Pelastuskoiratreeneissäkään meno ei ollut sen rauhallisempaa. Mä oon nyt parina viime kertana hakenut takaisin sitä intoa ja draivia, joka on viime aikoina tuntunut valuneen jonneki teille tietymättömille. Näin jälkikäteen ajatellen syytän tästä ihan vain sitä, että olen suunnitellut tuolle tosi tylsiä treenejä, aina saman kaavan mukaan. Tylsistyyhän siinä yksinkertaisempikin tapaus, kuin tuollainen älykäs paimen. Alkuun lähdin ihan vain rikkomaan kaavaa ilmaisussa, ja yllättäen palkkasinkin koiran leikillä heti, kun se tuli haukkumaan mulle. Tätä mä en ole tehnyt ikinä aikaisemmin. Se toimi ihan hyvin parilla ekalla kerralla, mutta sitten huomasi, että veto maalimiehelle oli kuitenkin kovempi, kuin jonku rätin repiminen. Mutta voihan tuota aina välillä käyttää jatkossakin. Sitten me ollaan vähän hetsattu koiraa ennen metsään lähettämistä ja tehty pari näkölähtöä. Näillä sai ainakin koiran vireen ihan eri sfääreihin, kuin missä se on aikoihin ollut. Viime viikolla Novan vuoro oli heti yhden juoksunartun jälkeen, eikä mitään ongelmaa missään. Nova teki töitä tosi kovalla draivilla ja oli kerrassaan upea. Musta tuntuu, että se tajusi ne hajut vasta, kun lähdettiin pallon kera metsästä pois.
Tällä viikolla tehtiin sitten peko-hommissa eräänlainen mielikuvaharjoitus: Nova näki maalimiesten juoksevan metsään, minkä jälkeen vein sen autoon yhden koirakon ajaksi odottelemaan. Maalimiehet sitten valmiina piiloissa, kun tultiin Novan kanssa uudelleen. Alkuun seuraamista pieni pätkä sekä paikkamakuu, minkä jälkeen lupa lähteä metsään. Ja jumalauta, millä innolla se sinne rynni, kauniin kiljunnan säestämänä. Rakas velipuoli Gatsby yhtyi tähän kuoroon, ja siinähän sitä oli sitten meteliä, kun Nova innostui Gatsbyn laulannasta entisestään, ja käytännössä huusi koko matkan ekalle maalimiehelle. Että ei nyt ihan mennyt nappiin tämä homma, mutta hei, intoa lähdin hakemaan ja sitä myöskin sain... Mä olin vain ehtinyt unohtaa, että tuohon tajuttomaan intoon liittyy sellainen pikku seikka, että Nova tuppaa tuolloin katoamaan horisonttiin vailla minkäänlaista mielenkiintoa siitä, missä minä kuljen. Ja niinhän siinä kävi, että koira paukkasi tokalle maalimiehelle useiden kymmenien metrien päähän, kun itse vielä räpiköin pois ekalta ukolta. Matka mammaa hakemaan osoittautuikin nyt liian pitkäksi, ja matkan varrelle osunut mielenkiintoinen haju vei huomion. Tämän jälkeen Nova kävi maalimiehellä uudestaan, ja sitten onnistui se ilmaisukin. Summa summarun: treeni-ideani oli oikein hyvä, mutta ihan ei nyt kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta harvoinpa meillä menee. Ja kyllähän me se treenin tavoitteemme kuitenkin saavutettiin: intoa oli ja se myös säilyi.
Nupit kaakkoon -teemalla jatkoimme sitten lauantaina paimennuksen merkeissä. Alkuun otettiin pari kierrosta pyöröaitauksessa lähinnä ottoaitauksiin keskittyen. Ne alkoikin sujua aika kivasti, olin yllättynyt (ai mikä pessimisti). Menin itse ottoaitaukseen irti olevan koiran mukana, ja kierrettiin aitaus reunoja myöten rauhallisesti ja hillitysti. Ja ei, tämä ei ollut sarkasmia! No okei, olihan siellä jokunen vauhdikkaampikin pyörähdys, mutta olin kyllä tyytyväinen ottoihin noin kokonaisuutena. Pyörössä sai sitten karjua vähän enemmän, että sai koiran menemään niitä laitoja pitkin, mutta kyllä sekin sitten lopulta onnistui. Vaikkakaan ei ehkä sen karjumisen ansiosta...
Sitten me suunnattiin radalle, jossa lampaat oli tällä kertaa vähän liukkaampaa sorttia, kuin ne jalassa kyhnyttäjät. Ottoaitauksen jälkeen tosiaan totesin, että siellähän nuo laumana kyyhöttää perimmäisessä nurkassa kymmenien metrien päässä. "Oho, mites se nyt tolleen... " Noh, eipä siinä muuta kuin koira käskyn alle ja marssimaan kohti lambeja. Sitten koira paikoilleen, itse lähemmäs lampaita ja koiralle lupa lähteä. Siinä sitten katselin, kun lampaat sinkosivat joka ilmansuuntaan, että "oho, mites se nyt taas tolleen". Eikun koira vierelle ja uusi yritys. Alkuun oli ihan kamalaa röpellystä ja mä olin itse aivan pihalla. Onneks aina välillä huudettiin, että koira tekee ihan oikein, älä puutu siihen. Koska mä en todellakaan aina tiedä, milloin se tekee oikein. Alkusöhellyksen jälkeen lähti homma kuitenkin sujumaan, ja hyvinhän se sitten sujuikin. Lähetin koiran hakemaan lampaita ehkä parinkymmenen metrin päästä, ja sinnehän tuo sinkosi ja kappas, lampaat oli mulla ja koira lähti kiertämään päästämättä niitä karkuun. Ja nuo lampaathan olisivat mielellään lähteneet karkuun. Ja sitten taas: "oho, mites se nyt tolleen". Siinä se sitten pyöri kuin väkkärä, piti hyvää etäisyyttä ja oli vaan aika pro. Pysähtymään mä en kylläkään sitä saanut kuin vasta portilla, mutta mä olisinkin kuulemma menettänyt lampaat, jos se olisi pysähtynyt.
Myönnettäköön, etten mä tuolla aitauksessa ollessani tajunnut yhtään, miten upeasti Nova teki töitä. Mua vaan vitutti, kun se ei pysähtynyt käskystä. Mutta olihan se ihan perkeleen hieno otus. Se haki mulle lampaat kymmenien metrien päästä ja piti huolen, että ne pysyivät mulla. Se teki töitä, ja se teki töitä mulle. Kun vaihtoehtona olisi ollut räjäyttää koko lauma ja rallatella menemään omaa kivaa pitäen. Enkä mä ois voinu tehdä sille silloin yhtään mitään. Tämän kerran jälkeen mulla heräsi luotto tuohon koiraan ihan uudella tavalla. Se on vaan ihan super. <3
Käpyläinen halusi vain kannustaa veikkaa ;)
VastaaPoista