Homekoulut hyötykäyttöön

Homekoulut on kaikin puolin ikävä juttu, mutta nämä läpimädät ja lievästi haiskahtavat rakennukset tarjoavat meille vinksahtaneille koiraihmisille hirveästi sekä hupia että hyötyä. Tällä viikolla tiedossa oli siis rakennusetsintää tyhjässä homekoulussa, ja eihän siinä vierähtänytkään kuin 5h. Olipahan kivaa, mielenkiintoista, opettavaa ja ja ja...noh, siistiä! Lisäksi sattui vielä niin kivasti, että vieraan ympäristön lisäksi sain hyödynnettyä tuiki tuntemattomat maalimiehet koiralle. Huippua, ja niin harvinaista herkkua.

Rakennuksissa haisi ja oli kuuma, lisäksi lattiat oli niin liukkaat, että välillä teki ihan pahaa yli-innokkaiden koirien puolesta. Nova liikkui liukkaalla alustalla järkevästi ja varmasti. Ekalla kierroksella mulla ei ollut kunnollista etsintäsuunnitelmaa, joten mentiin vähän summamutikalla siksakkia. Ei hyvä, mutta tästä opittiin. Eka maalimies oli ihan ensimmäisessä luokkahuoneessa umpinaisessa kaapissa. Koira oli ehkä vähän reagoinut huoneesta lähtiessä, mutta multa tämä meni ohi. Käytiin ensin noukkimassa yksi maalimies kotitalousluokasta pöydän päältä, koira kävi hakemassa hajun toiselta seinältä ja seurasi nenäänsä kohteeseen. Ilmaisu toimi, vaikka välimatka oli tosi lyhyt.

Hetken rakennuksessa seikkailtuamme palattiin siihen ensimmäiseen luokkaan, ja nyt koira reagoi selvästi. Se nuuski kovasti ikkunoiden luona kaappia vastakkaisella seinällä ja oli sitä mieltä, että siellä haisee. Ei kuitenkaan osannut tarkentaa kaappiin ja turhautuessaan tuli ilmaisemaan hajua. Hetken siinä pyörittiin, mutta tarkentaminen ei onnistunut, joten kaappi raolleen ja uusi yritys. Sieltä se kadonnut sitten löytyi. 

Toinen kierros otettiin toisessa rakennuksessa, joka olikin piilojen suhteen paljon monipuolisempi. Tuntemattomia maalimiehiä riitti myös tälle kierrokselle. Ekasta kierroksesta oppineena mulla oli nyt etsintäsuunnitelma, ja edettiin rakennus järjestelmällisesti. Ainakin melkein. Eka ukko löytyi pimeän komeron perimmäisestä nurkasta. Siellä Nova oli käynyt nuuskuttelemassa maalimiehen edessä ollutta lankakerää, ja maalimies oli luullut, että koira edes hoksannut tätä. Mutta niin se vain tuli ilmaisemaan ja johdatti mut komeroon (jossa mun piti näyttää kännykällä valoa, että löysin sen ihmisen sieltä :D). Tiedä sitten, oliko se kunnolla tarkentanut vai ei, mutta eipä sillä hirveästi ole väliäkään. Toinen ukko löytyi sitten rakennuksen perimmäisestä nurkasta ja sielläkin ilmaisu pelitti vallan hienosti. Jäi hyvät fiilikset kyllä.

Rakennusetsintä on kyllä ihan hirveän jännää puuhaa. Siinä jos missä korostuu taito lukea koiraa ja samalla joutuu itsekin käyttämään vähän pääkoppaa, kun koira nyt esimerkiksi ilmaisee vaikka oven saranaa, koska siihen se haju vaan tulee. Kertova koira voi raunioilla olla pieni haaste, mutta rakennuksessa ilmaisu toimii mun mielestä oikein hyvin.

Kiva olisi päästä useamminkin rakennuksiin treenaamaan. Meidän hoodeilla näitä tyhjiä koulu- sun muita rakennuksia kyllä olisi, mutta syystä x, y tai z niihin ei pääse. Mutta onneksi nyt on ainakin yksi homeinen koulu päässyt hyötykäyttöön, toivottavasti eivät ihan heti ole sitä jyräämässä maan tasalle.

