemmän tai vähemmän laama, mutta nyt oli pikkumies tulessa! Ihan loistava vire. Kertailtiin samoja juttuja, mitä ollaan tehty aiempina kertoina ja lisäksi tehtiin hyppyä ja avo-luokan kaukoja. Hyppyä tehtiin ihan vain niin, että nakkasin lelun esteen yli ja päästin koiran perässä. Kotona olen tehnyt välillä myös näin ja välillä niin, että käyn muka viemässä lelun ja lähetän koiran, ja välillä lähetän sen ihan vain käskyllä ja heitän lelun sen jälkeen perästä. Hypyt meni siis kivasti, mutta kaukot menikin vallan loistavasti! Tehtiin ekan kerran avon:n kaukot viidestä metristä ilman käsimerkkejä, Novalla oli ihan älyttömän hyvä vire päällä koko ajan ja se teki liikkeet myös puhtaasti. Huisia. Luoksetuloja tehtiin myös, niissä otan Novan edelleen vähän "vastaan" käsillä, muuten törmää. Kerran se istui vähän vinoon mutta muuten meni hyvin. Seuraamisissa keskityin nyt ihan vain suoriin perusasentoihin, tehtiin vain paria askelta kerrallaan. Olipahan kivaa!

Hyppyreeniä

Pelastuskoiratreeneissä ollaan tällä viikolla oltu kahdesti, ilmaisua jatkettiin. Meillä tuli tässä hommassa seinä vastaan jokin aika sitten, ja nyt ollaan palattu vähän takaisinpäin ja olen kovasti yrittänyt analysoida ongelmaa nimeltä liian vahva kontakti. Joo. Ei ihan heti uskoisi, kun kattoo tuon tohottamista juuri ennen treeniä, mutta näin nyt on vaan näppylät. Nova siis lähtee hyvin maalimiehelle, tulee hakemaan mua ja - siinäpä se. Jää sitten mun kanssa hengaamaan ja pomppimaan vierelle vailla minkäänlaista ajatusta lähteä takaisin maalimiehelle. Sinällään hauskaa, että treeneissä käy välillä Novan kans lähes päivälleen samanikäinen kroatti, jolla on tismalleen sama ongelma! Kai sitä on jossain kohdin tullut ahnehdittua ja edettyä liian nopeasti, ja ahneellahan on tunnetusti paskanen loppu. Tätä ongelmaa on yritetty ratkoa koko porukan voimin kokeilemalla vähän sitä ja vähän tuota (ei näin!), mutta tänään alkoi näkyä taas valoa tunnelin päässä. Kyllä tämä tästä. Eteenpäin, sano mummo lumessa! Mun pitää kiinnittää vaan tosi paljon huomiota Novan oikea-aikaiseen kehumiseen, joka pitää olla intensiteetiltäänkin sopivaa. Tuo nimittäin palkkaantuu jo kehumisesta sen verran, että ei sillä sen jälkeen ole enää kiire mihinkään... Huoh. Just nyt tuntuu, että joku putkiaivoisempi tapaus ois ihan näppärä näihin hommiin! :D

Rakkauspakkaus <3