Kisamenestystä

Käytiin viime viikonloppuna Lempäälässä rally-tokoilemassa, kolmatta ja viimeistä kertaa avoimen luokan karkeloissa! Mulla oli kerrankin ihan kivat fiilikset kisata, tykkäsin radasta ja mikä parasta - ei hellettä! Sen sijaan vettä kyllä tihkutti hieman, mutta aina se helteen voittaa. Rata oli siis tuollainen:

Mun hyvät fiilikset taisi heijastua suoraan koiraan, se oli nimittäin hieman...innostunut. :D Meinasi lähteä homma niin sanotusti lapasesta, mutta yllättävän vähillä pistemenetyksillä selvisimme. Spiraalin aikana Novalla vähän keitti yli, se hyppi ja haukkui, siitä -1p. Houkutuksessa se pysähtyi hetkeksi tuijottamaan ihanaa kaninkarvalelua, ja siitä myös -1p. Mutta siinäpä ne pistevähennykset sitten olikin, ja lopputulemana 98p, 1. sija ja sokerina pohjalla vielä tuomarin palkinto!!

RTK2 TK1 Wirneen Hukkapala

Nova sai palkinnoksi hauskan pehmolelun, joka painettaessa raakkuu kuin varis. Tyyppi on ihan pähkinöinä tuohon lintuun... Pitänyt vähän säännöstellä sillä leikkimistä, kun ei ole kovin kestävän oloinen kaveri. Meno lelun kanssa on ollut tällaista:

Viime viikolla käytiin myös toisissa epiksissä hyppelemässä. Tällä kertaa ilmoitin vain yhdelle radalle, kun oli niin hirveän kuumakin. Mölliradalla oltiin, joka olikin aika helppo, mutta yksi kinkkisempi kohta siitäkin löytyi. Ajattelin uhkarohkeasti hoitaa homman parilla valssauksella, vaikka mulla olikin jo ennakkoon sellainen pieni perstuntuma, että tuskin ehtisin. Ja enhän mä sitten ehtinytkään, ja suunnitelma piti vaihtaa lennossa pariin takaaleikkaukseen. Pientä räpiköinnin makua oli ilmassa, mutta selvittiin kunnialla ja rimat ylhäällä, vaikka aikaahan siinä kului tovi enempi. Nollarata tehtiin ja ihan supertyytyväinen olin etenkin kontakteihin, ne oli tosi hienot! Ihanneaikaa ei oltu radalle määritelty, mutta meidän 28s riitti voittoon.

Niin ja ehdittiin me viime viikolla käydä vähän paimenessakin ihan vain toteamassa, että porsas on edelleen porsas. Mutta ankat meni tosi kivasti! Jotenkin tosi hämmentävää, kun koira ensin pistää pyörössä täysin ranttaliksi ja sitten 10 min myöhemmin on ankkojen seassa kuin itse tyyneys ja lempeys. Whaaaaat....

Paimenporsaasta rauniorakiksi

Käytiin viime viikolla taas ihmettelemässä vähän lampaita. Novahan oli edelliskerralla päässyt vähän rälläämään isolle radalle niin kuin oikeat paimenet konsanaan, ollen ihan hirrrveen, hirrrrveen pätevä. Doh, nyt taisi sitten käydä niin, että oli pojalla noussut vähän pissa hattuun tämän johdosta. Mä en kuulemma saanut blogata, että mun koira oli ihan paska, joten täytyy keksiä kiertoilmaisu... ;) No ei nyt ihan. Eihän se paska ollut. Se oli vaan...mulkku. Kusipää. Hirveä porsas. Mutta ei se paska ollut.

Jos koiralla olisi kyky näyttää keskisormea, niin sitä Nova olisi mulle tehnyt. Hyvä kun mahduin samaan pyöröaitaukseen sen egon kanssa. Lieneekö tarpeellista kertoa, että olin ehkä hieman...vittuuntunut. Ja sitten tuli Hilu maagisen auktoriteettinsa kanssa ja pisti koiran ruotuun. ;) Harjoiteltiin sitä, että koira lähtee kiertämään laumaa tarpeeksi kaukaa ja mielellään "luopuu" lampaista ennen kuin se päästetään kiertämään. Tämä lähti yllättävän nopeasti kyllä sujumaan, ottaen huomioon arvon herran mielentilan kyseisenä päivänä. Mun ei oikeastaan tarvinnut kuin ottaa askel tai pari kohti koiraa ennen kiertämään lähetystä, ja se lähti vähän niinku automaattisesti taaksepäin ja vasta sieltä kiertämään. Ongelmana olikin saada se sitten sen jälkeen pysähtymään, siinä se porsastelu lähinnä näkyi. Ens kerralla sitten pidempi liina mukaan niin pääsee paremmin tallomaan sen päälle...

Lopputreeneistä Nova onneksi sitten rauhoittui ja alkoi taas kuunnella, joten päästiin lopettaan oikeanlaiseen mielentilaan. Saas nähdä, mikä Novan sivupersoonista on mukana sitten taas ens kerralla... Tällä kertaa tyyppi ainakin näytti ihan jokaisen puolensa.

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa raunioilla käymään, ekat rauniotreenit tänä vuonna. Samaan syssyyn otettiin myös rakennusetsintää raunioradan vieressä sijaitsevassa 4-kerroksisessa rakennuksessa. Sehän olikin jännä paikka, ihan säkkipimeä ja paljon erilaisia alustoja ja jyrkkiä portaita - ja pullomeri! Sellainen muuutama metriä pitkä "käytävä" täynnä tyhjiä pulloja, joiden päältä piti kävellä päästäkseen eteenpäin. Meteli oli melkoinen.

Aloitettiin rakennusetsinnällä, Novalle 2 ukkoa piiloon. Ensimmäinen, Novalle entuudestaan täysin vieras ihminen, jäi ekaan kerrokseen, toinen kiipesi ylimpään. Ja niinhän siinä kävi, että eka jäi ilmaisematta. Nova oli käynyt nuuskaisemassa jalasta ja jatkanut sitten etsimistä ihan muina miehinä. Ei mitään reaktiota, ihan kuin sillä ei vaan ois lanttu leikannu. Ja kuitenkin edellisellä viikolla se ilmaisi metsässä pari vierasta ihmistä ihan hyvin. Ota siitä sitte tolkkua, voi huoh. Ehkä se sitten oli tuo outo ympäristö (=rakennus) yhdistettynä outoon ihmiseen? Ehkä mä vaan laitoin sen liian pahaan paikkaan ja oletin, että kyllä se sen handlaa. Ei ollut nimittäin mikään helppo paikka tuo rakennus.

Toisesta maalimiehestä Nova sai hajun jo ekassa kerroksessa ja kirjaimellisesti rynni ylimpään kerrokseen hyvin määrätietoisesti hajuvanaa seuraten. Ei paljon haitanneet jyrkät portaat tai mitkään muutkaan, mä olin vielä ensimmäisiä rappusia kiipeämässä kun kuulin koiran kolistelevan pullomeressä ylimmässä kerroksessa. Siihen pullomereen tyssäsi koiran tie, tarvitsi vähän äänellistä tsemppausta että uskalsi moiseen surmanloukkuun hypätä. Mutta sinnehän se sitten sujahti ja huomasi, ettei käynyt kuinkaan. Maalimieskin nousi ja ilmaisu pelasi.

Sitten siirryttiin raunioille. Kun rakennuksessa koiraa kiusattiin tyhjillä pulloilla, niin raunioilla kiusattiin sitten starttipistoolilla. Eka laukaus tuli heti alkuun, kun koira oli edennyt vasta jokusen metrin. Ampuja ei ollut nähnyt koirassa mitään reaktioita, mutta tarkkaavaiset perässä hiippailijat saattoivat huomata sinisten silmien laajenemisen lautasten kokoisiksi. ;) Novalla tosiaan nuo silmät laajenee ihan hillittömästi, kun tapahtuu jotain outoa/kiihdyttävää/milloin mitäkin. Mutta toimintakykyyn ampuminen ei vaikuttanut mitenkään, hyvin jatkoi poika touhua. Eka maalimies oli syvällä putkessa, ja sinne se tarvitsi vähän rohkaisua taas että uskalsi ryömiä sisään. Ilmaiseminen oli tosin vähän hankalaa ahtaassa putkessa. :D

Toinen ampuminen tuli pian ensimmäisen löydön jälkeen. Silloin Nova vähän jopa säpsähti, mutta jatkoi taas hienosti hommia. Toinen ukko oli keskellä raunioita ja koira joutui vähän taitelemaan ilmaisun kanssa. Ja sitten minä ryssin kaiken. Nova sahasi hienosti, mutta minä olin sitä mieltä, ettei sinne maalimiehelle tuota kautta pääse - ja lähdin kompuroimaan toista reittiä Novan sinnikkäästi sahatessa omaa reittiään. Tämä oli taas niitä mieltä ylentäviä hetkiä, voi juma. No mutta, ei se näyttänyt ottavan siitä nokkiinsa, ja mukautui lopulta mun tahtoon ja kipitti ukolle mun näyttämää tietä. Kolmas ukkeli lymyili sitten sekin putkessa, ja sinne Nova uskalsi jo ryömiäkin ilman tsemppaamista. Erittäin kiva ja opettavainen päivä.

Epiksii

Nyt on tullut taas tehtyä niin paljon kaikkea, ettei jaksa samaan postaukseen sulloa koko stooria. Joten aloitetaan epiksillä. Osallistuttiin viime viikolla epävirallisiin rallykisoihin voittajaluokkaan. Piti käydä kokeilemassa, kehtaako sitä syksyllä jo siellä startata... Kylmä oli ku mikä, ja totta kai me oltiin Novan kanssa koko illan viimeinen koirakko. Ja totta kai kylmän ilman lisäksi alkoi vielä sataa, kun meidän luokka starttasi. Tuossa vaiheessa takana oli yli 4h talkoilua ja aloin olla kohtalaisen jäässä, joten kummasti alkoi koko idea kaduttaa... Ja tuli myös opittua, että ei ole hyvä idea istuttaa koiraa 4h autossa ja viedä se sitten suoraan kehään. Mutta hei, aivot oli jäässä.

Kohtalaisen synkistä fiiliksistä huolimatta mulla oli kehässä ihan sikakivaa! Oho, ehkä eka kerta ikinä. Nova oli alussa ihan kuutamolla, ja ensimmäinen liike jouduttiinkin uusimaan. Ekana oli siis pyörähdys, ja Nova teki jonku ihmeellisen, parin metrin loikan eteenpäin ja kääntyi sitten katsomaan, että "ai näinkö, oliks hyvä?" :D Tokasta käskystä pyörähtikin jopa, mutta koska olin itse tässä vaiheessa joutunut jo pysähtymään, piti tämä uusia. Muuten olisi napsahtanut -10p heti alkuun. Mutta se loikka ja Novan sen jälkeinen ilme oli niin pöljän näköistä, ettei siinä voinut kuin nauraa. :D

Katariina oli salaa kuvannut meidän radan, joten tässäpä se tulee. Ensin kyllä mietin, ettei sitä kehtaa julkaista, mutta toimikoon se vaikka itsetunnon kohottajana muille lajin harrastajille! Alun loikka ei videolla näy, mutta kaikki muut törttöilyt kyllä.

Nova otti yllättävän paljon häiriötä sateenvarjon alla kökkivästä tuomari+kellottaja+sihteeri -ryppäästä. Pitänee alkaa raahata sateenvarjoja treeneihin mukaan... Tuplasaksalaisessa meinasi nukkua ja tarvitsi aika roimat käsimerkit. Yleensä tuo liike sujuu ihan sulavasti. Samoin eteentulot tökki. Mutta houkutuksessa se skarppasi taas ihan samalla tavalla kuin viime kisoissa! Loistavaa. Houkutuksena namirasia ja nännikumi. Aika pahat siis. :D Houkutuksen aikana lähti sitten homma kuitenkin niin sanotusti lapasesta, ja Nova muuttui kenguruksi. Onneksi rata loppuikin sitten pian. Käytösruudussa ei sitten ongelmaa ollutkaan, paitsi että Nova meinasi pompata pystyyn aina, kun rataa tekevää koiraa pyydettiin istumaan. Mutta pysyi maassa kuitenkin, kun vähän sihisi... ;)

Kaikkiaan tuloksena siis 85/100p ja sijoitus 1./3. Treeniä tarvitaan vielä, mutta eiköhän meidät syksyllä nähdä ihan virallisissakin voittajaluokan kisoissa.

Ja nyt ollaan sitten korkattu epistely agilitynkin osalta! Olipa jänskää. Mölliradalle osallistuttiin, siellä ei hylsyjä jaettu vaan jokaisesta "hylsystä" rapsahti 10vp. Mentiin sama rata kahteen kertaan, mutta jälkimmäistä ei enää arvosteltu. Mä olin etukäteen ajatellut mölliradan olevan ihan läpihuutojuttu ja piece of cake, mutta yllättävän kinkkisiä kohtia se kuitenki sisälsi! Tai kinkkisiä lähinnä maksikoirien ohjaajille, tulipa nimittäin KIIRE.

Alussa oli kaksi hyppyä tosi pienellä välillä, ei siinä maksikoira ehinyt kuin ehkä yhden laukka-askeleen ottaa. Muutenki tuo alku oli mun mielestä vähän hankala, päädyin lopulta aloittaan ohjauksen toisen hypyn takaa ja siitä pakkovalssi putkeen, mikä toimikin hyvin. Kaikki muut aloitti ohjaamisen hyppyjen välistä, mutta siinä monet koirat juoksi putkesta ohi. Seiskalle tuli ihan jumalaton kiire tekeen päällejuoksua, just ja just ehdin. Ja kolmas kinkkinen kohta oli sitten tuo mutkaputki, putken päät oli tooosi lähekkäin ja moni meni väärään päähän.

Eka rata meillä meni tosi kivasti, nollarata oli hyvin lähellä, kunnes sitten oman ohjauskämmin vuoksi koira jätti 16. hypyn väliin ja rynnisti suoraan puomille. Ihanneaika radalla oli 45s ja meidän aika 34s. Tällä suorituksella irtosi 2. sija. Uusintaradalla Nova kävi ihan hirveillä kierroksilla ja tiesin heti, ettei radasta tule hevon helvettiäkään. Ja eihän siitä tullutkaan. Hylsyjä ei sentään tullut, mutta tuo possu roiski rimoja ihan huoletta, varmaan puolet rimoista lenteli pitkin kenttää. Hip hei vaan... :D Mutta oli kiva mennä sama rata uusiksi, pääsi kokeileen eri ohjaustyyliä alussa ja muutenki nyt osasin keskittyä paremmin rytmitykseen muutamassa paikassa.

Täysiiiiiii

Ja tulipahan opittuakin jotain heti ekoissa epiksissä: kannattaa vaan luottaa siihen omaan tyyliin, eikä tehdä niin kuin kaikki muutkin tekee. Tuon alun tein ihan eritavalla kuin kaikki muut, ja se meni tosi hyvin. Sitten uusintakierroksella tein kuten muutkin ja kappas, rima tipahti. Tosi kivaa oli kyllä, ens viikolla oiskin seuraavat karkelot jo tiedossa.

Mä olin jo ehtinyt ajatella, että voisi virallisenkin kisauran korkata syksyllä, kun alkaa keinukin oleen kondiksessa. No nämä suunnitelmat hautautuivat hyvin syvälle. :D Ehkä me vaan epistellään tämä vuosi.

Juhannusfiiliksiä

Juhannusta tuli tänä vuonna vietettyä tuttuun tapaan rauhallisesti mökillä. Novan Juhannus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallinen - mikä sopi Novalle varmasti paremmin kuin hyvin. Kuvat puhukoon puolestaan. ;)

tekohengitystä uuvahtaneelle

Syntymähumala...

Juhannustanssit

"Joko syödään?"

<3

Nupit kaakkoon

Otsikko kuvastaa meidän treenimeininkiä tällä viikolla oikein hyvin, lajissa kuin lajissa. Rally-tokotreeneissä musta tuntui, että olin erehdyksissä ottanut mukaani kengurun, kun seuraaminen oli pelkkää pomppimista. Että poing poing vaan... Agilityssa tehtiin taas rataa, joka alkoi parilla suoralla pätkällä, ja silloin taas luulin olevani ehkä kiihdytyskisoissa. Kouluttajakin naureskeli, että kylläpä siitä löytyykin tuota vauhtia. Joo, niin löytyy. Tunsin sen kyllä jaloissani. Ja kateellisena katselin, kun treenikaveri hölkkäilee rennosti toyvillakoiran vierellä samaista pätkää. Mietinpä siinä samalla, miten erilaista olisikaan ollut opetella agilityn saloja jonkin vähän...rauhallisemman ja hillitymmän tapauksen kanssa. Helpommalla olisi takuulla päässyt, mutta ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut yhtä jännittävää ja hektistä, ja sitä kautta niin tajuttoman koukuttavaa. Mene ja tiedä, ja eipä tuolla enää ole väliäkään. Turha sitä enää on itkeä, kun paskat on jo housussa. Eiku mitä... ;)

Pelastuskoiratreeneissäkään meno ei ollut sen rauhallisempaa. Mä oon nyt parina viime kertana hakenut takaisin sitä intoa ja draivia, joka on viime aikoina tuntunut valuneen jonneki teille tietymättömille. Näin jälkikäteen ajatellen syytän tästä ihan vain sitä, että olen suunnitellut tuolle tosi tylsiä treenejä, aina saman kaavan mukaan. Tylsistyyhän siinä yksinkertaisempikin tapaus, kuin tuollainen älykäs paimen. Alkuun lähdin ihan vain rikkomaan kaavaa ilmaisussa, ja yllättäen palkkasinkin koiran leikillä heti, kun se tuli haukkumaan mulle. Tätä mä en ole tehnyt ikinä aikaisemmin. Se toimi ihan hyvin parilla ekalla kerralla, mutta sitten huomasi, että veto maalimiehelle oli kuitenkin kovempi, kuin jonku rätin repiminen. Mutta voihan tuota aina välillä käyttää jatkossakin. Sitten me ollaan vähän hetsattu koiraa ennen metsään lähettämistä ja tehty pari näkölähtöä. Näillä sai ainakin koiran vireen ihan eri sfääreihin, kuin missä se on aikoihin ollut. Viime viikolla Novan vuoro oli heti yhden juoksunartun jälkeen, eikä mitään ongelmaa missään. Nova teki töitä tosi kovalla draivilla ja oli kerrassaan upea. Musta tuntuu, että se tajusi ne hajut vasta, kun lähdettiin pallon kera metsästä pois.

Tällä viikolla tehtiin sitten peko-hommissa eräänlainen mielikuvaharjoitus: Nova näki maalimiesten juoksevan metsään, minkä jälkeen vein sen autoon yhden koirakon ajaksi odottelemaan. Maalimiehet sitten valmiina piiloissa, kun tultiin Novan kanssa uudelleen. Alkuun seuraamista pieni pätkä sekä paikkamakuu, minkä jälkeen lupa lähteä metsään. Ja jumalauta, millä innolla se sinne rynni, kauniin kiljunnan säestämänä. Rakas velipuoli Gatsby yhtyi tähän kuoroon, ja siinähän sitä oli sitten meteliä, kun Nova innostui Gatsbyn laulannasta entisestään, ja käytännössä huusi koko matkan ekalle maalimiehelle. Että ei nyt ihan mennyt nappiin tämä homma, mutta hei, intoa lähdin hakemaan ja sitä myöskin sain... Mä olin vain ehtinyt unohtaa, että tuohon tajuttomaan intoon liittyy sellainen pikku seikka, että Nova tuppaa tuolloin katoamaan horisonttiin vailla minkäänlaista mielenkiintoa siitä, missä minä kuljen. Ja niinhän siinä kävi, että koira paukkasi tokalle maalimiehelle useiden kymmenien metrien päähän, kun itse vielä räpiköin pois ekalta ukolta. Matka mammaa hakemaan osoittautuikin nyt liian pitkäksi, ja matkan varrelle osunut mielenkiintoinen haju vei huomion. Tämän jälkeen Nova kävi maalimiehellä uudestaan, ja sitten onnistui se ilmaisukin. Summa summarun: treeni-ideani oli oikein hyvä, mutta ihan ei nyt kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta harvoinpa meillä menee. Ja kyllähän me se treenin tavoitteemme kuitenkin saavutettiin: intoa oli ja se myös säilyi.

Nupit kaakkoon -teemalla jatkoimme sitten lauantaina paimennuksen merkeissä. Alkuun otettiin pari kierrosta pyöröaitauksessa lähinnä ottoaitauksiin keskittyen. Ne alkoikin sujua aika kivasti, olin yllättynyt (ai mikä pessimisti). Menin itse ottoaitaukseen irti olevan koiran mukana, ja kierrettiin aitaus reunoja myöten rauhallisesti ja hillitysti. Ja ei, tämä ei ollut sarkasmia! No okei, olihan siellä jokunen vauhdikkaampikin pyörähdys, mutta olin kyllä tyytyväinen ottoihin noin kokonaisuutena. Pyörössä sai sitten karjua vähän enemmän, että sai koiran menemään niitä laitoja pitkin, mutta kyllä sekin sitten lopulta onnistui. Vaikkakaan ei ehkä sen karjumisen ansiosta...

Sitten me suunnattiin radalle, jossa lampaat oli tällä kertaa vähän liukkaampaa sorttia, kuin ne jalassa kyhnyttäjät. Ottoaitauksen jälkeen tosiaan totesin, että siellähän nuo laumana kyyhöttää perimmäisessä nurkassa kymmenien metrien päässä. "Oho, mites se nyt tolleen... " Noh, eipä siinä muuta kuin koira käskyn alle ja marssimaan kohti lambeja. Sitten koira paikoilleen, itse lähemmäs lampaita ja koiralle lupa lähteä. Siinä sitten katselin, kun lampaat sinkosivat joka ilmansuuntaan, että "oho, mites se nyt taas tolleen". Eikun koira vierelle ja uusi yritys. Alkuun oli ihan kamalaa röpellystä ja mä olin itse aivan pihalla. Onneks aina välillä huudettiin, että koira tekee ihan oikein, älä puutu siihen. Koska mä en todellakaan aina tiedä, milloin se tekee oikein. Alkusöhellyksen jälkeen lähti homma kuitenkin sujumaan, ja hyvinhän se sitten sujuikin. Lähetin koiran hakemaan lampaita ehkä parinkymmenen metrin päästä, ja sinnehän tuo sinkosi ja kappas, lampaat oli mulla ja koira lähti kiertämään päästämättä niitä karkuun. Ja nuo lampaathan olisivat mielellään lähteneet karkuun. Ja sitten taas: "oho, mites se nyt tolleen". Siinä se sitten pyöri kuin väkkärä, piti hyvää etäisyyttä ja oli vaan aika pro. Pysähtymään mä en kylläkään sitä saanut kuin vasta portilla, mutta mä olisinkin kuulemma menettänyt lampaat, jos se olisi pysähtynyt.

Myönnettäköön, etten mä tuolla aitauksessa ollessani tajunnut yhtään, miten upeasti Nova teki töitä. Mua vaan vitutti, kun se ei pysähtynyt käskystä. Mutta olihan se ihan perkeleen hieno otus. Se haki mulle lampaat kymmenien metrien päästä ja piti huolen, että ne pysyivät mulla. Se teki töitä, ja se teki töitä mulle. Kun vaihtoehtona olisi ollut räjäyttää koko lauma ja rallatella menemään omaa kivaa pitäen. Enkä mä ois voinu tehdä sille silloin yhtään mitään. Tämän kerran jälkeen mulla heräsi luotto tuohon koiraan ihan uudella tavalla. Se on vaan ihan super. <3

Jenna Caloanderin agilitykoulutus

Sunnuntaina Maija järkkäsi meille Wirneen agilitypäivän Helsingissä, Jenna Caloanderin opissa. Vähän oli typistetty poppoo messissä tällä kertaa, mutta eipä tuo menoa haitannut. Oli ihan sairaan siistiä! Vitsit, miten saikin taas treenistä irti ja paljon, Jenna oli aivan loistava valkku.

Rata oli ihan ***tanan vaikea hyppäri. Tehtiin pieniä pätkiä sieltä täältä, joten koko rataa en enää edes muista. Mutta alku näytti kutakuinkin tältä:

Mun alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa ohjaus läheltä 2. estettä, mutta tämän pläänin mukaan olin auttamatta myöhässä jo heti kolmosella. Novahan nimittäin tykitti menemään turhia säästelemättä... Noh, sitten siirryttiin Jennan suunnitelmaan, ja aloitettiinkin ohjaus 3. ja 4. esteiden välistä. Tjooh, ensimmäinen reaktio oli kutakuinkin "et oo tosissas". Mutta perskele sentään, sehän toimi. Käytännössä seisoin siis paikoillani kolmen ekan esteen ajan, liikkumatta senttiäkään. Ja koira suoritti esteet ilman mitään ongelmaa. Oliko vähän huikea fiilis huomata, miten uskomattoman hyvin Nova luki mun kroppaa: pelkällä yläkropan liikkeellä sain koiran suorittamaan esteet oikein! Vähänkö mageeta.

Kepeillä testattiin paria eri vaihtoehtoa. Enemmän keskityttiin siihen, että jäin putken puolelle keppejä ja keppien jälkeen poispäinkäännös ja leijeröinti seuraavalle esteelle. Leijeröinti on Novalle ollut ihan äärimmäisen vaikeaa (mammmaaaa, älä jätä -ilmiö tjsp...), ja eka palkattiin ihan vain poispäinkäännöksestä. Parin toiston jälkeen kokeiltiin jo 8. esteelle menoa, ja sinnehän tuo pinkoi. Hyvin toimi!

Sitten me tuumailtiin pätkää 10-14. Mä olin rataantutustumisvaiheessa suunnitellut tekeväni ihan toisin (12. este takaakiertona, eli tuhoontuomittu idea) Ja Jennan ajatus pakkovalssista tuntuikin sitten paljon loogisemmalta vaihtoehdolta. Pakkovalssi on mulle liikkeenä vielä aika vieras, ja sitä vähemmän tulee käytettyä jos on muita vaihtoehtoja. Mutta nyt se kyllä toimi ihan sairaan hyvin, vaikka itse sanonkin. Eikä ollut mitään ongelmaa ehtiä seuraaville esteille. Ihan loistavaa!

Olipahan kiva päivä, jäi tosi hyvät fiilikset. Jenna kehui Novaa tosi paljon, siinä on kuulemma paljon potentiaalia ja olisi sula vääryys olla tekemättä töitä sen eteen. Vaikka kyllähän minä sen jo tiesinkin. <3 Ohjaajan potentiaali onkin sitten asia erikseen... :D Sain myös vinkkejä käännösten jumppaamiseen, vaikka Jenna olikin sitä mieltä, että ikäisekseen Nova käyttää kroppaansa esteillä tosi hyvin. Lähinnä ongelma taitaakin olla tumpelo ohjaaja, joka ei aina osaa ajoissa kertoa, mihin suuntaan ollaan menossa. Mutta nyt on kyllä fiilikset aika katossa agilityn osalta, jos hurjaksi ruvetaan niin saatetaan kesällä käydä jo parit epikset kiertämässä. ;)